Mies on suuri virhe ettet halua tutustua naisiin kavereina

Ihannetilanteessa kaveruus naisten kanssa osoittaa miehelle, että naiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin miehetkin, ja ellei tästä olekaan välttämättä vålitöntä hyötyä suhteen saavuttamiseksi, on siitä merkittävää pitkän tähtäimen hyötyä suhteen toimimisen muodossa.

Mutta toisaalta nämä asiat ehkä pitäisi oppia jo teini-iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä harmittaa se, että aina kun lähestyn jotakuta naista kaverimielellä, sieltä tulee välittömästi sellainen puolustusreaktio kuin lähestyisin iskumielessä. Yleensä pitää kertoa heti vaimosta ja lapsista vaikkei asia liittyisi heihin mitenkään; muutoin naisella on puolustusmoodi päällä. Vaihtoehtona olisi olla todella tyly, kaukainen ja vähäsanainen, mutten halua olla sellainen kenellekään.

Sama huomio naisista. Esim. työpaikoilla tai ravintolassa, vapaa-aikana väitän, että naisista vähemmistö kykenee olemaan miesten kanssa kaveri. Oletus on romanttinen kanssakäyminen, joten sosiaalinen kanssakäyminen torjutaan kylmästi jos henkilö näyttää väärältä, tai ollaankin flirttimielellä liikkeellä. 

19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä harmittaa se, että aina kun lähestyn jotakuta naista kaverimielellä, sieltä tulee välittömästi sellainen puolustusreaktio kuin lähestyisin iskumielessä. Yleensä pitää kertoa heti vaimosta ja lapsista vaikkei asia liittyisi heihin mitenkään; muutoin naisella on puolustusmoodi päällä. Vaihtoehtona olisi olla todella tyly, kaukainen ja vähäsanainen, mutten halua olla sellainen kenellekään.

Sama huomio naisista. Esim. työpaikoilla tai ravintolassa, vapaa-aikana väitän, että naisista vähemmistö kykenee olemaan miesten kanssa kaveri. Oletus on romanttinen kanssakäyminen, joten sosiaalinen kanssakäyminen torjutaan kylmästi jos henkilö näyttää väärältä, tai ollaankin flirttimielellä liikkeellä. 

19

 

Voi miten surullista. Tämä on jotain suomalaista sairautta, mielestäni muissa maissa ei ole tällaisia näin ehdottomia mustavalkoisia asenteita! Vaan juttelu ja ystävällisyys on se normi ja oletus kaikkien normi ihmisten kesken. 

" Joskus naisena kadehtii vanhoja aikoja jolloin tutustuttiin kuukausien ajan toisiinsa ja mentiin naimisiin minkä jälkeen vasta tuli seksi."

Aika kauan saat mennä takaisin että tuollaista on ollut . Viimeksi ehkä 1950-luvulla ja silloinkin aika merkittävä osa lapsista syntyi alle 9 kuukautta häistä.

Itse koen miehenä että minulle on ollut merkittävä hyöty siitä että lapsena minulle oli hyvä ja läheinen kaveruussuhde pariin läheisen perhetutun tyttöön sekä muutamaan naispuoleiseen serkkuun. Se on antanut minulle sellaista luontevaa suhtautumista naisiin josta on ollut iso hyöty myös pariutumisessa. Varsinkin teininä kävin tosi hyviä syvällisiä keskusteluita näiden tyttöjen kanssa ja opin paljon naisten sielunelämästä ja ajatusmaailmasta.

Naiset oletusarvoisesti luulevat kaikkien miesten olevan vain seksin perässä ja sillä asenteella ovat nuivia kaverisuhteelle. Naisporukka on varsin tiivis pieni yhteisö, niin kuinka ja missä olosuhteissa mies voi ajatella pääsevänsä tuohon. Millä se luottamus ansaitaan ja pitkin hampain kirjoitan tällaisen kerjäävältä vaikuttavan sanavalinnan, siis että pitäisi ansaita? 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä harmittaa se, että aina kun lähestyn jotakuta naista kaverimielellä, sieltä tulee välittömästi sellainen puolustusreaktio kuin lähestyisin iskumielessä. Yleensä pitää kertoa heti vaimosta ja lapsista vaikkei asia liittyisi heihin mitenkään; muutoin naisella on puolustusmoodi päällä. Vaihtoehtona olisi olla todella tyly, kaukainen ja vähäsanainen, mutten halua olla sellainen kenellekään.

Tämä on oikeasti ongelma. Sitä kun on kasvanut siihen, ettei tule miesten puolelta nähtynä neutraalisti ihmisenä, alkaa jossain vaiheessa nousemaan päälle sellaiset ennakoivat muurit, että on valmiiksi tuo puolustusreaktio päällä.

