Supernanny uusi kausi 2025

Vierailija kirjoitti:

Anteeks mut mitkä noi viikkotyölistat oli? Kartalla lista kotitöitä pyykkäyksestä koirien pesuun. Ja Kallella: Linnanmäelle, laivalle, lelukauppaan jne

Eli tyttö tekee kotityöt ja pojat sluibaa. Kyllä Kalle ihan yhtälailla pystyy tyhjäämään astianpesukoneen ja viemään roskat, ei hän kädetön ollut. Jotenkin tuntuu et Nanny yrittää tossa kokoajan provosoida Marttaa. Missä empatiapuhe hänen osalta. Outoa.

Jep! Siis Kalle on 10v. Alle kouluikäinenkin pystyy noihin hommiin. Meillä osallistuttu pienestä pitäen diagnoosista huolimatta ja hyvin hoituu. Onko nää ohjelman muksut jo passattu pilalle? Mistä se äiti kuvittelee kurin löytyvän jos ei itsestään siihen pysty?

Toi Mari-äiti vaikuttaa tosi laiskalta sen suhteen ettei ota vastuuta valinnoistaan. Koirat lasten edellä. Ennemmin esim puuhaa niiden kanssa kuin tyttärensä, joten lapsi kyllä ihan oikeassa kun vertaa muihin vanhempiin. Odottaa jotain auktoriteetti pilleriä jolla kasvatushaasteet hoituu sen sijaan että olisi välillä se p*skamutsi ja rajoittaisi ja vaatisi toimintaa. Ihan huuli pyöreänä kun hänen pitäisi kertoa sairaudestaan, ei tulekaan asiantuntija luennoimaan lapsille eikä sopeutumisvalmennusta. Voi hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi jää toi Martta tossa Mari jaksossa sivuun. Tai näkyy vain negatiivista eikä haeta mukaan tekemiseen ja sääntöjä kertoessa selkeästi harmistui kun vain pojille yhteistä aikaa äidin ja isän kanssa

Samaa katsoin. Tyttö on sen ikäinenkin että äidin kanssa vietetty aika olisi erittäin tärkeää. Toki tässä ohjelmassa näytetään katsojille vain pieni osa perheen arjesta. Ehkä todellisuudessa tyttö ei ole niin yksin mitä jakso antaa ymmärtää

Se oli erikoinen kohta, kun komennettiin pois, ja asia jäi siihen. Toki on sen ikäinen, että voi olla, että ihan tarkoituksella jätetty näyttämättä ohjelmassa "kaikkea". Mun mielestä sitten olisi voinut jättää näyttämättä sen lyömisenkin.

Perheen vanhin teinipoika oli jätetty kokonaan kuvausten ulkopuolelle.

Teinipoika osaa jo sanoa, ettei halua kuvatuksi ja asioitaan käsiteltävän. Pienemmät eivät vielä ymmärrä.

Ne koirat näytti kyllä ihan onnellisilta. Muutenkin kyseessä on vilkas seurakoira.

Ihan kun ekaa kertaa supenannykin himmaili. 

Vierailija kirjoitti:

Toi Mari-äiti vaikuttaa tosi laiskalta sen suhteen ettei ota vastuuta valinnoistaan. Koirat lasten edellä. Ennemmin esim puuhaa niiden kanssa kuin tyttärensä, joten lapsi kyllä ihan oikeassa kun vertaa muihin vanhempiin. Odottaa jotain auktoriteetti pilleriä jolla kasvatushaasteet hoituu sen sijaan että olisi välillä se p*skamutsi ja rajoittaisi ja vaatisi toimintaa. Ihan huuli pyöreänä kun hänen pitäisi kertoa sairaudestaan, ei tulekaan asiantuntija luennoimaan lapsille eikä sopeutumisvalmennusta. Voi hyvää päivää.

Koirathan oli äidin harrastus, henkireikä muuhun maailmaan. Enemmän, kysyisin isän perään..tietää vaimonsa sairaudesta, mutta ei ole kiinnostunut ottamaan kyseisestä sairaudesta tietoa. Tekee pitkää päivää töissä ja jättää nämä villikot täysin äidin harteille. 

Tuosta Martasta tuli vähän mieleen oma lapsuus. Minulla oli ikäeroa pikkuveljeeni reilusti, ja pikkuveli oli erityislapsi, jota äiti palvoi. Olin perheessä tosi yksin, ja minun oletettiin vain pärjäävän. Kun oireilin kiusaamalla veljeä, minusta tuli se pahis ja syntipukki kaikkeen.

