Lue keskustelun säännöt.
Haluttomuus parisuhteessa - ongelma, jota ei voi ratkaista?
12.03.2025 |
Kirjoitin eilen toiseen osioon avauksen tästä, mutta poistettiin. En jaksa nyt uudelleen kaikkea kirjoittaa, mutta otsikossa perusväitteeni. Ja tässä perusteet:
1. Jos en itse halua / ole kiihottunut, en pysty / halua harrastaa seksiä. En ole siis tätä ihmistyyppiä, joka ajattelee, että "kiihotut kyllä kun vain aloitat seksin". En kiihotu, vaan tämä tuntuu velvollisuudelta / pahalta.
2. Jos joskus vastentahtoani olen suostunut seksiin mieheni mieliksi, tämä ei miehelle kelpaa, koska en osaa näytellä kiihottunutta ja tämä vie miehen halut.
3. Olen tarjonnut miehelleni mahdollisuutta hakea seksinsä myös muualta, mutta ei halua tätä, koska kuulemma haluaa vain minua.
Ja taustatiedot: olen siis 51-vuotias nainen ja ollut jo pari vuotta käytännössä kokonaan haluton (en edes ajattele seksiä koskaan). Syyt: pahat vaihdevuosioireet ja raskas elämäntilanne.
Jos jollain on kokemuksia / ajatuksia / vertaistukea, luen niitä mielelläni! Haluttomuus ei itseäni varsinaisesti haittaa (eihän sitä osaa kaivata sellaista, mitä ei halua), mutta tietenkin aiheuttaa parisuhteessa hankausta ja tottakai alentaa mieheni elämänlaatua paljon.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen joka ei ole oikeastaan koskaan tuntenut varsinaista halua, ainakaan sillä tavalla miten kuvittelen muiden sitä tuntevan. Monet puhuvat jostain "panetuksesta", minä en tiedä mitä sellainen on. Siksipä en ole koskaan osannut sellaista kaivata seksiä harrastaakseni. Eikä tästä kannata vetää mitään vääriä johtopäätöksiä. Olen hyvin orgastinen ja saan helposti orgasmeja, myös peräkkäisiä, myös yhdynnässä. Ehkäpä juuri siitä syystä en ole koskaan kaivannut varsinaista spontaania halun tunnetta, kun olen kuitenkin tiennyt saavani tyydytyksen. Uskoisin olevani suojassa myös vaihdevuosien tuomalta halujen menettämiseltä; kun niitä ei ole koskaan ollutkaan, miten ne voisi menettää. Aika näyttää, täytän 50 ihan kohta.
Mielenkiintoista. Miten sitten päädyt esimerkiksi itsetyydytykseen, jos et koskaan halua? Ja puolisoko tekee aina aloitteet?
Teen kyllä aloitteita kun puolisoni on sellaista kaivannut. Olen vaan opetellut sen. Ja minä en tosiaan masturboi lainkaan. Edellisen kerran kun olin sinkkuna pidempään (on tästä jo 15 vuotta) niin sain orgasmeja vain unissani silloin tällöin. Ajattelin että kehoni ikään kuin laukaisi itse itsensä kun riittävän pitkä aika oli kulunut. Jos olen seksuaalisesti aktiivinen, en ole saanut uniorgasmeja.
Eikö puolisosta tunnu falskilta kun teet aloitteita vaikka et halua?
Voitko sitten harrastaa ihan kuinka paljon seksiä tahansa (ottaen huomioon fyysiset rajat)? Jos sinulla ei ole seksuaalista halua, onko sitten "kylläisyyttäkään"?
Ei häntä ilmeisesti haittaa vaan tuntuu ihan olevan tyytyväinen kun on paljon seksiä. Olen kyllä alusta asti ollut avoin näissä asioissa ja olen tosi estoton muutenkin. Ei tunnu kärsivän.