Muistan viime kesänä kun joku mies lähestyi minua ihan neutraalisti aloittaen "hei anteeksi". Minä en vastannut mitään, vaan pysähdyin pelkästään tuijottamaan uhmakkaasti ja odottamaan millaista sönkötystä sieltä tällä kertaa tulee. Mies kysyi ihan vaan kulkuohjeita läheiselle uimarannalle, ei mitään muuta. Neuvoin toki sitten ihan ystävällisesti, mutta jäi harmittamaan tuollainen varmuuden vuoksi ennakkoon tylyttäminen, kun olen normaalisti kohtelias ja ystävällinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

" Joskus naisena kadehtii vanhoja aikoja jolloin tutustuttiin kuukausien ajan toisiinsa ja mentiin naimisiin minkä jälkeen vasta tuli seksi."

Aika kauan saat mennä takaisin että tuollaista on ollut . Viimeksi ehkä 1950-luvulla ja silloinkin aika merkittävä osa lapsista syntyi alle 9 kuukautta häistä.

Ei siitä kuitenkaan kovin kauaa ole että ei ole ollut normi tämä ensitreffeiltä treffikumppanin luokse punkkaamaan. Tämäkin on hyvin suomalainen ilmiö. Ei meillä taida kunnon deittikulttuuria täällä Suomessa edes olla olemassakaan, paitsi korkeintaan uskovaisilla. Täällä tutustutaan menemällä sänkyyn tai sitten ei tutustuta ollenkaan. Jopa Jenkeissä jonkunlainen treffailu on paljon kiltimpää ja yleisempää kuin meillä. Naista kohdellaan naisena arvostaen. Tullaan hakemaan autolla yms. 

Kaitpa se sinkkuna olisi mahdollista mutta jos toinen suhteessa niin tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Muutenkin tekemiset rajoittuisi sellaisiin missä ei tarvitse majoittautua yhdessä. 

Olen takavuosina niin monesti ylittänyt uusien ihmisten kanssa itseni sosiaalisesti ja lopputulos on että aika nopeaan uudet sinkut alkaa seurustella Jonkun Muun kanssa. Kamuttamalla jää vaihtoboksiin.

Yökerho elämän säännöllisyys ajaa pelureita inhoavan ihmisen miettimään 1+1 ahaa nuo tyypit ei lähde yksin kotiin yökerhosta eikä he ole ujoja runopoikia. Naiset haluaa kipinän kemian ja supliikin kokonaisuuden persoonasta vai roolista? Hehän ovat itse luoneet miesroolin joka halutaan eniten.

Muistamme kyllä takavuosilta suomalaisen ps-gurun ajatuksia siitä miten kamumies saa naisilta ja kenelle annetaan.

Suurin osa naisistakaan ei osaa edes lähtökohtaisesti tutustua miehiin vaan miehiä ajetaan vaatimuslistoilla järjestykseen naisten kaavamaiseen yhtälöön, on ne kaavamaiset treffit jossa käytöksen ja kulmakarvojen mikroliikkein pitää myönnyttää toinen osapuoli kipinöimään jotta tilanne eskaloituu vaakamamboon.

Palstalla parhaat miinukset saa kun sanoittaa naisten toimintaa. He eivät halua kuulla miten käyttäytyvät ja defenssi-haukkumisella koettavat asoita lakaista maton alle jotta Aino-jäätelömaailmassa on kaikki smoothia ja heidän ehdoilla tapahtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen miehenä että minulle on ollut merkittävä hyöty siitä että lapsena minulle oli hyvä ja läheinen kaveruussuhde pariin läheisen perhetutun tyttöön sekä muutamaan naispuoleiseen serkkuun. Se on antanut minulle sellaista luontevaa suhtautumista naisiin josta on ollut iso hyöty myös pariutumisessa. Varsinkin teininä kävin tosi hyviä syvällisiä keskusteluita näiden tyttöjen kanssa ja opin paljon naisten sielunelämästä ja ajatusmaailmasta.

Minulla on ihan sama kokemus. Yläasteikäisenä tutustuin yhteen tyttöön ja meistä tuli tosi läheiset ystävät nopeasti. Koskaan meidän välillämme ei ollut mitään ihastumisia tai muutakaan ja tytön kylkiäisenä samaan kaveripiiriin tuli paljon hänen ystävätyttöjään. Siinä pääsi luontevasti tekemiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman mitään latauksia.

Ollaan muuten vieläkin tuon tytön, nyt tietenkin jo aikuisen naisen, kanssa hyviä ystäviä. Hän on kuin sisko minulle.

Ne miehet joilla on siirinpiirtein itsensä ikäinen sisko eivät tarvitse naispuolisia kavereita aikuisena.

Osaavat lukea ja nähdä asiat jo kaukaa ja omaavat edes jonkinasteista tunneälyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä harmittaa se, että aina kun lähestyn jotakuta naista kaverimielellä, sieltä tulee välittömästi sellainen puolustusreaktio kuin lähestyisin iskumielessä. Yleensä pitää kertoa heti vaimosta ja lapsista vaikkei asia liittyisi heihin mitenkään; muutoin naisella on puolustusmoodi päällä. Vaihtoehtona olisi olla todella tyly, kaukainen ja vähäsanainen, mutten halua olla sellainen kenellekään.

