Miksi minimalismi on nimenomaan milleniaalien juttu?
Onko tässä joku psykologinen tekijä? Milleniaalit ovat ensimmäinen sukupolvi joilla on koulutuksesta huolimatta keskimäärin huonompi elintaso kuin vanhemmillaan, eli merkityksellisyyttä pyritään siksi hakemaan muualta kuin kulutuksesta? Ja Z-sukupolvi on sitten taas lähtökohtaisesti kyynisempää ja haluavat erottua milleniaaleista kaikessa, joten minimalisminkin on pakko olla so last season.
Kommentit (40)
Krääsä on tietenkin turhaa, mutta jos käytettävän tavaran karsii minimiin, vähentää omaa kriisinkestävyyttään.
Luokkanousun tehneille boomereille roinan haaliminen oli tärkeää, koska sitä ei monen lapsuudessa ollut, ja se on heille edelleen elintason mittari. Milleniaaleilla tätä yhteyttä ei ole, ja toisaalta moni ei tulojen puolesta myöskään enää yltäisi vanhempiensa elintasoon, koska työelämä 2000-luvulla aikuistuneille pelkkä pyramidihuijaus. Siksi on oman mielenterveydenkin kannalta parempi tyytyä vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Koska monen lapsuudenkodissa on ollut paljon krääsää.
Tämä. Mun vanhemmat on syntyneet 40-luvulla ja ovat tavaraholisteja, joten lapsuudenkotini on täynnä tavaraa. He myös ovat asuneet samassa talossa jo vuosikymmeniä, joten muuttojen takiakaan ei ole tarvinnut käydä omaisuutta läpi.
Itse inhoan kaikkea krääsää ja jo käytännön syistä on pakko pitää asunnon tavaramäärä pienenä, omistusasuntoa en ole pystynyt pätkätyöläisenä sinkkuna koskaan hankkimaan ja vuokra-asunnosta toiseen muuttaessa ei halua roudata mukanaan mitään tavarakokoelmia.
Omien vanhempien hoardailu ja oma aikuisiän epävarmuus. Olen ollut pätkätöissä ja muuttanut parin vuoden välein, asuntoni ovat aina pieniä ja tässä murenevassa yhteiskunnassa haluan säästää vähäiset rahani pahan päivän varalle. Koska niitä pahoja päivähän on kyllä tulossa.
Ei se rahasta kiinni ole, he käyttävät rahansa yleensä esim. matkusteluun ja elämyksiin.
Minulla oli jo parikymppisenä kasassa se materiaalipaletti, mitä boomerit tavoittelivat koko ikänsä. 25-vuotiaana velaton talo ja itsenäisyys. Sittemmin olen myynyt tuon kaiken ja asustelen vuokralla. Täysin huoleton asuminen, palvelut lähellä, vapaus, ym.
En kaipaa elämään "merkityksellisyyttä". Elossa oleminen on itsessään funktio ja oikeastaan ihan kaikki sen päälle on irrelevanttia. On hyvä olla joku identiteetti, ehkä joku yhteiskunnallinen rooli, mutta nämäkin oikeastaan vaan muita varten. Se miten oikeasti elelee on sitten mieltymyskysymys. Itse pidän laadukkaasta ruuasta ja kulttuurisisällöstä (huom. ei tarkoita välttämättä ns. korkeakulttuuria), plus muutama erityiskiinnostuksen kohde, joita toteutan harrastusluonteisesti ja joista saan myös rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se rahasta kiinni ole, he käyttävät rahansa yleensä esim. matkusteluun ja elämyksiin.
Minulla oli jo parikymppisenä kasassa se materiaalipaletti, mitä boomerit tavoittelivat koko ikänsä. 25-vuotiaana velaton talo ja itsenäisyys. Sittemmin olen myynyt tuon kaiken ja asustelen vuokralla. Täysin huoleton asuminen, palvelut lähellä, vapaus, ym.
En kaipaa elämään "merkityksellisyyttä". Elossa oleminen on itsessään funktio ja oikeastaan ihan kaikki sen päälle on irrelevanttia. On hyvä olla joku identiteetti, ehkä joku yhteiskunnallinen rooli, mutta nämäkin oikeastaan vaan muita varten. Se miten oikeasti elelee on sitten mieltymyskysymys. Itse pidän laadukkaasta ruuasta ja kulttuurisisällöstä (huom. ei tarkoita välttämättä ns. korkeakulttuuria), plus muutama erityiskiinnostuksen kohde, joita toteutan harrastusluonteisesti ja joista saan myös rahaa.
Niin joo ja en tee mitään laitonta. Mutta en myöskään pidä nuuskuttelevista, uteliaista boomereista, jotka kaivelevat infoa vain siksi, että voivat haukkua kiinnostuksenkohteitani tai matkia niitä. Teillä on se materialismi, nauttikaa siitä vaan ja jättäkä milleniaalit rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska monen lapsuudenkodissa on ollut paljon krääsää.
Tämä just.