Hmm, piti ihan miettiä. On minulla sillä tavalla "kylläisyyden" tunne että jos olen vaikka saanut kymmenkunta orgasmia putkeen niin sitten väsähdän ja sanon puolisolle että hänen vuoronsa jo. Puolisoni nauttii jotenkin tosi paljon mun peräkkäisistä orgasmeista mutta joskus on vain pakko sanoa että nyt ei pysty enää. Mutta tarvittaessa olen kuitenkin melko pian valmis uusintaan. Suhteemme alussa meillä oli usein seksiä 5-6 kertaa päivässä. Nykyään enää 1-2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen joka ei ole oikeastaan koskaan tuntenut varsinaista halua, ainakaan sillä tavalla miten kuvittelen muiden sitä tuntevan. Monet puhuvat jostain "panetuksesta", minä en tiedä mitä sellainen on. Siksipä en ole koskaan osannut sellaista kaivata seksiä harrastaakseni. Eikä tästä kannata vetää mitään vääriä johtopäätöksiä. Olen hyvin orgastinen ja saan helposti orgasmeja, myös peräkkäisiä, myös yhdynnässä. Ehkäpä juuri siitä syystä en ole koskaan kaivannut varsinaista spontaania halun tunnetta, kun olen kuitenkin tiennyt saavani tyydytyksen. Uskoisin olevani suojassa myös vaihdevuosien tuomalta halujen menettämiseltä; kun niitä ei ole koskaan ollutkaan, miten ne voisi menettää. Aika näyttää, täytän 50 ihan kohta.
Mielenkiintoista. Miten sitten päädyt esimerkiksi itsetyydytykseen, jos et koskaan halua? Ja puolisoko tekee aina aloitteet?
Teen kyllä aloitteita kun puolisoni on sellaista kaivannut. Olen vaan opetellut sen. Ja minä en tosiaan masturboi lainkaan. Edellisen kerran kun olin sinkkuna pidempään (on tästä jo 15 vuotta) niin sain orgasmeja vain unissani silloin tällöin. Ajattelin että kehoni ikään kuin laukaisi itse itsensä kun riittävän pitkä aika oli kulunut. Jos olen seksuaalisesti aktiivinen, en ole saanut uniorgasmeja.
Eikö puolisosta tunnu falskilta kun teet aloitteita vaikka et halua?
Voitko sitten harrastaa ihan kuinka paljon seksiä tahansa (ottaen huomioon fyysiset rajat)? Jos sinulla ei ole seksuaalista halua, onko sitten "kylläisyyttäkään"?
Ei häntä ilmeisesti haittaa vaan tuntuu ihan olevan tyytyväinen kun on paljon seksiä. Olen kyllä alusta asti ollut avoin näissä asioissa ja olen tosi estoton muutenkin. Ei tunnu kärsivän.
Hmm, piti ihan miettiä. On minulla sillä tavalla "kylläisyyden" tunne että jos olen vaikka saanut kymmenkunta orgasmia putkeen niin sitten väsähdän ja sanon puolisolle että hänen vuoronsa jo. Puolisoni nauttii jotenkin tosi paljon mun peräkkäisistä orgasmeista mutta joskus on vain pakko sanoa että nyt ei pysty enää. Mutta tarvittaessa olen kuitenkin melko pian valmis uusintaan. Suhteemme alussa meillä oli usein seksiä 5-6 kertaa päivässä. Nykyään enää 1-2.
Mielenkiintoista.
Tulee kyllä mieleen, että silloin, kun on säännöllisesti seksiä tuolla frekvenssillä, on helposti sellainen tilanne, että on tavallaan koko ajan "uuni lämpimänä". Eli ei välttämättä "paneta", mutta on valmis koska tahansa.
Kiitos vastauksista, oli valaisevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intohimo säilyy, jos sen eteen on edes vähän viitseliäisyyttä.
Mikäli mies muistaa puolison olemassa olon lähinnä vain silloin kun haluaa seksiä, ja muun ajan käyttäytyy itsekeskeisesti ja pitää puolisoa lähinnä omien toimiensa mahdollistajana, niin intohimo hiipuu aika nopeasti. Sitten kun vielä teatraalisesti painostaa ja syyttää puolisoa siitä kun hän ei heti taianomaisesti sytykään oikealla hetkellä, niin hyvinkin alkaneen seksielämän saa kyllä pilattua.
