Perhetyön tarjoama "apu",joku tulee istumaan sohvalle pariksitunniksi. Voiko tämä tosiaan mennä näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestä jokaisen perheen pitää saada apua. Lapsen vieminen kouluun. Siivoaminen. Ruuanlaitto terveellisesti ja trendikästä. Lasten ulkoilutus. Pyykkihuolto. Pieni satsaus yhteiskunnalta, lapsissa tulevaisuus ja syntyvyys nousuun. 

Millä varoilla tämä palvelu kustannetaan? Kuka arvioi mitä apua perheelle voi ja kannattaa antaa? Voiko perhe itse tilata näitä palveluja? Riittävätkö hyvinvointialueen rahat ja työntekijät?

Sosiaalityöntekijä arvioi mitä annetaan. Kotipalvelua voi joillain alueilla tilata itsekin. 

Joo,kyllä näitä on ollu niin moneksi aina. Minun lapsuudessani yksi kodinhoitaja tuli syömään ja kahvittelemaan, ei tykätty.

Muut oli tosi kivoja ja heistä oli apuakin suurperheen äidille ja kerran oltiin päivä yhden kodinhotajan maatilalla, se oli hieno kokemus.

Mutta, ruoka tuntui olevan aina "kortilla", varsinkin vieraissa paikoissa, kotona sai kyllä syödä mahansa täyteen, mutta minä olin ruikuli ja söin, kuin hevonen. Tuntui pahalta, ettei saanut kodinhoitajankaan luona santsata edes yhtä kertaa.

Itse kyseenalaistin myös tuon sohvalla istuvan perhetyön ja kieltäydyin siitä kokonaan. Olen itse yliopistosta jatkotutkinnon tehnyt mielenterveysalan ammattilainen ja mun olisi pitänyt kuunnella kahden AMK-sh:n luennointia. Tyttärelläni oli mielenterveyshaasteita, joita isä ei ottanut todesta. Olimme isän kanssa eronneet. Sanoin tuolle työparille, että menkää juttelemaan isän kanssa, minä en heitä tarvitse. Olin sitten sen yhteistyökyvytön vanhempi. Lapselle saatiin hetkeksi mielialalääkitys, mutta kesti vain pari kuukautta, kun isä lopetti sen. Perhetyö oli silloin häneltä jo päättynyt. Lapsi yritti muutaman vuoden päästä itsemurhaa, jolloin viimein alkoi saada tarvitsemaansa hoitoa osastolla. Kaiken huippu oli, kun kysyin näiltä perhetyöntekijöiltä heidän koulutustaan, eivätkä suostuneet kertomaan. Sosiaaliasiamieheltä vielä varmistin, että onhan mulla nyt lakisääteinen oikeus tietää, minkälaisten ammattilaisten kanssa olen tekemisissä. Eli selvisi, että olivat AMK-sairaanhoitajia. Mutta eivät edes itse olleet ylpeitä ammattiosaamisestaan, kun eivät voineet vastoin lakia kertoa koulutuksiaan. En yhtään ihmettele ap:n kokemusta. Onneksi kykenin itse kieltäytymään.

Lueskelin pikkasen ketjua ja olen sitä mieltä että touhu on heti lopetettava. Kamalaa kun ihmiset joutuvat kärsimään ihan turhaan.

Minulle kerran ehdotettiin työksi tällaista, että olisin tukihenkilö jollekin lapsiperheelle. Sosiaalitoimen virkailija ehdotti tätä. Kysyin, että mitä siihen työhön siis kuuluisi. Hän sanoi, että menisit päivisin heidän kotiinsa ja vähän katselisit sitä tilannetta. Kieltäydyin jyrkästi, koska olin talousalan ammattilainen, en sosiaalityöntekijä. Minua kauhistutti jo tuon perheen puolesta, että olisin mennyt kyttäilemään heidän elämäänsä. 

Tämä ehdotus tehtiin minulle, kun työni loppui kaupungilla ja olin siirtymässä jo toiseen koulutustani vastaavaan paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä alat rehellisesti kertoa mitä ongelmia teillä on kotona, ja toimit niillä ohjeilla mitä saat ja huomaat että perhetyöntekijästä on apua.

