Pelkään etten parannu ikinä mt ongelmista

Ottakaa yhteys hiljaisuuteen, niin alkaa ajatukset erottua vain ajatuksina, eikä totena. Eli olkaa tietoisia hiljaisuudesta vaikka muutamia minuutteja, äänettömyydestä. Se on paljon perustavampaa laatua oleva tosiseikka ja kaiken olevaisuuden ilmenemismuoto kuin mitkään ajatukset. Toinen vastaava on hengitys.

Pois suomesta! Tämä ilmasto masentaa jokaisen.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha tulisi ainakin yhteiskunnan kannalta halvimmaksi vaihtoehdoksi. 

Yleisen hyvinvoinnin kannalta yhteiskunnan romahtaminen olisi paras vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Harvoin ne paranevatkaan.

Terapian tehtävä on uskotella asiakkaalle, että hän voi paremmin. Ja asiakas alkaa puhumaan, että hänen oireensa eivät näy ulospäin. Kyllähän ne näkyvät. Asiakas kuitenkin uskoo parantuneensa.

Ei vaan paraneminen on sitä, että ne ongelmat helpottaa siinä määrin ettei niille tarvitse antaa enää valtaa, opit ohjailemaan omaa mieltäsi ja keskittymään muihin -parempiin- asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Pois suomesta! Tämä ilmasto masentaa jokaisen.

Minne pakenetkin, demonisi seuraavat eivätkä piittaa ilmastosta.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa yhteys hiljaisuuteen, niin alkaa ajatukset erottua vain ajatuksina, eikä totena. Eli olkaa tietoisia hiljaisuudesta vaikka muutamia minuutteja, äänettömyydestä. Se on paljon perustavampaa laatua oleva tosiseikka ja kaiken olevaisuuden ilmenemismuoto kuin mitkään ajatukset. Toinen vastaava on hengitys.



Eckhart Tolle ainakin kirjoittelee noita kirjoissaan. Ajatuksethan on täysin harhaanjohtavia, ellei sitten kyse ole sellaisesta toiminnasta, kuin esim. täytyy ajaa autolla paikasta a paikkaan b, jonka kaltaisesta ajattelusta puolestaan on hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua taitaa vaivata realismin puute.

Itkettää kun kaltaisesi kommentoijat eivät tarjoa omaa pelastustaan koskaan, vain veetuilevat katkerina, kateellisina, en edes tiedä? Miksi teit sen?

Jotkut on melkein pimeyden puolella mutta heillekin on toivoa. Kuten myös kaikille. 

Kryptisen paskan tarjoaminen lohdutukseksi on paskaakin paskempaa.

Riippuu miten sen ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sinusta tuntuu nyt pahalta, se ei tarkoita sitä, että niin tulee olemaan aina. Päin vastoin, mikään ei kestä ikuisesti, ei hyvä, eikä paha. Asiat muuttuvat, ja jonain päivänä iloitset, että jaksoit odottaa parempia aikoja. 

Tuo on niin totta! Minäkin aikoinani luulin, etten koskaan tule toipumaan. Oli pitkä terapiakin takana. Sitten tuli kesä ja seurakunnan järjestämä mielenterveysleiri. Synkin mielin raahauduin sinne ja tutustuin moniin kaltaisiini kuntoutujiin ja myös mukaviin ohjaajiin.

Siinä sitten kävikin niin, että leirin lopussa olin löytänyt sielunkumppanin. Hänestä tuli rakas aviomieheni ja olemme olleet onnellisesti naimisissa 21 vuotta. 

Aina on toivoa, joten tsemppiä Ap:lle <3

Kiva maksaa tälläisten hoidot ja elämä🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua taitaa vaivata realismin puute.

Itkettää kun kaltaisesi kommentoijat eivät tarjoa omaa pelastustaan koskaan, vain veetuilevat katkerina, kateellisina, en edes tiedä? Miksi teit sen?

Jotkut on melkein pimeyden puolella mutta heillekin on toivoa. Kuten myös kaikille. 

Kryptisen paskan tarjoaminen lohdutukseksi on paskaakin paskempaa.

Riippuu miten sen ottaa. 

Nahkeus on nahkeutta jos se näyttää nahkealta, kuullostaa nahkealta, tuntuu nahkealta ja tuoksuu ja maistuu nahkeudelta ja tuottaa nahkeita ajatuksia ja tunnetilakin on nahkea.

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten hoidot ja elämä🤷

Surkeaa sinulle olisikin jos kokisit sen kivan sijasta huonona asiana. Ja sekin on vapaaehtoista.

Emme voi siis valittaakaan.

Kannattaa alkaa selvitellä suoliston terveyttä. SIBO, dysbioosi, suolen läpäisevyys/intestinal permeability, mitä näitä nyt on.

Itselläni todettiin autoimmuuni-ihosairaus vitiligo, johon lääkärin mukaan ei ole parannuskeinoa. Ympäri vartaloa alkoi yhtäkkiä muodostua isojakin valkoisia läiskiä. Kuitenkin, kun laitoin gluteenin ja turhat sokerimässyt (leivokset, suklaa, karkki ym.) pois ruokavaliosta tuli pigmentistä hiljalleen n. 75% takaisin. Huomasin mielialan kohenevan myös. En ole läheskään täysin vapaa masennuksesta ja joskus on tosi synkkiäkin jaksoja mutta olen työkykyinen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten hoidot ja elämä🤷

Mielenterveyskuntoutuja ei hirveästi verorahoja ime, ottaen huomioon että useimmilla on kerran kuuteen kuukauteen joku kolmen vartin liibalaabatapaaminen lääkärin kanssa ja reseptit uusitaan sähköisesti napinpainalluksella, eikä muuta hoitoa ole edes saatavilla. Sairaspäivärahat ja kuntoutustuet on myös suuruudeltaan niin mitättömiä summia, että ei niitäkään kadehtia kannata.

 

Terve, työkykyinen ihminen on todella etuoikeutettu verrattuna sairaaseen, työkyvyttömään ihmiseen, oli sitten kyseessä psyykkinen tai somaattinen sairaus (tai pahimmassa tapauksessa molemmat). Voin käsi sydämellä vannoa, että käyn paljon mieluummin töissä joista saa edes kohtuullisen korvauksen, jos toisena vaihtoehtona on elää minimaalisilla tuilla käytännössä ilman mitään mahdollisuutta säästää, sijoittaa, ostaa omaa asuntoa jne. 

 

Sairaiden tuista kitisevät ihmiset ovat yhteiskunnan alinta pohjasakkaa. Häpeä, jos sen verran ymmärrät. 

Olen skitsofreenikko mutta en ole ikinä ajatellut itsemurhaa, en edes psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman hoitoon hakeutuneen. Ei heidän tilansa ole muuttunut paremmaksi vaan päinvastoin selvästi pahemmaksi.

Ihminen pitää yleensä terveen kulissia yllä viimeiseen asti. Kun joutuu hoitoon, niin kulissit romahtaa. Ei niitä enää jaksa ja ole syytä pitää yllä.

Kyllä sieltä hoidostakin voi parantua, mutta voi mennä kuukausia tai vuosia.