Tämä on oikeasti ongelma. Sitä kun on kasvanut siihen, ettei tule miesten puolelta nähtynä neutraalisti ihmisenä, alkaa jossain vaiheessa nousemaan päälle sellaiset ennakoivat muurit, että on valmiiksi tuo puolustusreaktio päällä.

Muistan viime kesänä kun joku mies lähestyi minua ihan neutraalisti aloittaen "hei anteeksi". Minä en vastannut mitään, vaan pysähdyin pelkästään tuijottamaan uhmakkaasti ja odottamaan millaista sönkötystä sieltä tällä kertaa tulee

Niin miehet tosiaan ensiksi "sönköttää" ja rautalankarillinen ymmi-ujo vaatii komean bodarijuristin isolla Audilla tulevan etuoikeutetusti iskemään loppuiäksi?

Mulle ei ole annettu komeaa ulkonäköä enkä varsinaisesti ole osannut koskaan ketään millään one-linereillä iskeä. Oman arvoni silti tiedostan ja mielummin vaikka sormeni puren irti kuin epätoivoiseksi sorrun.

Ihan tavallisista keskusteluista ne omat ihmissuhteet ovat lähteneet liikkeelle, kuuntelee, kyselee, on kiinnostunut ja jos huumoria löytyy luontevasti niin sitä tarjoilee. Jos vastapuolelle ei riitä niin sekin on ihan ok, jatketaan eri suuntiin. 

Minua naisena tämä surettaa. Minusta olisi mukavaa että olisi miespuolisia kavereita joiden kanssa käydä pari samassa jossain kahviossa vaikkapa. Mutta tuntuu että tämä on jollekin kaverinaiselle aivan liian iso uhraus mieheltä että hän antaa kallista aikaansa jollekin naiselle vain jutellakseen hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Joskus naisena kadehtii vanhoja aikoja jolloin tutustuttiin kuukausien ajan toisiinsa ja mentiin naimisiin minkä jälkeen vasta tuli seksi."

Aika kauan saat mennä takaisin että tuollaista on ollut . Viimeksi ehkä 1950-luvulla ja silloinkin aika merkittävä osa lapsista syntyi alle 9 kuukautta häistä.

 

Ei siitä kuitenkaan kovin kauaa ole että ei ole ollut normi tämä ensitreffeiltä treffikumppanin luokse punkkaamaan. Tämäkin on hyvin suomalainen ilmiö. Ei meillä taida kunnon deittikulttuuria täällä Suomessa edes olla olemassakaan, paitsi korkeintaan uskovaisilla. Täällä tutustutaan menemällä sänkyyn tai sitten ei tutustuta ollenkaan. Jopa Jenkeissä jonkunlainen treffailu on paljon kiltimpää ja yleisempää kuin meillä. Naista kohdellaan naisena arvostaen. Tullaan hakemaan autolla yms. 

Nimenomaan tätä pehmeämpää romanttista alkua moni mies etsii. Nyt on se naamakomeus-suodatin naisilla, sitten treffit, onko kipinä-supliikki-mies jos on niin "jatkoille" hmmmm-hhmmmm, ja jos Se on hyvempää kun aikaisemmin niin sitten sovittakoon jatkosta.

Niin jes, kolme vaihetta: naamakomeus-suodatus-kipinätreffit-hmmmmhhhmmm josta jatko.

Tuosta voi tiivistää kolme pointtia jossa kun onnistuu on parisuhteessa. Naamakoumeudessa, kipinöinnissä treffeillä ja urkkasuorituksessa vaakatasossa.

"Ei siitä kuitenkaan kovin kauaa ole että ei ole ollut normi tämä ensitreffeiltä treffikumppanin luokse punkkaamaan."

No elin itse nuoruuttani 1990-luvulla ja silloin harvoin tavattiin ensimmäistä kertaa millään virallisilla treffeillä. Tapaamiset tapahtuivat yleensä baareissa ja yökerhoissa silloin jos tavattiin ennestään tuntemattomia ihmisiä. Ja kyllä sieltä aika moni jatkoi matkaa samaan sänkyyn. Ei se mitenkään poikkeuksellista ollut.

*porisemassa. Mutta ehkäpä tämä sitten eläkeiässä jo onnistuu.. 

Tällä palstalla ongelmana on se, että moni mies on kiinnostuneempi toisista miehistä kuin naisista. Ajatellaan naisten haluavan Audilla ajavan bodarin, vaikka se on todellisuudessa oma haave. 

- nainen, joka inhoaa audeja ja bodareita.

Vierailija kirjoitti:

Näin keski-ikäisenä naisena sanon että on melkoinen joukko miehiä, jotka eivät pysty näkemään naisia kavereina, ainoastaan objekteina

Naiset on vain pillutelineitä, runkkuvälineitä eli käyttöesineitä.

Ja miksi näin on, niin saa naiset ihan itse syyttää itseään tilanteesta.