Ongelma voi olla väsyminen siksi, että lapsi on sairas tai muusta syystä ei nuku. Mikä on se perhetyöntekijän ohje, jolla lapsi paranee, alkaa nukkua paremmin ja äidin jaksaminen kohenee niin, että jaksaa tehdä kotityöt paremmin?

Jään odottamaan viisasta vastaustasi.

Osa tähän kirjoittaneista lienee itse niitä perhetyöntekijöitä, jotka eivät näe todellisia ongelmia tai eivät ole näkevinään, koska heillä ei ole tarjota niihin mitään ratkaisua.

 

Sosiaalityöntekijä tässä. Suurin osa nukkumattomista lapsista on nykyisin älylaitteilla öisin. Jostain syystä vanhemmille ei juolahda mieleen rajata älylaitteita öiseen aikaan ja turvata siten lapsen nukkumista. Lapsi sitten ei jaksa aamulla mennä kouluun ja koulu tekee lasuja poissaoloista. Perhetyöllä voidaan yrittää keskustella vanhemman kanssa miski sitä älylaitetta pitää rajata ja miten se onnistuu. 

Onko tulut etukäteen puheeksi, että mitä odotuksia on tuommoisesta työntekijän tulosta ja mitä se palvelu on? itse olen huomannut, että mä kuvittlen älhes mitä sattuu palveluista, mutta juurikin tuollaista saa.

En saisi mitään tehtyä, jos sohvalla istuisi kaksi ihmistä. Ei se musta ole reiluakaan odottaa siten, koska kuka siivoaa kun on vieraita? sitähän ne olisi siinä kahvitellessaan.

Itsellä ei kokemusta heistä, mutta yhdstä toisesta palvelusta.. Josta aika äkkiä huomasin, ettei se ollutkaan sitä mitä tarvitsin ja sanoin sen irti. Sitten sain nuhtelun, että ihan itse valitsin. Kyllä tein johdateltuna, kun luulin sen palvelun olevan aivan jotain muuta. Välillä nuo palvelunnimetkin voi olla harhaanjohtavia. Kyllä se ammattilaiselle varmaan kertoo asian oikean laidan, mutta ei niinkään tavikselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestä jokaisen perheen pitää saada apua. Lapsen vieminen kouluun. Siivoaminen. Ruuanlaitto terveellisesti ja trendikästä. Lasten ulkoilutus. Pyykkihuolto. Pieni satsaus yhteiskunnalta, lapsissa tulevaisuus ja syntyvyys nousuun. 

Millä varoilla tämä palvelu kustannetaan? Kuka arvioi mitä apua perheelle voi ja kannattaa antaa? Voiko perhe itse tilata näitä palveluja? Riittävätkö hyvinvointialueen rahat ja työntekijät?

 

Sosiaalityöntekijä arvioi mitä annetaan. Kotipalvelua voi joillain alueilla tilata itsekin. 

 

Sosiaalityön tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Missään ei auteta, vaan valvotaan, että kaikki sujuu. Uhkana on lastensuojelun toimet, jos ei suju.

Jos oikeasti annettaisiin konkreettista apua, sana hyvästä toiminnasta kiertäisi ja avun tarvitsijoita tulisi yhä lisää. Perheille saataisiin kyllä apua, mutta kulujen pelättäisiin  kasvavan, kun pitäisi palkata kodinhoitajia.

Todellisuudessa jos perheet eivät saa matalan kynnyksen konkreettista apua, seuraukset tulee kyllä paljon kalliimmaksi, mutta ehkä rahat menevät eri momentilta tai taustalla on ideologiset syyt tai yksinkertaisesti luutuneet käytännöt. On koottu tietty henkilökuntarakenne ja sillä mennään.

Sosionomeja tungetaan myös päiväkoteihin, joissa julistetaan pedagogiikan tärkeyttä. Ongelma on oikeasti liian suuret päiväkodit, huono ilmapiiri ja riittämätön henkilökunta, joille sosionomit eivät voi mitään.

On surullista, että sosiaalialan ammattilaiset eivät itse tiedosta tilannetta.  Ehkä ohjaus nykyisenlaiseen toimintaan tulee työnantajalta niin vahvana, että se on ainut vaihtoehto. Silloin ne, joilla on omaa ajattelukykyä ja moraali kunnossa, hakeutuvat muille aloille.

