Puolisoni aikuinen lapsi ei vastaa, kun tervehdin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tykkää äitipuolestaan?  Hajoititko perheen?

Ei,  mies oli eronnut ennen kuin tapasimme ja lapsi oli silloin jo aikuinen. En siksi koe olevani hänelle  äitipuoli.

Sitä juuri, että ehkä ei tykkää minusta, mutta sitten taas välillä hän voi kertoa omia juttujaan iloisena tilanteessa, jossa vain minä olen läsnä. Miksi hän tekisi niin, jos olisin hänelle vastenmielinen?

Miehet valitsevat puolisonsa sen perusteella, kuka antaa heille pimppaa. Se ei tee sinusta vielä edes puoliksi hyvää seuraa tämän sukulaisille. Jos ykkösvaimon lapsi joskus juttelee sinulle, olet onnekas. Minä en puhu siittäjän panolle ollenkaan, sillä hän ei tuo elämääni mitään lisäarvoa, vaan pelkkää draamaa ja katastrofeja. Eikä hänen pimppansa minua lämmitä.

Vierailija kirjoitti:

Poikaa kiinnostaisi päästä polkaisemaan äitipuolta mutta ei kehtaa ja siksi häpeilee.

Jos ottaa eronneen miehen niin saattaisi hyvin lohjeta vähän tämän pojallekin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin siis asutteko kaikki saman katon alla vain miten? Tai vietttekö muuten paljon aikaa yhdessä? Vaikka en nyt tiedä, kuinka paljon tämä vaikuttaa tuohon tervehtimiseen.

Tuli vain mieleen, että jos tämä "aikuinen" on tyyliin 18-20-vuotias, ja asuu vielä ehkä kotonakin, niin vanhempien ero on voinut ottaa koville hänellä, ja asian ksittely on vielä ihan kesken. Uusi nainen on tullut pian kuvioihin ja asuu / viettää paljon aikaa mahdollisesti hänen kotonaan tms. yhtäkkiä.

Vaikkei olisi varsinaisesti mitään henkilökohtaista uutta naista kohtaan, niin tuollaiset muutokset ja vieras ihminen yhtäkkiä omassa ennen privaatissa tilassa, ei kotona, ei välttämättä tunnu aina kivalle. Tervehtimättömyys voi siis joskus olla reagointina jotain rajan vetoa oman yksityisyyden suhteen. Eli siis esim. aamulla heräessä, ("huomenta") , ei ole valmis ottamaan vastaan vierasta omassa kotonaan, eikä ole muutenkaan intoa päästä vierasta kovin lä

Yleensä naapureita tervehditään kohteliaasti. Miehen joka on satuttanut omaa äitiä, uutta panoa, noh... Lähtöasetelma ei ole positiivinen ja jos tämä pano vielä kuvittelee itse olevansa jotenkin juhlittu ja tervetullut näiden lasten elämiin ja alkaa hääräilemään niin kaivaa itse hautansa.

Joka ei tervehdi on moukka. Huonokäytöksinen.

Ei olisi mahdollista omassa perheessä. Poika puhutteluun. Se on osattava myös työelämässä.

Todella töykeää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tykkää äitipuolestaan?  Hajoititko perheen?

Ei,  mies oli eronnut ennen kuin tapasimme ja lapsi oli silloin jo aikuinen. En siksi koe olevani hänelle  äitipuoli.

Sitä juuri, että ehkä ei tykkää minusta, mutta sitten taas välillä hän voi kertoa omia juttujaan iloisena tilanteessa, jossa vain minä olen läsnä. Miksi hän tekisi niin, jos olisin hänelle vastenmielinen?

Miehet valitsevat puolisonsa sen perusteella, kuka antaa heille pimppaa. Se ei tee sinusta vielä edes puoliksi hyvää seuraa tämän sukulaisille. Jos ykkösvaimon lapsi joskus juttelee sinulle, olet onnekas. Minä en puhu siittäjän panolle ollenkaan, sillä hän ei tuo elämääni mitään lisäarvoa, vaan pelkkää draamaa ja katastrofeja. Eikä hänen pimppansa minua lämmitä.

Kannattaisiko käydä puhumassa jollekin ammattilaiselle? Tuntuu olevan paljon käsittelemättömiä asioita.

Varmaan kuuloke korvassa, ei kuule.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta väkisin tervehtiminen, mikä sua vaivaa. Miksi edes kysyä sitä. Ehkei kiinnosta. Häntä kiinnostaa oma vanhempi.

Entäpä tuon pennun käytöstavat? Oletko kuullut niistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tykkää äitipuolestaan?  Hajoititko perheen?

Ei,  mies oli eronnut ennen kuin tapasimme ja lapsi oli silloin jo aikuinen. En siksi koe olevani hänelle  äitipuoli.

Sitä juuri, että ehkä ei tykkää minusta, mutta sitten taas välillä hän voi kertoa omia juttujaan iloisena tilanteessa, jossa vain minä olen läsnä. Miksi hän tekisi niin, jos olisin hänelle vastenmielinen?

Miehet valitsevat puolisonsa sen perusteella, kuka antaa heille pimppaa. Se ei tee sinusta vielä edes puoliksi hyvää seuraa tämän sukulaisille. Jos ykkösvaimon lapsi joskus juttelee sinulle, olet onnekas. Minä en puhu siittäjän panolle ollenkaan, sillä hän ei tuo elämääni mitään lisäarvoa, vaan pelkkää draamaa ja katastrofeja. Eikä hänen pimppansa minu

Päin vastoin, asiat ovat käsitelty ja taputeltu tiiviiksi paketiksi loppuun asti. Polygamikoilla on polygamikkojen ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta väkisin tervehtiminen, mikä sua vaivaa. Miksi edes kysyä sitä. Ehkei kiinnosta. Häntä kiinnostaa oma vanhempi.

