Lue keskustelun säännöt.
Apua!En halua "jakaa" ystäviä puolison kanssa
09.03.2025 |
Kaipaan vertaistukea tai uusia ajatuksia itseäni häiritsevään asiaan!
Minulla on joku outo päähän pinttymä, että kaverit ovat aina omia kavereita ja puolison ei välttämättä tarvitse juuri viettää aikaa heidän kanssaan. Olen aina hieman ihmetellyt ystäviä, jotka ovat "raahanneet" puolisonsa mukaan vaikka illanviettoon tai synttäreille. (En tiedä miksi minun on tarpeellista käyttää sanaa raahata - joka on jo negatiivinen ilmaisu) Toki aina jos jonkun puoliso on tullut paikalle, niin hän kuuluu joukkoon ihan siinä missä muutkin. Välillä mietin, onko näillä puolisoilla mukavaa olla seurueessa (joku on voinut olla tosi hiljainen, viihtyvätkö "vaimot" aidosti miestensä avecceina jossain random juhlissa).Tietysti erittäin hieno asia olisi, jos ystäväpiirissä kaikkien puolisot sulautuvat joukkoon luonnollisesti ja ystävystyvät. Sitä en siis kiellä. Ihmisenä olen muutenkin sellainen, että tykkään ottaa kaikki huomioon ja minulla on tapana huolehtia, että kaikki on mukana porukassa. En ymmärrä alkuunkaan joitain tuttujani, jotka esim baari-illan aikana hukkaavat yhden kaverin jonnekkin, kun eivät muista odotella että hänkin on seurueessa mukana.
Mainittakoon, että pitkäaikasessa kaveripiirissäni on sekä miehiä että naisia tasapuolisesti, joten lähtökohtaisesti ei ole mitään "tyttöjen iltoja" missä jonkun mies voisi kokea olonsa ulkopuoliseksi. En vain ymmärrä, miksi minun on niin vaikea kutsua oma puolisoni mukaan tai lähteä hänen kavereidensa seuraan. Olen asiaa alkanut kyseenalaistamaan vasta nyt, kun ollaan naimisiinmenosta puhuttu ja totesin, että samapa se minulle ketä vieraita kumpikin kutsuu, kun emme tunne toistemme ystäviä juuri lainkaan - koska en ole ikinä hänen mukana missään eikä hänkään minun ystävien.
Kommentit (48)
Yksi ex koki jotenkin selvyytenä että hän sujahtaa kaveriporukkaani yhdeksi kaveriksi. Kaverini ovat pääasiassa naisia.
Alkoi heti kysellä, millainen kukakin on ja mietti mistä voi kenenkin kanssa jutella, selasi näiden profiileja somesta. Kun kerran mulla oli työvuoro samaan aikaan kuin yksi miestä kiinnostava musiikkikeikka, niin mies kysyi että lähtisikö kaverini Marja (jonka hän oli tavannut tasan moikkaamisen verran) hänen kanssaan keikalle, ja alkoi muutenkin viestitellä kavereilleni somessa.
Joo, hyvä että mies ei inhoa kavereitani, mutta kun itselleni alkoi jo tulla olo että olin miehelle ikään kuin vain portti kaveripiiriini, joka kiinnosti häntä vähintään yhtä paljon kuin minä. Kavereitani toiminta ihmetytti ihan yhtä paljon, vaikken itse kehdannut ensin ottaa asiaa puheeksi etten näyttäisi tyhmän mustasukkaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vapaa-aika on rajallista ja en käytä sitä muiden, edes kumppanini kavereihin. Valitsen itse seurani.
Mun ongelma on olleet miehet, jotka haluaisivat juoksuttaa minua kyläilemässä, illanvietoissa ja reissuilla kaveriporukkansa kera, mutta kahdenkeskinen aika tuntuu kiinnostavan 0%. Aivan kuin olisin vain joku keinotekoinen näyttelyesine, että joo mullakin on tyttöystävä.
Mies ei oikein välitä juhlia synttäreitä muuten kuin perheen kesken ja jos hänet joku kutsuu mökille niin menköön vain, kokisin vain velvollisuutena mennä viettämään aikaa joten teen mieluummin jotain mistä itse nautin. Meillä on tosin lapsia (4v & 6v) joten nykyään haluaa viettää pyhät tietenkin heidän kanssaan. Aiemmin vietettiin välillä yhdessä, välillä omien kavereideni kanssa. Yritetään aina järjestää niin että kumpikin pääsee halutessaan nykyäänkin kavereidensa mökkireissuille, illanviettoihin ym. :) Sukujuhliin menen hyvin harvoin mukaan. T.se 15v yhdessä ollut
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä nämä täysin erilliset kaveripiirit ihmiset olette aloittaneet seurustelun nykyisen kumppaninne kanssa? Miten kauan olette olleet yhdessä?