Sääli, että korkeasti koulutetut sosiaalityöntekijät eivät voi olla etunenässä nostamassa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, joita korjaamalla lasten ja perheiden elämä paranisi. Uudistuksia ja lisäresursseja kaivattaisiin ainakin työelämässä, päiväkodeissa ja kouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tulut etukäteen puheeksi, että mitä odotuksia on tuommoisesta työntekijän tulosta ja mitä se palvelu on? itse olen huomannut, että mä kuvittlen älhes mitä sattuu palveluista, mutta juurikin tuollaista saa.

En saisi mitään tehtyä, jos sohvalla istuisi kaksi ihmistä. Ei se musta ole reiluakaan odottaa siten, koska kuka siivoaa kun on vieraita? sitähän ne olisi siinä kahvitellessaan.

Itsellä ei kokemusta heistä, mutta yhdstä toisesta palvelusta.. Josta aika äkkiä huomasin, ettei se ollutkaan sitä mitä tarvitsin ja sanoin sen irti. Sitten sain nuhtelun, että ihan itse valitsin. Kyllä tein johdateltuna, kun luulin sen palvelun olevan aivan jotain muuta. Välillä nuo palvelunnimetkin voi olla harhaanjohtavia. Kyllä se ammattilaiselle varmaan kertoo asian oikean laidan, mutta ei niinkään tavikselle.

Kannattaa pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kerran ehdotettiin työksi tällaista, että olisin tukihenkilö jollekin lapsiperheelle. Sosiaalitoimen virkailija ehdotti tätä. Kysyin, että mitä siihen työhön siis kuuluisi. Hän sanoi, että menisit päivisin heidän kotiinsa ja vähän katselisit sitä tilannetta. Kieltäydyin jyrkästi, koska olin talousalan ammattilainen, en sosiaalityöntekijä. Minua kauhistutti jo tuon perheen puolesta, että olisin mennyt kyttäilemään heidän elämäänsä. 

Tämä ehdotus tehtiin minulle, kun työni loppui kaupungilla ja olin siirtymässä jo toiseen koulutustani vastaavaan paikkaan. 

Hyvä viesti. Kertoo kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kerran ehdotettiin työksi tällaista, että olisin tukihenkilö jollekin lapsiperheelle. Sosiaalitoimen virkailija ehdotti tätä. Kysyin, että mitä siihen työhön siis kuuluisi. Hän sanoi, että menisit päivisin heidän kotiinsa ja vähän katselisit sitä tilannetta. Kieltäydyin jyrkästi, koska olin talousalan ammattilainen, en sosiaalityöntekijä. Minua kauhistutti jo tuon perheen puolesta, että olisin mennyt kyttäilemään heidän elämäänsä. 

Tämä ehdotus tehtiin minulle, kun työni loppui kaupungilla ja olin siirtymässä jo toiseen koulutustani vastaavaan paikkaan. 

Hyvä viesti. Kertoo kaiken.

 

Tukihenkilö on turvallinen aikuinen, joka treenaa lapsen kanssa niitä asioita, joista yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa sovitaan. Se voi olla vaikka itsenäinen liikkuminen kaupungilla, treenataan miten mennään bussissa, ratikoissa. Se voi olla hengähdyshetken antamista äidille, viedään lapsi vaikka uimaan ja äiti saa tehdä muuta sillä aikaa. Tai se voi olla vaikka autistisen lapsen kanssa treenattavat sosiaaliset tilaisuudet. Osa tukihenkilöistä on ammattilaisia, mutta käyttöä on ihan taviksillekin helpommissa tapauksissa. 

Kuulostaa erikoiselta. Teen itse perhetyötä eli käyn perheissä, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita. Tuetaan ja autetaan, mutta myös siinä samalla vähän tarkkaillaan, että kuinka siellä sujuu asiat. Perheitä on tosi monenlaisia, siis on vaikkapa päihdeperheitä, joissa oikeasti lapset ovat liipasimella lähdössä (taas) sijoitukseen. Ja sitten on ihan tavallisia perheitä, joissa tarvitaan apua vaikka siksi, että yh-äiti toipuu isosta leikkauksesta. 