Tämän kommentin kirjoittaja - joka on varmasti nainen - ei selvästikään tiedä, mistä puhuu!!
Tunnen monta todella hienoa aviomiestä, jotka rakastavat ja palvovat naistaan, eivät varmasti painosta, asettavat vaimonsa hyvinvoinnin itsensä edelle, puhuvat naisestaan kanssani kahden kesken aina hyvin kauniisti - mutta eivät silti saa koskaan kokea minkäänlaista intohimoa tai seksuaalisia aloitteita vaimonsa taholta.
Juttelimme miesporukassa syvällisiä. Todettiin, että meillä on ollut yhteensä 10 pitkää merkitykellistä parisuhdetta. Kolmessa niistä nainen nainen on pysynyt miehensä kanssa seksuaalisesti tasavertaisen aktiivisena vuosien kuluessa. Näen ja tiedän näiden miesten elämää ja tiedän arkea. Olen varma, että olisivat miesten parhaimmistoa palstamammojenkin mielestä.
Tarkoitatko, että nämä jotka ovat niiden kolmen naisen kanssa, ovat parhaimmistoa? Varmaan, tai heidän puolisonsa ovat, tai ovat molemmat.
Muuten sanoisin, että liitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Vaikka tunnet kaverisi hyvinkin, et voi mitenkään tietää mitä avioliitossa oikeasti tapahtuu.
Tarkoitan, että myös nämä miehet, joiden vaimo ei ole enää niin kovin halukas ovat mielestäni miesten parhaimmistoa. Pointtini on se, että vaikka mies olisi miten hyvä, niin nainen saattaa muuttua alun seksi-ilotulituksenkin jälkeen haluttomaksi puolisonsa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intohimo säilyy, jos sen eteen on edes vähän viitseliäisyyttä.
Mikäli mies muistaa puolison olemassa olon lähinnä vain silloin kun haluaa seksiä, ja muun ajan käyttäytyy itsekeskeisesti ja pitää puolisoa lähinnä omien toimiensa mahdollistajana, niin intohimo hiipuu aika nopeasti. Sitten kun vielä teatraalisesti painostaa ja syyttää puolisoa siitä kun hän ei heti taianomaisesti sytykään oikealla hetkellä, niin hyvinkin alkaneen seksielämän saa kyllä pilattua.
Tämän kommentin kirjoittaja - joka on varmasti nainen - ei selvästikään tiedä, mistä puhuu!!
Tunnen monta todella hienoa aviomiestä, jotka rakastavat ja palvovat naistaan, eivät varmasti painosta, asettavat vaimonsa hyvinvoinnin itsensä edelle, puhuvat naisestaan kanssani kahden kesken aina hyvin kauniisti - mutta eivät silti saa koskaan kokea minkäänlaista intohimoa tai seksuaalisia aloitteita vaimonsa taholta.
Juttelimme miesporukassa syvällisiä. Todettiin, että meillä on ollut yhteensä 10 pitkää merkitykellistä parisuhdetta. Kolmessa niistä nainen nainen on pysynyt miehensä kanssa seksuaalisesti tasavertaisen aktiivisena vuosien kuluessa. Näen ja tiedän näiden miesten elämää ja tiedän arkea. Olen varma, että olisivat miesten parhaimmistoa palstamammojenkin mielestä.
Tarkoitatko, että nämä jotka ovat niiden kolmen naisen kanssa, ovat parhaimmistoa? Varmaan, tai heidän puolisonsa ovat, tai ovat molemmat.
Muuten sanoisin, että liitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Vaikka tunnet kaverisi hyvinkin, et voi mitenkään tietää mitä avioliitossa oikeasti tapahtuu.
