Parisuhteissa ei ole mitään järkeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn parisuhteessani, ja mieheni myös.

Oletettavasti osa onnestamme mahdollistuu sillä että olemme ja pysymme lapsettomina.

Ette taida tietää mitä todellinen onni on?

Sitä että saa nukkua rauhassa ja pitkään ja tehdä mitä ikinä haluaa, kun ei ole lapsia eikö töitä rajoittamassa.

Eivät lapset kuormita naista, jos homma hoidetaan perinteisin menetelmin, eli poikaset nukkuvat äidin kanssa. Jopa pikkuvauvan kanssa saa hyvät yöunet kun vauva on kainalossa ja välillä tissi suussa, eikä hylättynä omassa yksiössään (eli omassa huoneessaan). Lääketieteelliset ohjeet lapsenhoitoon ovat lähinnä ihmisen teollistamista varten - tai siis naisen, synnytyskoneeksi ja käyttöpilluksi miehelle. Luonnon olosuhteissa naisen

Niin kauan kunnes se vauveli narskuttaa nännin verille. Alkaa voi voi -huudot äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn parisuhteessani, ja mieheni myös.

Oletettavasti osa onnestamme mahdollistuu sillä että olemme ja pysymme lapsettomina.

Parinmuodostus on nähty biologisena tarpeena jälkeläisten hankkimiseksi. Miksi parit ovat onnellisempia sitten ilman lapsia? makes no sense.

Koska ennen ei ollut ydinperheen käsitettä. Lapsien kanssa ei tarvinnut pärjätä yksin, vaan hoitajia oli yhteisössä. Nykyään kaikki vastuu on vanhemmilla työnteon lisäksi, siihen päälle vielä muun yhteiskunnan vihamielinen suhtautuminen lapsiin, vaunuista busseissa ruikuttajat, lasten metelistä valittajat, jne

Lol, mitä ihme fantasiaa tämä on? Monogamia on koko kulttuurimme ydin. Mikä on muuttunut, on että naiset lähtivät töihin, ja että emme ota a

Kirjoittaja tarkoittaa, että perheeseen ei kuulunut vain pariskuntaa lapsineen, vaan isovanhemmat, tädit, sisarukset perheineen ja vähänkin isommassa talossa piikoja, renkejä tai muuta palveluskuntaa. He katsoivat lasten perään, ei äiti ja isä.

Harmittaa aina niiden puolesta, jotka on pahasti pettyneet parisuhteissa.

Itselläkin meni monta kertaa pieleen ennenkuin löysin miehen, joka on kunnollinen ja haluaa samoja asioita kuin minä. Nyt yhdessä yli 10 vuotta ja kumpikin yhä onnellinen suhteessa, vaikka tietystikään elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. 

Muistuttaisin kuitenkin, että niissä pieleen menneistä suhdeyritelmissä oli kaksi ihmistä. Omaa käyttäytymistä suhteessa kannattaa myös tarkastella ja kehittää.