Minä juttelen perheiden kanssa, että minkälaista apua tänään tarvitsisivat. Usein lähden lasten kanssa ulkoilemaan tai vaikka pitkälle vaunulenkille, että aikuinen saa vähän huilata. Toiset menee nukkumaan, toiset imuroi. Joskus leivon lasten kanssa ja ripustan vaikka pyykit kuivumaan. Joskus vanhempi kaipaa oikeasti vain juttuseuraa eli keskusteluapua.  

Haaste on se, että työskentelen virka-aikana eli arkisin päivällä. Pikkulapsiperheissä apua kuitenkin usein eniten tarvittaisiin iltapuuhissa ja nukuttamisrumbassa, tai vaikka välillä yöheräilyjen takia. Tämä nousee usein esille. Perhetyöntekijöiden pitäisi tehdä kolmivuorotyötä.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta!!!! Tuohan pitää saada loppumaan ja oikeaa apua ihmisille! Voiko joku viisaampi tarttua tähän ja kerätä jotain kokemuksia/nimilistaa ja viedä asiaa julkisuuteen? 🙏

Ei hyvää päivää mihin ne verorahat menee. Ja heikoimpien kustannuksella.

ILTASANOMAT

Kyllähän tämä on sotealueilla tiedossa. Hehän toimintaa pyörittävät. Täytyisi tietää, mistä tämä sohvaideologia tulee ja kuka siitä päättää. Norsunluutornista kaikki näyttää toiselta.

Perhetyö kuulostaa hämäävältä. Siltä että joku tulee auttamaan . Ja sitten apu on että sinua vahditaan kun laitat ruokaa ym  ja joka askel kirjataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä alat rehellisesti kertoa mitä ongelmia teillä on kotona, ja toimit niillä ohjeilla mitä saat ja huomaat että perhetyöntekijästä on apua.

Ongelma voi olla väsyminen siksi, että lapsi on sairas tai muusta syystä ei nuku. Mikä on se perhetyöntekijän ohje, jolla lapsi paranee, alkaa nukkua paremmin ja äidin jaksaminen kohenee niin, että jaksaa tehdä kotityöt paremmin?

Jään odottamaan viisasta vastaustasi.

Osa tähän kirjoittaneista lienee itse niitä perhetyöntekijöitä, jotka eivät näe todellisia ongelmia tai eivät ole näkevinään, koska heillä ei ole tarjota niihin mitään ratkaisua.

 

Sosiaalityöntekijä tässä. Suurin osa nukkumattomista lapsista on nykyisin älylaitteilla öisin. Jostain syystä vanhemmille ei juolahda mieleen rajata älylaitteita öiseen aikaa

 

Sosiaalityöntekijä tulee kertomaan, miksi pitää pyyhkiä perse paskan jälkeen.

Hirveäksi on lasten tilanne mennyt,  jos mediaan ja täällä tuhertaviin on uskominen. 

Onneksi suurin osa suomalaislapsista ja vanhemmista voi loistavasti!

Mitäpä jos koottaisiin kaikki hirveät lapset laitoksiin, yhteiskunnan kasvatettavaksi kuten aikanaan Australiassa? Vanhemmat jotka eivät halua,  eivätkä osaa ottaa vastuuta jälkeläisistään vapautuistavat näin tuottavaan työhön. 

Kalliiksi tulee kun kodissa käy viisi asiantuntijaa lapsia hoivaamassa. Vapaaehtoiset paimentavat ilmaiseksi ja kaikki saavat pelkkää loskaa niskaansa, kuten opettajat nykyään kouluissa. Päivähoitopaikoissa henkilöstä turvautuu turva-asuihin pysyäkseen hengissä? Kuinka lapset ylipäätään sailyvät hengissä, eipä ihme että jo parivuotiaat yrittävä lähteä kotiin, avoimesta portista ulos.