Vasta kun sain omia lapsia, näin että osa tätä juttua oli sukupuoli. Äiti itse oli aina ollut poikatyttö ja suhtautui vihamielisesti kaikkeen tyttömäiseen. Ei suvainnut pinkkiä tai tyttöjen leikkejä ja harjasi pitkät hiukseni repimällä. Piti pärjätä itse, ja veli sai kaiken huomion. Lopulta minustakin tuli poikatyttö, kunnes aikuisena aloin purkaa koko vyyhtiä.

Tällainen dynamiikka voi seurata esim. äidin omasta traumasta, mutta se tuntuu olevan jokseenkin yleinen. Sisäistetty naisviha, joka siirretään seuraavalle sukupolvelle. Kostetaan kaikki omat kokemukset, ja ketju vaan jatkuu.

Tyttären saaminen oli iso juttu, ja alkuun tuntui vaikealta. Mutta tämä on parasta ikinä. Tyttäreni saa olla tyttö omalla tavallaan, vaikka minä en saanut, ja ennen kaikkea, olla _lapsi_ josta huolehditaan samalla lailla kuin pojastakin.

Osasiko tuo isä puhua ? Ei näyttänyt paljon kiinnostavan puolison sairaus. Tai oliko yleensä paljon arjessa mukana.

Arrghhh. Mua ärsyttää nää nepsy/erityislasten vanhemmat, jotka näkee vaan ne positiiviset puolet: tietää paljon faktoja traktoreista. Mutta ei osata yhtään tukea lasta ja hänen hyvinvointiaan arjessa, tässä tapauksessa nyt vaikka vähentämällä ruutuaikaa ja pitämällä selvät rajat. Ei yhtään tajuta sitä että pelkät faktat (tai vaikka se youtubesta opittu enkku) ei paljoa auta jos ei osaa yhtään handlata kuormittumista, tunteitaan, tai muutenkaan perusasioita. Ja loppupeleissä tästä yltiöpositiivisuudesta kärsii vain se lapsi, aikuisellehan on helppoa antaa lapsen vain olla. Erityislapsi kuitenkin erityisesti tarvitsisi niitä rutiineja, tunnetaitoja ja aivoterveellistä arkea, vaikka niitä onkin vaikeaa toteuttaa.

Ihan liian moni vaan tuudittautuu tällaiseen että osaahan se sitä ja tätä, ja kokonaiskuva puuttuu kokonaan. Tai sitten ajatellaan, että ei se nyt vaan pysty. No ei kai, kun perustaitojen opettaminen on laiminlyöty pikkulapsesta asti.

Kokemuksesta voin kertoa että näitä erityisen haasteen omaavia lapsia voi kasvattaa ihan samanlailla kuin "normi" lapsia. ihan toimii järkevät rajat, on vain selitettävä hyvin ja pidettävä kiinni säännöistä mitkä laaditaan. samoin kykenevät tekemään samat asiat. opettakaa lapsillinne kaikki taidot mitä tarvitaan että pärjäävät elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta voin kertoa että näitä erityisen haasteen omaavia lapsia voi kasvattaa ihan samanlailla kuin "normi" lapsia. ihan toimii järkevät rajat, on vain selitettävä hyvin ja pidettävä kiinni säännöistä mitkä laaditaan. samoin kykenevät tekemään samat asiat. opettakaa lapsillinne kaikki taidot mitä tarvitaan että pärjäävät elämässä. 

Ja vielä tärkeämpää olisikin, että kasvatettaisiin. Jos ei ole mitään haasteita, voi ihan keskinkertaisellakin kasvatuksella pärjätä elämässä. Mutta erityislapsia auttaa huomattavasti, jos on selkeät rutiinit, mahdollisimman vähän ruutuaikaa, paljon liikuntaa ja leikkiä, aikaa vanhempien kanssa jne. Tavislapsessa ei arjen rutiinien sekavuus tai ruutuaika vaikuta ihan yhtä isosti kuin erityislapsessa, vaikka toki ne olisi hyvä olla kunnossa.

Pidemmän päälle se erityislapsen tiukka kasvatus (ei niinkään kurinpito vaan rutiinit) helpottaa myös vanhempia, kun tunteidensääntely ja ohjautuvuus on helpompaa. Alkuun on toki vaikea päästä, jos on jo vuosia annettu älylaitteiden ja pelien kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun ekaa kertaa supenannykin himmaili. 

Mulle tuli sama tunne. Ihan kuin Pia olisi pitänyt tilannetta sellaisena, ettei se yhdellä käynnillä muutu mihinkään, eikä pureutunut samalla tavalla ongelmiin. Paljon jäi käsittelemättä ja takuulla myös näyttämättä. Oma mielipiteeni on, ettei tätä jaksoa olisi pitänyt näyttää katsojille, kun oli ihan keskeneräisen tuntuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun ekaa kertaa supenannykin himmaili. 

