Olen ihastunut mieheen, joka juo paljon. Itse yritän raitistua. Onko mahdoton yhtälö?
Harmi tilanne. Tosi mukava ja kiinnostava persoona, halua olisi tutustua enemmänkin. Olemme molemmat alkoholiin meneviä. Hän kai joskus yrittänyt raitistua mutta ei ole sittemmin onnistunut. Itse yritän todella ja olen hyvällä tiellä.
Pitäisikö unohtaa koko juttu? En taida pystyä raitistumaan sellaisessa seurassa vaikka haluaisinkin ylikaiken olla sellainen joka pystyy olemaan seurassa kuin seurassa ilman impulssia itsekin ottaa.
Kommentit (31)
Tietenkin on, kuten itsekin hyvin tiedät. Kahdestaan teidän molempien juominen tulee lisääntymään.
No nyt on kallut löytäneet toisensa!
Unohda koko juttu. Toteat itsekin, ettet todennäköisesti pysty raitistumaan paljon juovan seurassa. Pidä raittiudestasi ehdotonta huolta, se on lähtenyt sinulla hyvin käyntiin eikä sitä pidä mennä viskaamaan harakoille jonkin epämääräisen entäs jos -potentiaalin takia. Runsaasti alkoholia käyttävissä on kaiken lisäksi ikävän paljon heitä, jotka inhoavat raittiita ihmisiä ja pyrkivät sabotoimaan muiden raitistumisyrityksiä. Ei ole takeita, etteikö tästä miehestä kuoriutuisi samanlainen.
Lika barn leka bäst. Älä kuitenkaan tästä huolimatta jatka, vaikka on helppo, kiva ja tutunoloinen juomari.
Juopon kanssa ei voi olla hyvä suhdetta.
Jos mies pitäisi sinusta niin hän tekisi kaikkensa ettet olisi vaarassa retkahtaa. Toinen ihminen ei saa olla esteenä omalle hyvinvoinnille. Muista se aina.
Kun on kumppani, joka ei sylje lasiin, kulutuksen lisääntymisen riski on todella suuri.
Suosittelen raitista kumppania, joka ei katso hyvällä myöskään omaa juomistasi.
Itse otin täysraittiin, ja oma alkoholin käyttöni pieneni jyrkästi. Pahimmillaan meni varmaan jotain neljä litraa viiniä viikossa (joo, olin jo viittä vaille alkoholisti, parisuhde ja muutto yhteen kai pelasti) Nyt ei kehtaa juoda kuin korkeintaan 20 annosta kuukaudessa, eikö koskaan yli 4-5 annosta.
Pelkäsin, että tapahtuuko jotain sivuvaikutuksia kun kulutusta jouduin pienentämään niin paljon, mutta ei mitään negatiivista ole sattunut, ei viekkareitakaan, hermojen kireyttä jne.
En lähtisi tuohon leikkiin.
Huomaan itsestäni, että iän myötä laiskistuu.
Olin reilu kymmenen vuotta juomatta.
Nyt vuoden tässä lipitellyt enemmän ja vähemmän ja en ollenkaan, mutta huomaan, että se rento olutmeno on mukava.
Nyt alkaa olla sellainen tilanne, että tämä riittänee.
Virta menee toki rentoutumiseen, mutta varmaan aika tyhjään sitten loppujen lipuksi.
Mies juo vähempi. Pysyy paremmin aisoissa.
Itselläni on suvussa alkoholiin menevyyttä. Ja olen ajatellut, että minulla saattaa olla se alkoholismiin liittyvä geeni. Onneksi on myös jokin toinen, joka on ehkä järki nyt aikuisena. Nuorena kyllä hörväsin kuin vain ja millloin missäkin. Ahdistusta irti.
En tuomitse. Saa juoda tai olla juomatta, kukin tavallaan. Itsellä alkaa olla onnellisesti kiintiö täys.
Tee aapee hyviä päätöksiä. Sinulla on valinnan vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Kun on kumppani, joka ei sylje lasiin, kulutuksen lisääntymisen riski on todella suuri.
Suosittelen raitista kumppania, joka ei katso hyvällä myöskään omaa juomistasi.
Itse otin täysraittiin, ja oma alkoholin käyttöni pieneni jyrkästi. Pahimmillaan meni varmaan jotain neljä litraa viiniä viikossa (joo, olin jo viittä vaille alkoholisti, parisuhde ja muutto yhteen kai pelasti) Nyt ei kehtaa juoda kuin korkeintaan 20 annosta kuukaudessa, eikö koskaan yli 4-5 annosta.
Pelkäsin, että tapahtuuko jotain sivuvaikutuksia kun kulutusta jouduin pienentämään niin paljon, mutta ei mitään negatiivista ole sattunut, ei viekkareitakaan, hermojen kireyttä jne.
Tässä siis mennyt jo yli 8 kk, eli en "raitistunut" viime viikolla. Eli lupaavalta näyttää.
Tunnen pariskunnan joka raitistui yhdessä. Tosin sitä ennen kummankin orastava juomakierre vain vauhdittui kun kohtasivat.
Tiedät itsekin että nyt pitää soida varoituskellot eikä hääkellot
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pariskunnan joka raitistui yhdessä. Tosin sitä ennen kummankin orastava juomakierre vain vauhdittui kun kohtasivat.
Tämä on kyllä tosi harvinaista. Itsellä alkoholiongelma ja minulla ollut lähinnä vain alkoholisteja kumppaneita. Aina juominen lisääntynyt eikä raittiuslupauksista koskaan tullut mitään vaikka yritimme yhdessä koska kaikki vaikeudet johtuivat alkoholista. Ero on aina ollut ainoa oikea näissä suhteissa, kumpikaan ei voi hyvin ja suhteet liittyvät riippuvuuteen. En voi suositella juovaa kumppania.
Yhtälö on mahdoton. Lopetin itse alkoholinkäytön kokonaan tapailtuani alkoholistia, koska emme voineet juoda yhdessä riitelemättä, ja samalla oli jätettävä hänet. Toisaalta en voi kovin paljon arvostaa pariskuntia jotka eivät viihdy toistensa seurassa muuten kuin kännissä.
Mitä tälle miehelle kuuluu nyt? Juo entistä enemmän ja on alkanut teloa itseään. Herää tuon tuostakin sairaalassa.
Minulle raitistuminen ei tuottanut tuskaa. Sen kuin vain lakkasin juomasta. Tosin olen yksin mutta pärjään kyllä.
On mahdoton yhtälö! oletkos muuten hänen selvästä persoonasta perillä vai onko aina ollut maistissa?
Unohda koko juttu.