Tarkoitan, että myös nämä miehet, joiden vaimo ei ole enää niin kovin halukas ovat mielestäni miesten parhaimmistoa. Pointtini on se, että vaikka mies olisi miten hyvä, niin nainen saattaa muuttua alun seksi-ilotulituksenkin jälkeen haluttomaksi puolisonsa suhteen.
Puolet haluttomista naisista ei osaa pitkässä liitossa nimetä mitään syytä haluttomuuteensa miehessä tai tämän tekemisissä tai tekemättä jättämisissä sängyssä tai sängyn ulkopuolella.
Osa naisista ei halua edes sitä kuuluisaa hyvää seksiä kuin erittäin harvoin. Libido on matala. Se on se selitys. "Korjaantuu" toki hetkeksi uuden ihanan miehen kanssa rakkaushuumassa. Ja laimenee taas vaikka uusikin mies pysyy ihanana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intohimo säilyy, jos sen eteen on edes vähän viitseliäisyyttä.
Mikäli mies muistaa puolison olemassa olon lähinnä vain silloin kun haluaa seksiä, ja muun ajan käyttäytyy itsekeskeisesti ja pitää puolisoa lähinnä omien toimiensa mahdollistajana, niin intohimo hiipuu aika nopeasti. Sitten kun vielä teatraalisesti painostaa ja syyttää puolisoa siitä kun hän ei heti taianomaisesti sytykään oikealla hetkellä, niin hyvinkin alkaneen seksielämän saa kyllä pilattua.
Tämän kommentin kirjoittaja - joka on varmasti nainen - ei selvästikään tiedä, mistä puhuu!!
Tunnen monta todella hienoa aviomiestä, jotka rakastavat ja palvovat naistaan, eivät varmasti painosta, asettavat vaimonsa hyvinvoinnin itsensä edelle, puhuvat naisestaan kanssani kahden kesken aina hyvin kauniisti - mutta eivät silti saa koskaan kokea minkäänlaista intohimoa tai seksuaalisia aloitteita vaimonsa taholta.
Juttelimme miesporukassa syvällisiä. Todettiin, että meillä on ollut yhteensä 10 pitkää merkitykellistä parisuhdetta. Kolmessa niistä nainen nainen on pysynyt miehensä kanssa seksuaalisesti tasavertaisen aktiivisena vuosien kuluessa. Näen ja tiedän näiden miesten elämää ja tiedän arkea. Olen varma, että olisivat miesten parhaimmistoa palstamammojenkin mielestä.
Tarkoitatko, että nämä jotka ovat niiden kolmen naisen kanssa, ovat parhaimmistoa? Varmaan, tai heidän puolisonsa ovat, tai ovat molemmat.
Muuten sanoisin, että liitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Vaikka tunnet kaverisi hyvinkin, et voi mitenkään tietää mitä avioliitossa oikeasti tapahtuu.
Tarkoitan, että myös nämä miehet, joiden vaimo ei ole enää niin kovin halukas ovat mielestäni miesten parhaimmistoa. Pointtini on se, että vaikka mies olisi miten hyvä, niin nainen saattaa muuttua alun seksi-ilotulituksenkin jälkeen haluttomaksi puolisonsa suhteen.
Puolet haluttomista naisista ei osaa pitkässä liitossa nimetä mitään syytä haluttomuuteensa miehessä tai tämän tekemisissä tai tekemättä jättämisissä sängyssä tai sängyn ulkopuolella.
Osa naisista ei halua edes sitä kuuluisaa hyvää seksiä kuin erittäin harvoin. Libido on matala. Se on se selitys. "Korjaantuu" toki hetkeksi uuden ihanan miehen kanssa rakkaushuumassa. Ja laimenee taas vaikka uusikin mies pysyy ihanana.
Sama ilmiö (coolidge-efekti) on myös miehillä. Ihminen ei ole lajina mitenkään ehdottoman monogaminen, mutta ei myöskään polygaminen.