Olin 23v ja mies 27v. Yhdessä oltu 15v.
Minusta on ihan luonnollista että molemmilla on omat kaverit ja sitten jonkinverran yhteisiä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä molemmilla on tärkeää olla myös ihan omat kaverit. Mistään ikävistä asioista suhteessa on mahdotonta avautua kaverille, joka on läheisessä suhteessa myös kumppanin kanssa.
Minusta olisi outoa, jos puolisoni ei haluaisi tutustua minun kavereihin tai ei haluaisi minun tutustuvan hänen kavereihin. Parisuhde on minusta paketti, johon kuuluu puolison lisäksi lapset, sukulaiset ja ystävät. Toki voi olla joitakin kavereita, jotka ovat "vain omia" kavereita, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan tuollaiset ovat vähän kaukaisempia kavereita eivätkä ihan lähimpiä. En varmaan tulisi ollenkaan toimeen sellaisen puolison kanssa, joka haluaisi pitää molempien kaverit erillään. Mutta kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sitten erotessanne ystävien helpompi valita oma puolensa kun eivät ole kummankin yhteisiä ystäviä.
Yleensä kyllä on ihan selvää kumman ystävät ovat kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi outoa, jos puolisoni ei haluaisi tutustua minun kavereihin tai ei haluaisi minun tutustuvan hänen kavereihin. Parisuhde on minusta paketti, johon kuuluu puolison lisäksi lapset, sukulaiset ja ystävät. Toki voi olla joitakin kavereita, jotka ovat "vain omia" kavereita, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan tuollaiset ovat vähän kaukaisempia kavereita eivätkä ihan lähimpiä. En varmaan tulisi ollenkaan toimeen sellaisen puolison kanssa, joka haluaisi pitää molempien kaverit erillään. Mutta kukin tyylillään.
Varmaan riippuu siitäkin, millaiset suhteet henkilöllä itsellään on kavereihinsa, mitä hän tykkää näiden kanssa tehdä ja missä merkeissä.
Mä tapaan ystäviäni lähinnä kahdestaan tai enintään kolmestaan, ja tavatessa jutellaan tosi henkilökohtaisia kuulumisia. Ehkä käydään kahvilla toisen luona tai kävelyllä, tai käydään yhdessä kaupoissa. Ei siis ole sellaisia ison porukan kokoontumisia tai yleistä hauskanpitoa, eikä sellaisia että tapaamisiin olisi luonnollista tuoda muita mukaan.
Tietysti mies voi tulla moikkaamaan kun lähdetään ystävän kanssa jonnekin, tai voin vaikka kauppakierroksen lopuksi mennä miehen kanssa yhdessä ruokakauppaan, ja tässä yhteydessä ystäväni ja mies tapaavat toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä omat läheiset ystävät ja kaveri/harrastusporukat enkä halua jatkuvasti kulkea pariskuntana. Tästä huolimatta olemme toki toistemme läheisiin ystäviin tutustuttu. Juhliin mies tykkää ottaa minut mukaansa, koska hänen ei tarvii minua mitenkään viihdyttää, löydän kyllä juttuseuraa ja tunnen oloni ihan hyväksi hänen kaveriporukassaan. Mies puolestaan on hieman vetäytyvämpi, joten jos minun kavereilla on juhlia, niin mies voi jäädä kotiinkin. Riippuu niin tilanteesta. Pidämme myös itse kaikenlaisia juhlia, joihin tervetulleita molempien kaverit. Mielestäni kannattaisi vaan väkisin mennä välillä ja yrittää hieman tustustua, tekisi elämästänne paljon helpompaa.
No onhan tuo suoraan sanoen vähän kummallista, että oikein näet vaivaa ettei mies vahingossakaan tapaa kavereitasi. Meilläkin on aikuisina ihmisinä omat kaverit, mutta kyllä molempien ystävät ovat aina tervetulleita kotiimme milloin milläkin konseptilla, puoliso osallistuu tai on osallistumatta tilantren mukaan. Aikuisten maailmassa on myös aika erikoista olla menemättä häihin/synttäreille/juhannuksen viettoon jne ilman puolisoa ilman erityistä syytä. Kuulostaa siltä ettet halua olla miehellesi täysin avoin ja rehellinen, vaan haluat piilottaa osan elämästäsi. Voi se jollain toimia mutta yleensä ei, varsinkin kun itsekin huomaat että jokin on vinossa. Muutenhan et olisi keskustelua edes avannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on aikuisina ihmisinä omat kaverit, mutta kyllä molempien ystävät ovat aina tervetulleita kotiimme milloin milläkin konseptilla, puoliso osallistuu tai on osallistumatta tilantren mukaan.