Sitä "kyllä tätä kerran kymmenessä vuodessa tarvitsee" sälää on nurkat vääränään, lapsuus eletty kodissa mikä oli täynnä tavaroita joilla ei ollut muuta funktiota kuin "älä koske" ja sitten omilleen päästyä on saanut kärsiä siitä, kun niitä rojuja kannetaan omiin nurkkiin vaikka kuinka kieltäisi. Parhaimmillaan syyllistetään siitä kun kaiken maailman kippojen ja kappojen tunnearvo ei siirry kipon myötä itselle.
Lisäksi vielä, aina kotona vieraillessa huomaa katselevansa niitä nurkkia, tavaraa täynnä olevaa vinttiä ja piharakennuksia ja miettiä, että tämänkin tyhjentäminen jää omalle vastuulle, kun noista henki jättää.
En tiedä onko pelkästään milleniaalien juttu. Kuulun X-sukupolveen ja tunnustaudun elämäntavoiltani minimalistiseksi. Tässä vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen ettei materia tuo onnea. Elämän yksinkertaistaminen ja turhan tavaran karsiminen on vaan mun juttu, en tykkää turhasta krääsästä ja tärkeintä elämässä on oma hyvinvointi ja terveys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska monen lapsuudenkodissa on ollut paljon krääsää.
Tämä just.
Sitä "kyllä tätä kerran kymmenessä vuodessa tarvitsee" sälää on nurkat vääränään, lapsuus eletty kodissa mikä oli täynnä tavaroita joilla ei ollut muuta funktiota kuin "älä koske" ja sitten omilleen päästyä on saanut kärsiä siitä, kun niitä rojuja kannetaan omiin nurkkiin vaikka kuinka kieltäisi. Parhaimmillaan syyllistetään siitä kun kaiken maailman kippojen ja kappojen tunnearvo ei siirry kipon myötä itselle.
Lisäksi vielä, aina kotona vieraillessa huomaa katselevansa niitä nurkkia, tavaraa täynnä olevaa vinttiä ja piharakennuksia ja miettiä, että tämänkin tyhjentäminen jää omalle vastuulle, kun noista henki jättää.
Jep. Tein joku aika sitten inventaarion kotona ja koska mulla ei ole autoa, niin vanhempani lupautuivat viemään nämä ylimääräiset tavarat kierrätyskeskukseen. Myöhemmin kävi ilmi, että olivat kärränneet tavarat omaan kotiinsa, koska "ei näin hyvää tavaraa kannata hävittää!". Tavaroiden joukossa oli joku isoäidiltä saatu lautanen ja sain nuhtelun siitä, että yritin hävittää mummon tavaroita ja kuinka niillä on tunnearvoa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko pelkästään milleniaalien juttu. Kuulun X-sukupolveen ja tunnustaudun elämäntavoiltani minimalistiseksi. Tässä vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen ettei materia tuo onnea. Elämän yksinkertaistaminen ja turhan tavaran karsiminen on vaan mun juttu, en tykkää turhasta krääsästä ja tärkeintä elämässä on oma hyvinvointi ja terveys.
Minä olen syntynyt 1959 ja tunnustaudun minimalistiksi. Tärkeintä elämässä ei kuitenkaan voi olla oma hyvinvointi ja terveys, koska ne molemmat on mahdollista menettää, ja siitä huolimatta on mahdollista elää. Osaatko kuvitella sellaista tilannetta?
Vaikka tiedän että hyvinvoinnin ja terveyden voi menettää, arvostan silti hyvinvointia ja terveyttä yli kaiken. Elämä ilman niitä on mahdollista, mutta ei mielekästä. Ne on minulle ne tärkeimmät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska monen lapsuudenkodissa on ollut paljon krääsää.
Tämä just.
Sitä "kyllä tätä kerran kymmenessä vuodessa tarvitsee" sälää on nurkat vääränään, lapsuus eletty kodissa mikä oli täynnä tavaroita joilla ei ollut muuta funktiota kuin "älä koske" ja sitten omilleen päästyä on saanut kärsiä siitä, kun niitä rojuja kannetaan omiin nurkkiin vaikka kuinka kieltäisi. Parhaimmillaan syyllistetään siitä kun kaiken maailman kippojen ja kappojen tunnearvo ei siirry kipon myötä itselle.
Lisäksi vielä, aina kotona vieraillessa huomaa katselevansa niitä nurkkia, tavaraa täynnä olevaa vinttiä ja piharakennuksia ja miettiä, että tämänkin tyhjentäminen jää omalle vastuulle, kun noista henki jättää.
Jep. Tein joku aika sitten inventaarion kotona ja koska mulla ei ole a
Tämä niin helvetisti. Siitä lähtien kun muutin omilleni, vanhempani ovat käyttäneet minua kierrätyskeskuksena. Kaikkia vanhoja huonekaluja, astioita, kodinkoneita ja tekstiilejä tuputetaan ja jos en jotain ota, sitä ei voi myöskään myydä vaan niitä kamoja on nurkat täynnä sekä heillä että mökillä. Kaksi ihmistä, joiden irtaimisto vie tilaa yhteensä satojen neliöiden edestä.