Naisten libido on kyllä tutkitusti kaikissa ikäryhmissä keskimäärin matalampi. On niitäkin pareja, joissa mies on haluttomampi osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus haluttomuuden takana on pitkä sarja pettymyksiä tai piilotettua kiukkua (esim. petetyksi tulemisesta). Jos niitä ei pura keskustelemalla, halu ei voi palata. Aika paljon kannnattaa käydä itstutkiskelua että saa kiinni, onko omalla kohdalla kyse tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Joskus haluttomuuden takana on pitkä sarja pettymyksiä tai piilotettua kiukkua (esim. petetyksi tulemisesta). Jos niitä ei pura keskustelemalla, halu ei voi palata. Aika paljon kannnattaa käydä itstutkiskelua että saa kiinni, onko omalla kohdalla kyse tällaisesta.
Epäilemättä on miehiä, jotka parisuhteen keston myötä vähentävät kumppaninsa ja vaikka oman itsensä ulkoisen olemuksen tai kumppanin nautinnon huomioimista, mutta tämä ei ole yleispätevä selitys. Nainen nyt keskimäärin vain on matalalibidoinen.
Libidon merkityksestä: teininä jaksaa ja on pakko runkata päivittäin, välillä useita kertojakin. Stimulaatioksi riitti Anttilan katalogin mummoliivimainos, hehkeä kirjastontäti, tiukasta farkkupyllystä puhumattakaan. Nyt 50+ iässä runkkaan ehkä max kerran viikossa/kahdessa.
"Ainahan hyvää seksiä haluaa" Olenko siis unohtanut miten runkataan hyvin? Tuskin. Stimulaatiotakin saa ihan eri levelillä vaikka salin fitnesskissojen asuista, pornosta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että naisille, jotka kirjoittavat tänne palstalle, voi olla vaikeaa käsittää miten haluttomia naisia keskimäärin on. Kuulun itsekin niihin naisiin, jotka ovat olleet melkein kaikissa suhteissaan se huomattavasti halukkaampi osapuoli.
Ei tarvitse mennä kuin AV:n puolelle tai jutella useampien naisten kanssa. Monelle seksi ei ole samanlainen elinehto kuin miltä se ainakin tuntuu isolle osalle miehistä.
Naiset myös keskimäärin saavat emotionaaliset ja sosiaaliset tarpeet tyydytettyä ilman parisuhdetta, mikä on erillinen ongelma.
Se taas sitten on eri asia että onko se miesten tarjoilema seksi halukkaallekaan naiselle sopivaa. Minulle usein ei ole, mutta olen harrastanut aika paskaa seksiä, koska panetus. Hyvää seksiä olen saanut yhdeltä mieheltä, joka ikävä kyllä ei ollut eikä ole parisuhdekelpoinen.
Palstalla näkyy tätä samaa "kieltämis- oman kokemuksen yleistämis"-asennetta myös siinä jos naiset kertovat, että mies ei tee mitään sängyssä tai laiminlyö täysin heidän nautintonsa. Palstalle kirjottaa varmaankin enemmän miehiä, jotka pitävät aivan itsestäänselvyytenä, että eihän nyt kukaan mies torju naista tai ajattelevat "oi että jos minulla olisi tässä kivannäköinen aktiivinen nainen..!! " eivätkä edes mieti että he ei ole yhtä kuin kaikki miehet.
Tulisiko naisten defenssit osittain samasta?
Koska minä en mistään niin tykkäisi kuin minua himoitsevasta, hellästä, kokeilunhaluisesta miehestä niin varmasti muiden haluttomien naisten haluttomuuden syy on myöskin itsekäs estynyt ukko?
En tiedä. Mutta itse kyllä ihan tunnen naisia joiden asenne on ettei mies tarvitse seksiä tai edes läheisyyttä kun lapset on tehty tai kun on oltu jo niin kauan yhdessä ja kaikki seksi on hyh 🤷
Eikö puolisosta tunnu falskilta kun teet aloitteita vaikka et halua?
Voitko sitten harrastaa ihan kuinka paljon seksiä tahansa (ottaen huomioon fyysiset rajat)? Jos sinulla ei ole seksuaalista halua, onko sitten "kylläisyyttäkään"?