Entäpä tuon pennun käytöstavat? Oletko kuullut niistä?

 

Niinpä, ykkösvaimon pennun on tervehdittävä siittäjän uutta panoa. Se on vain kohteliasta.

Koska olette ilmeisesti usein tekemisissä, samoissa tiloissa, kannattaisi ehkä sopivalla ja rauhallisella hetkellä kahden kesken kysäistä asiaa. Jos et muuta keksi kerro, miltä se sinusta tuntuu. Ettet ole varma haluaako hän ylipäätään, että te tervehditte toisianne, vai olisiko parempi jättää ne kohteliaat muodollisuudet kokonaan pois.

Siis onhan tuo taas sitä miltä-jostakin-tuntuu-lässytystä, mutta jos on aikuinen lapsi ja hän on  täysin kyvytön ottamaan muut huomioon on pakko lähestyä kuin kolmivuotiasta.

 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tykkää äitipuolestaan?  Hajoititko perheen?

Jos tilanne olis se että mies olis pettänyt eksäänsä niin mieshän siinä olis perheen hajottanut.

Hyvät tavat omaava jatkaa tervehtimistä ja jos huonokäytöksinen moukka ei vastaa niin oma on häpeänsä. Monesti huonokäytöksiset luulevat näin nolaavansa vastapuolen ja osoittavansa tälle paikkansa mutta nolaavat vain itsensä. Sääliksi käy ihminen joka on jäänyt vaille ihan perustapakasvatista.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta väkisin tervehtiminen, mikä sua vaivaa. Miksi edes kysyä sitä. Ehkei kiinnosta. Häntä kiinnostaa oma vanhempi.

Aika jännä kun käännät tämän aloittajan syyksi. Ei AP:ta vaivaa mikään vaan hänellä on hyvät käytöstavat. Tuolta miehen aikuiselta lapselta nämä ilmeisesti puuttuvat. Tervehtimimen on yksi alkeellisimmista käytöstavoista, joka opitaan jo lapsena ja yleensä on kohteliasta tervehtiä. Ja sitä suuremmalla syyllä tervehditään sitä vanhemman kumppania, koska se on sille vanhemmalle tärkeä henkilö. 

Vierailija kirjoitti:

Joka ei tervehdi on moukka. Huonokäytöksinen.

Ei olisi mahdollista omassa perheessä. Poika puhutteluun. Se on osattava myös työelämässä.

Täysi-ikäisen kanssa ei martta-anjan kultaiset vuodet enää päde. Joko sinunkaupat on tai ei. Tässä tapauksessa ei. Deal with it. Ime elämääsi sisältöä muusta henkilöstä.

Tervehtimättä tai vastaamatta jättäjä on järkyttävän huonokäytöksinen ihmisoletettu, jolla ei ole minkäänlaisia normaalin ihmisen tapoja. Siinä se pelkistetysti. Ne, jotka tällaista sikailua puolustavat, ovat samaa sarjaa, joiden ei pitäisi lisääntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta väkisin tervehtiminen, mikä sua vaivaa. Miksi edes kysyä sitä. Ehkei kiinnosta. Häntä kiinnostaa oma vanhempi.

Entäpä tuon pennun käytöstavat? Oletko kuullut niistä?

 

Johan niistä on nillitetty tällä palstalla. Vittuako tuosta märsää. Aikuinen päättää itse omasta tervehtimisestä. Ap surkea narisija. Minä olen se, jolla kokemusta neljästä pojasta, kaksi omaa, toinen niistä yhteinen puolisoni kanssa. Mieheni vanhin lapsi joko tervehtii tai ei, en tee numeroa. Minun itsetunto kestää ailahtelevat ihmiset. Toki mieheni ja minun vanhin poikani likenee 3kympin ikää. Toinen heistä kulkee mustissa bändikamppeissa ja lävistyksiä, toinen siisteissä perusvaatteissa. Tuo bändivaatteissa kulkeva minun ja osaa tervehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Joka ei tervehdi on moukka. Huonokäytöksinen.

Ei olisi mahdollista omassa perheessä. Poika puhutteluun. Se on osattava myös työelämässä.

Aikuinen mies perheen puhutteluun  😂

Ap, nyt on se hetki, kun kannattaa miettiä omaa itsetuntoa. Sen vahvistamiseen on monenlaisia keinoja. 

Mietin tässä, että mitä mieltä aikuisen lapsen isä on tilanteesta? 

Mites tämä puolisosi puhuu lapselleen? Mun lapsuudenkodissa oli ihan vierasta kaikki kohteliaisuudet perheen kesken. Ei tervehditty, ei kiitetty, ei pyydetty anteeksi. Sen verran kyllä opetettiin että vieraita ihmisiä tervehditään ja se on mulle täysin luontevaa. Mutta äitiä tai isää on edelleen tosi kiusallista tervehtiä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Mutisin hiljaa hei saapuessani kylään. Ei meillä ollut mitään läheisyyttäkään eikä koskaan esim halattu. Tällaista on vaikeaa käsittää jos on itse elänyt erilaisessa ympäristössä.