UUTINEN! Suurituloiset ovat onnelisimpia kuin pienituloiset!!

No shit 

Keskiarvolla mitattuna kaikkein tyytyväisimmät ovat vieläkin korkeampituloisten joukossa eli suurituloisimmassa kymmenyksessä, kertoo tilastosta vastaava yliaktuaari Kaisa-Mari Okkonen.

Jo vuonna 2018 yhteys havaittiin: 

"Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkijan Sakari Kainulaisen vuonna 2018 julkaistussa tutkimusartikkelissa sanotaan, että arjessa käytettävissä olevat tulot korreloivat onnellisuuden kanssa voimakkaasti."

Ohhoh, ihanko totta?

En olisi ikinä uskonut! Olen aina uskonut siihen, ettei raha tee onnelliseksi.

Kun puhutaan kaikista pienituloisimmista niin pitää ottaa huomioon myös se, että tässä ihmisryhmässä addiktiot, sairaudet, mt-ongelmat ja matala koulutustaso ovat myöskin yli edustettuna. Pienituloisuus itsessään on kurjaa mutta aika monella se pienituloisuus on seuraus vielä kurjemmasta asiasta. Esim tapaturmassa vammautunut, joka kärsii jatkuvista kivuista eikä pysty tekemään töitä (ja ihmissuhteet kun kärsii).

Joillakin ihmisryhmillä lisärahaa kans pahentaa tilannetta. Esim minun isäni tila on itseasiassa vakaantunut sen jälkeen kun häneltä loppui rahat. Se on ainut asia joka hillitsee viinan juomista. Vielä pari vuotta sitten elimme jatkuvasti siinä pelossa että kohta tulee ikävä puhelu.

Joo siis en tiedä olenko koskaan nähnyt oikeasti rikasta ihmistä joka itkee uudessa mersussaan surkeaa elämää ja niistää seteleihin. 

Ja rikas ja masentunut ei oikein sovi yhteen. 

Masennus on oman asenteen ja surkean elämän tilanteen aiheuttama vääristymä todellisuuden ja minäkuvan hahmottamisessa.

Rikkaalla on kaikki mahdollisuudet ja kyllä raha tuo onnea se joka muuta väittää on varmaan ei koskaan ole ollut köyhä ja onneton.

Tuohan on itsestäänselvää. Olen korkeastikouluttautunut, mutta pienituloinen ja onnellisuus pyöreä nolla. Aina pitää miettiä, mitä ostaa. Ostanko tässä kuussa vessapaperia vai shampoota jne. 

Suomessa on paljon köyhiä, siis myös ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan onnellisia. Hassua, ettei se näy onnellisuustutkimuksissa. Tietty voidaan ajatella, että muualla ollaa vielä onnettomampia. Luulen kuitenkin, että suomalaiset laittavat ko. kyselyyn hieman kaunistellun vastauksen. 

Mä perin vuonna 2020 1,5 miljoonan euron omaisuuden ja sen lisäksi omistin jo yhden kämpän Kalliossa. Palkka mulla on aina ollut pieni, eli sitä ennen olin pienituloinen. Olin 48v. kun sain perinnön.

Niin voin sanoa, että onnellisuus on kasvanut vähän kerrallaan, joka vuosi. Aluksi onnellisuus otti tavallaan harppauksen, siinä kohdassa, kun sain omaisuuden käsiini. Sen jälkeen se tasaantui. Eihän mun elämä nimittäin hirveästi muuttunut. Mutta taustalla se sittenkin muuttui. Välillä jo näytti, että oonko mä sittenkään sen onnellisempi tän perinnön kanssa?

Mutta juuri tällä viikolla havahduin ihmettelemään, että mähän oon hyvällä tuulella, ilman mitään ulkoista syytä! Niin kauan kuin terveyttä piisaa, niin vaikka olen vain kotona ja käyn töissä (osa-aikaisena, valinta), mä voin tuntea oloni hyväksi. 

Jotenkin se, että sitä rahaa tulee (vaikkei hirveästi enempää, mutta enemmän kuitenkin) koko ajan lisää, siis kuukaudesta (ja osinkokeväästä) toiseen, vaikuttaa siihen, että yhtäkkiä huomaat, että kyllähän se raha riittää.

Vaikka aluksi oli pelko, että alkaako varallisuus vain pienentyä ja kulua, vaikka haluan säästää pääoman jälkipolville ja käyttää vain tuottoja. On niin paljon enemmän mahdollisuuksia, kun on rahaa. 

Kaikkea silläkään ei silti saa, mutta on se vaan silti eri asia, kuin pienet tulot ja työssäkäyntipakko yms.