Heidän vanhemmat ja isovanhemmat ovat olleet niitä, joiden mielestä jäätelötikutkin pitää säästää kun niitä voi myöhemmin tarvita. Samanlaista turhan tavaran paljoutta ei haluta itselle.
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousun tehneille boomereille roinan haaliminen oli tärkeää, koska sitä ei monen lapsuudessa ollut, ja se on heille edelleen elintason mittari. Milleniaaleilla tätä yhteyttä ei ole, ja toisaalta moni ei tulojen puolesta myöskään enää yltäisi vanhempiensa elintasoon, koska työelämä 2000-luvulla aikuistuneille pelkkä pyramidihuijaus. Siksi on oman mielenterveydenkin kannalta parempi tyytyä vähempään.
Täällä 75 v minimalisti, mites nyt suu pannaan. Ikinä en ole roinan keräämistä pitänyt elintason mittarina vaan tyhmyytenä.😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rahasta kiinni ole, he käyttävät rahansa yleensä esim. matkusteluun ja elämyksiin.
Minulla oli jo parikymppisenä kasassa se materiaalipaletti, mitä boomerit tavoittelivat koko ikänsä. 25-vuotiaana velaton talo ja itsenäisyys. Sittemmin olen myynyt tuon kaiken ja asustelen vuokralla. Täysin huoleton asuminen, palvelut lähellä, vapaus, ym.
En kaipaa elämään "merkityksellisyyttä". Elossa oleminen on itsessään funktio ja oikeastaan ihan kaikki sen päälle on irrelevanttia. On hyvä olla joku identiteetti, ehkä joku yhteiskunnallinen rooli, mutta nämäkin oikeastaan vaan muita varten. Se miten oikeasti elelee on sitten mieltymyskysymys. Itse pidän laadukkaasta ruuasta ja kulttuurisisällöstä (huom. ei tarkoita välttämättä ns. korkeakulttuuria), plus muutama erityiskiinnostuksen kohde, joita toteutan harrastusluonteisesti ja joista saan myös rahaa.
Boomerihullu iski😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousun tehneille boomereille roinan haaliminen oli tärkeää, koska sitä ei monen lapsuudessa ollut, ja se on heille edelleen elintason mittari. Milleniaaleilla tätä yhteyttä ei ole, ja toisaalta moni ei tulojen puolesta myöskään enää yltäisi vanhempiensa elintasoon, koska työelämä 2000-luvulla aikuistuneille pelkkä pyramidihuijaus. Siksi on oman mielenterveydenkin kannalta parempi tyytyä vähempään.
Täällä 75 v minimalisti, mites nyt suu pannaan. Ikinä en ole roinan keräämistä pitänyt elintason mittarina vaan tyhmyytenä.😅
Olet poikkeus, joka vahvistaa säännön. Aika montaa kuolinpesää olen viime vuosina ollut raivaamassa, tavaraa tyypillisesti on aivan järjettömät määrät ihan vainajan varallisuustasosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Niin joo ja en tee mitään laitonta. Mutta en myöskään pidä nuuskuttelevista, uteliaista boomereista, jotka kaivelevat infoa vain siksi, että voivat haukkua kiinnostuksenkohteitani tai matkia niitä. Teillä on se materialismi, nauttikaa siitä vaan ja jättäkä milleniaalit rauhaan.
Ihan varmasti juu. t: milleniaali
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko pelkästään milleniaalien juttu. Kuulun X-sukupolveen ja tunnustaudun elämäntavoiltani minimalistiseksi. Tässä vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen ettei materia tuo onnea. Elämän yksinkertaistaminen ja turhan tavaran karsiminen on vaan mun juttu, en tykkää turhasta krääsästä ja tärkeintä elämässä on oma hyvinvointi ja terveys.
Minustakin tämä on enemmän meidän X-porukan juttu. Ehkä tienasimme vielä enemmän kuin vanhempamme, mutta se ei ollut se tavoite ja keskiö. Omat vanhempani ovat joskus vähän ihmetelleet kun ei kiinnosta mammonan kerääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko pelkästään milleniaalien juttu. Kuulun X-sukupolveen ja tunnustaudun elämäntavoiltani minimalistiseksi. Tässä vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen ettei materia tuo onnea. Elämän yksinkertaistaminen ja turhan tavaran karsiminen on vaan mun juttu, en tykkää turhasta krääsästä ja tärkeintä elämässä on oma hyvinvointi ja terveys.
Minustakin tämä on enemmän meidän X-porukan juttu. Ehkä tienasimme vielä enemmän kuin vanhempamme, mutta se ei ollut se tavoite ja keskiö. Omat vanhempani ovat joskus vähän ihmetelleet kun ei kiinnosta mammonan kerääminen.
Ei ole. Kaikki tämän aihepiirin "gurut" ovat syntyneet 80-luvulla, ja mitä tahansa someyhteisöä kun katsoo niin havaitsee että se kiinnostaa eniten milleniaaleja. X-sukupolvi on vielä niitä joilla oli suhteellisen turvallinen ja suoraviivainen urakehitys ja pyrkimys sinne keskiluokkaisen kuluttajan elämäntyyliin.
Koska monen lapsuudenkodissa on ollut paljon krääsää.