Meillä kävi niin  ettå mies löysi toisen ja lähti,toisaalta lapsista ei ollut kiinnostunut edes avoliittomme aikana. 6v poika jolla oli juuri aloitettu adhd-tutkimukset oirehti niin pahoin että koululta tehtiin lasu. Palaverin jälkeen alkoi perhetyö, eli henkilö tuli opastamaan minua perunoiden keitossa. Sanoin että osaan kyllä keittää perunat ja tehdä kastikkeen,voitko tehdä  vaikka pojan kanssa jotain ettei kiusaa siskoa. Ei kuulemma ollut hänen toimenkuvansa! Kaksi kertaa kävi meillä istumassa ja sitten saatiin tukihenkilö jonka kanssa poika ei halunnut tehdä mitään. Tässä vaiheessa poika siirtyi sairaalakouluun ja sai adhd lääkityksen sekä mielialalääkityksen. Olin kauhuissani masennuslääkkeistä lapsella,mutta ne auttoi.  Enemmän kuin mikään perhetyö eli perheen tarkkailu. Tuntui,että oikea ongelma eli isän ikävä sivuutettiin ja keskityttiin etsimään minusta vikoja äitinä. Että mitä MINÄ olen tehnyt väärin kun poika lyö meitä,äitiään ja 2v siskoaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin  ettå mies löysi toisen ja lähti,toisaalta lapsista ei ollut kiinnostunut edes avoliittomme aikana. 6v poika jolla oli juuri aloitettu adhd-tutkimukset oirehti niin pahoin että koululta tehtiin lasu. Palaverin jälkeen alkoi perhetyö, eli henkilö tuli opastamaan minua perunoiden keitossa. Sanoin että osaan kyllä keittää perunat ja tehdä kastikkeen,voitko tehdä  vaikka pojan kanssa jotain ettei kiusaa siskoa. Ei kuulemma ollut hänen toimenkuvansa! Kaksi kertaa kävi meillä istumassa ja sitten saatiin tukihenkilö jonka kanssa poika ei halunnut tehdä mitään. Tässä vaiheessa poika siirtyi sairaalakouluun ja sai adhd lääkityksen sekä mielialalääkityksen. Olin kauhuissani masennuslääkkeistä lapsella,mutta ne auttoi.  Enemmän kuin mikään perhetyö eli perheen tarkkailu. Tuntui,että oikea ongelma eli isän ikävä sivuutettiin ja keskityttiin etsimään minusta vikoja äitinä. Että mitä MINÄ olen tehnyt väärin kun poika

Mikä lapsen tulevaisuus,  kun lääkitään jo pienenä. Psyykelääkkeet ja joku adhd lääkitys? Joku metyyli...?joka  luokitellaan huumeeksi, siis lapsi lääkitään ettei tunne mitään? 

Muuten, ehkä sen perunkeiton lomassa voi keskustella ja perhetyöhenkilö voi samalla tehdä huomioita kodista. Koti kertoo paljon potunkeittäjän habituksen lisäksi!

Meillä kävi perhe apu muutaman kerran kun syntyi lapset 13 kk ikäerolla. Kätevä juttu oli koiran kannalta, pääsin koiran kanssa rauhassa ulos ja "apu" vahti lasten päiväunta sillä välin. Apua oli varmasti myös minulle ehkä jollain henkisellä tasolla mutta nyt jo edesmenneen koiran puolesta olen ikikiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi halutaan, että uupunut vanhempi käyttää energiansa juuri kotitöihin, kun lapsi on vieraan hoidossa, eikä toisin päin - että vanhempi ja lapsi voisivat viettää yhteistä aikaa ja nauttia siitä, kun vieras ihminen tekee kotitöitä? Ihan kuin kaikki muu olisi toisarvoista kuin ne kotityöt. Jopa perhe näköjään on kakkosena. Kunhan vaan äiti siivoaa! Todellakin kuulostaa ihan siltä 50-luvun emäntäkoululta.

 

Miksi kuvitellaan, että perhetyötä käytetään juuri uupumiseen? Kun se uupuminen ei avaa lastensuojelun asiakkuutta muutenkaan. Perhetyö on lastensuojelun väline, jolla hoidetaan ihan muita asioita.

Tietenkin uupumuskin voi avata lastensuojelun asiakkuuden, jos pitkaikainen uupumus ja ylikuormitus on aihauttanut sen, että perheen asiat alkavat olla joltain osin rempallaan, kun vanhemman jaksaminen on vain jo ihan loppu.