Lue keskustelun säännöt.
Neljänkympin kriisi/villitys, kokemuksia?
12.03.2025 |
Miten olette selvinneet?
Siis tästä kaameasta hormoninyrskystä, jonka seurauksena lähes jokainen vastaantuleva on potentiaalinen ja tämä jatkuva ihastuminen. Ihan kuin olisin taas teini-ikäinen. Olen kuitenkin keski-ikäinen naimisissa oleva kolmen kouluikäisen lapsen äiti.
Kannattaako vaan erota tasaisesta liitosta josta kipinä on kadonnut aikapäiviä sitten (jos koskaan kunnolla ollutkaan), ja alkaa elää uutta nuoruutta vai odottaa että mieli rauhoittuu?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kohdista hormonimyrsky mieheesi. Panosta parisuhteeseen. Tehkää asioita yhdessä. Käykää treffeillä tai juoksulenkillä. Naurakaa yhdessä. Siitä se kipinä syttyy ja roihahtaa. Olettehan jutelleet, etkä vaan täällä kommentoi? Muuten kehität itsellesi ongelman
Älä viitsi. Ehkei siellä ole mitään kiinnostusta enää. Jos mies on epäkiinnostava aloittajan mielestä? Ei mennyt kipinä palaa, ellei ole pohjaa sellaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma kumppani ei enää kiinnosta ja ei palaa kiinnostus, sitten kai ero parempi ja lähekkäin asuminen lasten vuoksi. Jos kumppani tuntuu kuin ikävältä seinätapetilta, ettei oikein herätä mitään iloa. Joillakin on henkinen herääminen, ettei ole ollut kiinnostusta sillä tavalla moniin miehiin. Hormonitoiminta vaikuttaa ja niiden muutokset naisiin, muttei siten että olisi pakko olla mies. Lapset eivät silti halua isäpuoliehdokkaita kotiinsa. Seurustella voi jotenkin hienovaraisesti ja lapset ensin.