Tässä taas syy, miksen halua muuttaa kumppanin kanssa yhteen. Hänelle on tärkeää saada kutsua ystäviä kylään, ja minulle taas olisi painajainen että kotona ramppaisi toisen kavereita, kun en tykkää oikein kutsua kotiini edes omiani.
No kun puhutaan pitkistä ystävyyssuhteista ja niiden rinnalla pitkistä parisuhteista, niin olisi aika outoa jos ei pariskunnittainkin voisi viettää aikaa ja ns isommat juhlat juhlia avecien kanssa. Kyllä meillä on naisporukalla edelleen illanviettoja. Mutta ei kukaan haluaisi jättää puolisoaan (jonka kanssa ollut 20v yhdessä) kotiin jos menee kaveriporukalla juhlimaan vaikka uutta vuotta. Tietysti sinkkujen tilanne näissä seurueissa ei aina ole kovin kiva.
Mutta sitä en ymmärrä, ettei "saisi" olla omien kavereiden kanssa mitään omia juttuja enää puolison löydyttyä. Mies ei hirveän paljon näe omia kavereitaan mutta käy sitten salilla jossa tuttuja on paljon, tai puhuu puhelimessa. Itse käyn jopa miespuolisten työkavereiden kans joskus after-workeilla enkä ota siitä mitään kuittailua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se on niin, että naiset vinkuu päästä miehen mukaan. Miestä ei todellakaan akkojen keskinäiset kekkerit kiiinnosta. Nainen monesti uhkaa miestä, että et mene ollenkaan jos hän ei saa tulla mukaan. Tai sitten on vähintäänkin jotkut kaulimella uhatut kotiintuloajat.
Olen 48 - vuotias ja minulla on taustalla 2 pitkää (8 & 12 vuotta) suhdetta ennen nykyistäni. Nykyisessä parisuhteessani suurin ero on juurikin se, että tällä kertaa kaverimme ovat yhteisiämme. Olen tavannut kaikki mieheni ystävät ja heidän puolisonsa. Samoin mieheni minun ystäväni. Meillä oli jo ennen seurusteluamme jonkin verran yhteisiä ystäviä, joten tässä suhteessa on ollut luonnollista jakaa kaverit. On myös helppoa kun voi puhua kavereista ilman että toinen koko ajan kysyy ai niin kukas se Matti olikaan tms.
Aiemmissa suhteissa ystävät ovat olleet liiankin eriytyneitä. Oli helppoa suhmuroida toisen selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on niin, että naiset vinkuu päästä miehen mukaan. Miestä ei todellakaan akkojen keskinäiset kekkerit kiiinnosta. Nainen monesti uhkaa miestä, että et mene ollenkaan jos hän ei saa tulla mukaan. Tai sitten on vähintäänkin jotkut kaulimella uhatut kotiintuloajat.
Jaa. Mun kokemus taas on, että mies uhkailee erolla jos nainen ei aina jaksaisi lähteä mukaan baarireissuille ja kavereiden kekkereihin. Kun eihän tämä ole mikään parisuhde jos ei mun nainen ole mun mukana! Taitaa näitä kaheleita löytyä molemmista sukupuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vapaa-aika on rajallista ja en käytä sitä muiden, edes kumppanini kavereihin. Valitsen itse seurani.
Mun ongelma on olleet miehet, jotka haluaisivat juoksuttaa minua kyläilemässä, illanvietoissa ja reissuilla kaveriporukkansa kera, mutta kahdenkeskinen aika tuntuu kiinnostavan 0%. Aivan kuin olisin vain joku keinotekoinen näyttelyesine, että joo mullakin on tyttöystävä.
Mulla on täysin sama! En suostu enää menemään kun mitään yhteistä kahdenkeskeistä juttua ei ole ja niinpä analysoin tämän niin ettei häntä oikeasti kiinnosta olla minun kanssa.
Kannattaa jakaa se mies ystävättäriesi kanssa.
Ennemminkin mietin, miksi järjestätte häät jos ette kuulu toistenne porukoihin. Miksette mene maistraattiin? Outoahan se on kavereillekin tulla häihin, joista eivät tyyliin edes tunne morsianta.
Ap vaikuttaa melko rasittavalta tyypiltä. Luultavasti en jaksaisi kuunnella häntä kun on vaikea lukea noita monologejaan.