Mulle tuli sama tunne. Ihan kuin Pia olisi pitänyt tilannetta sellaisena, ettei se yhdellä käynnillä muutu mihinkään, eikä pureutunut samalla tavalla ongelmiin. Paljon jäi käsittelemättä ja takuulla myös näyttämättä. Oma mielipiteeni on, ettei tätä jaksoa olisi pitänyt näyttää katsojille, kun oli ihan keskeneräisen tuntuinen. 

Ehkä huomasi, ettei äiti jaksa tai halua tehdä asialle juuri mitään, vaan piiloutuu diagnoosien taakse. Mitäpä siinä neuvomaan. Sääli lasten kannalta, etenkin lopussa kun puhui Kallelle liikkumisesta.

Apua miten likaiselta näytti koko porukan hampaat, plakkipaakut kiilteli ja oliko ikenetkin ihan turvonneet?! Miten voi edes kameraan näkyä noin hyvin. Huhhuh, ihan perusasioista olisi pitänyt aloittaa tämän perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun ekaa kertaa supenannykin himmaili. 

Mulle tuli sama tunne. Ihan kuin Pia olisi pitänyt tilannetta sellaisena, ettei se yhdellä käynnillä muutu mihinkään, eikä pureutunut samalla tavalla ongelmiin. Paljon jäi käsittelemättä ja takuulla myös näyttämättä. Oma mielipiteeni on, ettei tätä jaksoa olisi pitänyt näyttää katsojille, kun oli ihan keskeneräisen tuntuinen. 

Ehkä huomasi, ettei äiti jaksa tai halua tehdä asialle juuri mitään, vaan piiloutuu diagnoosien taakse. Mitäpä siinä neuvomaan. Sääli lasten kannalta, etenkin lopussa kun puhui Kallelle liikkumisesta.

Niinpä ja juuri siksi jakso oli ihan ponneton ja laimea, tai ainakin Pia vaikutti siltä kuin ei olisi oikein tiennyt, miten edetä perheen kanssa. Jotenkin erikoinen jakso, myös perheen tyttären näyttäminen tilanteissa, joita ei käsitelty mitenkään oli outo ratkaisu ohjelman tekijöiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ne koirat näytti kyllä ihan onnellisilta. Muutenkin kyseessä on vilkas seurakoira.

Ja mistä vetoa, että tälläkin koirankasvattajalla on naurettavia vaatimuksia pennunostajille. Samaan aikaan ollaan täysin kädettömiä saamaan omat ihmislapset pesulle tai edes lopettamaan toistensa hakkaamisen. Niitä puutteita sitten projisoidaan niihin pennunostajiin. 

 

Minusn kokemukseni perusteella aika yleinen kuvio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kun ekaa kertaa supenannykin himmaili. 

Mulle tuli sama tunne. Ihan kuin Pia olisi pitänyt tilannetta sellaisena, ettei se yhdellä käynnillä muutu mihinkään, eikä pureutunut samalla tavalla ongelmiin. Paljon jäi käsittelemättä ja takuulla myös näyttämättä. Oma mielipiteeni on, ettei tätä jaksoa olisi pitänyt näyttää katsojille, kun oli ihan keskeneräisen tuntuinen. 

Sori vaan suorapuheisuus, mutta etäisesti perheenäidin nettiyhteisöistä tietävänä + tämän ohjelman perusteella vaikuttaa siltä, että suurin ongelma tuossa perheessä on perheenjäsenten yksinkertaisuus. Ja jos kognitiivinen kapasiteetti ei riitä terapeuttiseen työskentelyyn, niin psykoterapeutille ei silloin hirveästi työkaluja jää. Vaikutti siltä, että Supernannykin tämän hyvin pian huomasi, ja sen vuoksi vain pyrki opastamaan muutamia käytännön asioita, jotka voisivat perhettä hieman auttaa.

Tenavat mutustivat keksejä äidin ja Piian kanssa ruokapöydän ääressä. Tytär sai negaapalautetta Piialta liiasta puhelimen käytöstä, eikä tyttö halunnut tai kestänyt kuulla sitä. Tyttö muksautti veljeään, jonka kohdalla Piia pyysi tyttöä poistumaan paikalta. Tyttö poistui onnellisen ja voitonriemuisen näköisenä tilanteesta ja meni sohvalle selaamaan puhelintaan. 

Ihan kuin jostain parodiaelokuvasta.