Nytkin vain pohdin, että milloin tulee sopiva sauma perheen kanssa lähteä matkalle, aiemmin sellainen ei ois tullut kyseeseenkään. Siksi juuri pystyn olemaan onnellinen, vaikka en juuri nyt matkustakaan, kun tiedän, että mä voin, sitten kun on sopiva hetki. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon köyhiä, siis myös ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan onnellisia. Hassua, ettei se näy onnellisuustutkimuksissa. Tietty voidaan ajatella, että muualla ollaa vielä onnettomampia. Luulen kuitenkin, että suomalaiset laittavat ko. kyselyyn hieman kaunistellun vastauksen. 

Siinähän todettiin, että eläkeläiset ovat onnellisimpia. Ei tarvitse tehdä töitä ja rahaa tulee kuin manulle illallinen. Nuoret olivat onnettomimpia. Ja koska eläkeläisiä on paljon, vedettiin yhtäläisyysviiva suoraan onnellisuuteen.

Kuinka yllättävää. Tulee mieleen tutkimus, jonka mukaan pienituloiset asuvat ahtaammin kuin suurituloiset. Suurituloisten asunnot olivat isompia. Just. 

Ei kukaan enää usko, että.raha ei tuo onnea. Kyllähän se nimittäin tuo: onnea, mahdollisuuksia, parempi elintaso, pidempi elämäkin (kun voit ostaa laadukasta ruokaa, hankkia personal trainerin ja mennä lääkäriin, jos mietityttää mitenhän kroppa voi). 

Onpa yllätys, mersun penkillä on kivempaa kuin bussinpenkillä. Eikä arjen harmauskaan ole niin synkkää kun istuu oman talon uima-altaassa eikä kerrostalon tupakkapaikalla kuuntelemassa naapurin kännistä älinää.

Paljonkohan tutkimus maksoi ... 500k?

Ei voi yleistää. Olen pienituloinen enkä olisi suurituloisena yhtään sen onnellisempi kuin nyt koska saan nytkin ostettua kaiken mitä haluan ja elän muutenkin sellaista elämää kuin haluan eli muunlaista elämää en edes halua elää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yllättävää. Tulee mieleen tutkimus, jonka mukaan pienituloiset asuvat ahtaammin kuin suurituloiset. Suurituloisten asunnot olivat isompia. Just. 

Ei kukaan enää usko, että.raha ei tuo onnea. Kyllähän se nimittäin tuo: onnea, mahdollisuuksia, parempi elintaso, pidempi elämäkin (kun voit ostaa laadukasta ruokaa, hankkia personal trainerin ja mennä lääkäriin, jos mietityttää mitenhän kroppa voi). 

Muistan tässä muutamia vuosia sitten kun asuntogrynderin iso pomo kertoi suu hymyssä että suomalaiset HALUAVAT pieniä asuntoja. Niin, me halutaan nuita kanakoppeja, emme missään nimessä haluaisi tilavaa asumista. Mitään tekemistä asian kanssa ei ole sillä, että neliöhinnat vetää lontoon luokassa jossain hikisessä esikaupunkialueessa :/

Uutisen mukaan myös alimmasta tuloluokasta on erittäin tyytyväisiä 25 % ja puolet ihan jokaisessa tuloluokassa on melko tyytyväisiä. Voi siis katsoa niinkin, että osalle ihmisistä raha on onnellisuutta määrittävä tekijä mutta he ovat vähemmistö. Itse en ole kokenut rahan määrän vaikuttavan paljonkaan. En ole koskaan kokenut sen tason köyhyyttä että olisi joutunut hakemaan ruoka-apua tai jäänyt laskut maksamatta mutta hyvin niukilla olen välillä elänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Joo siis en tiedä olenko koskaan nähnyt oikeasti rikasta ihmistä joka itkee uudessa mersussaan surkeaa elämää ja niistää seteleihin. 

Ja rikas ja masentunut ei oikein sovi yhteen. 

Masennus on oman asenteen ja surkean elämän tilanteen aiheuttama vääristymä todellisuuden ja minäkuvan hahmottamisessa.

Rikkaalla on kaikki mahdollisuudet ja kyllä raha tuo onnea se joka muuta väittää on varmaan ei koskaan ole ollut köyhä ja onneton.

On se vaan ihe, että Hollywodissa ym. niitä rikkaita ja pahoivoivia riittää. On alkoholiongelmaisia, väkivallan uhreja, huumeisiin kuolleita jne. Luuletko, että rikkaat Suomiperheet ovat immuuneja kaikille tuolle? Kulissit kyllä pitävät.

Kaikesta huolimatta köyhyyttä ei voi edes hyvätuloinen ostaa.

Rahalla voi ratkaista monta ongelmaa eikä huolta huomisesta 👍

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta huolimatta köyhyyttä ei voi edes hyvätuloinen ostaa.

Kyllä rahoitaan pääsee nopeastikin eroon ja saa nauttia köyhyydestä!

Parempi olla rikas ja terve, kuin köyhä ja kippee.

Ja painava on raskas kantaa. 

Nälkäsenä ei oo niin mukavaa, kuin täydellä vattalla. 

Parempi pierasta kuin pijätellä.