Kehtaako junaan ottaa hampurilaisaterian evääksi?
Kommentit (81)
Vien aina pizzan lentokoneeseen. Lentoyhtiötkin hyväksyvät tämän, sillä pizzan tuoksu lisää muiden matkustajien nälkää ja he ostavat lentokoneessa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Miksei mielummin valkosipuliperunat ja rosvipaistia viinipullon kera?
Sitten perseilee vaunussa humalassa, ahdistelee muita matkustajia ja puristelee konnaria pyllystä, riisuuntuu alasti keskellä käytävää ja alkaa oksentaa punertavanruskeaa valkosipulin hajuista oksennusta, johon lopulta liukastuu, sammuu ja paskoo allensa.
Mielummin siis se bic mac ateria ihan vaan cokiksella.
Vierailija kirjoitti:
Vien aina pizzan lentokoneeseen. Lentoyhtiötkin hyväksyvät tämän, sillä pizzan tuoksu lisää muiden matkustajien nälkää ja he ostavat lentokoneessa enemmän.
Paitsi sitten kun koko pizzan syötyäsi nukahdat ja piereskelet unissasi etäisesti pizzan hajuisia kakkapieruja.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän sotkuinen, rapiseva ja haiseva eväs. Huomaamattomampiakin löytyy.
Ota vaikka voileivät, pari jogurttia ja vichyvesi.
Raikkaat voileivät ja 200 grammaa makaronilaatikkoa.
Kaikkea sitä pitää kyselläkin. Totta kai otat aterian mukaan. Jos joku junamatkustaja ei siedä toisten matkustajien eväiden tuoksua, saa ihan hyvin siirtyä yksitysiautoiluun.
Miten pitkiä matkoja ihmiset oikein kulkee junalla jos sinne pitää ottaa säkillinen eväitä mukaan? Eikö nyt muutamaa tuntia selviä syömättä jos syö lähtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kehtaisi? Matkustan paljon junassa ja siellä näkee kaikenlaisia eväitä ihmisillä.
Ovat yleensä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkiä matkoja ihmiset oikein kulkee junalla jos sinne pitää ottaa säkillinen eväitä mukaan? Eikö nyt muutamaa tuntia selviä syömättä jos syö lähtiessä.
Etkö näe kuinka lihavia ihmiset nykyään ovat? Ei tälläiset ihmiset ole kahta tuntia syömättä kuin korkeintaan nukkuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkiä matkoja ihmiset oikein kulkee junalla jos sinne pitää ottaa säkillinen eväitä mukaan? Eikö nyt muutamaa tuntia selviä syömättä jos syö lähtiessä.
Eihän elokuvissakaan pysty käymään ilman eväitä - näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä pitää kyselläkin. Totta kai otat aterian mukaan. Jos joku junamatkustaja ei siedä toisten matkustajien eväiden tuoksua, saa ihan hyvin siirtyä yksitysiautoiluun.
Ei ne tuoksut ruoasta vaan se haju niiden peräsuolesta sen ruoan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vien aina pizzan lentokoneeseen. Lentoyhtiötkin hyväksyvät tämän, sillä pizzan tuoksu lisää muiden matkustajien nälkää ja he ostavat lentokoneessa enemmän.
Pizzaan saa piilotettua kätevästi veitsen.
Vierailija kirjoitti:
Vien aina pimpsan lentokoneeseen. Lentoyhtiötkin hyväksyvät tämän, sillä pimpsan tuoksu lisää muiden matkustajien nälkää ja he ostavat lentokoneessa enemmän.
Matkustan paljon työjuttuja junalla, ja aika usein syön sitten työpäivän päätteeksi junassa. Kerran vastapäätä istuva nainen alkoi kuolaamaan kebabiani kun pyysin anteeksi että toin moisen haisupötkylän junaan. Nainen sanoi että tuli nälkä, olisipa hänelläkin. <3
Mitä hampurilaisia? Tavallisia vai jotakin erikoisempia?
Usein syön junassa take awayta ja niin tekee moni muukin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kehtaisi? Matkustan paljon junassa ja siellä näkee kaikenlaisia eväitä ihmisillä.
Ennen vanhaan kesäloman junamatkalle tehtiin omat eväät ja kahvi termokseen. Jos ravintolavaunussa saa syödä niin miksei tavallisessakin.
Vierailija kirjoitti:
Kiireinen on ihminen nykyään. Muistinpa jutun kampaajasta (vai parturista?) jonka eräs asiakas mussutti hampurilaisateriaa hiustenleikkuun ohella.
Jos kiire mitataan junaeväillä, niin tiedoksi vaan, että jo rillumarei-leffoissa 50-luvulla matkustettiin leppoisasti junassa syöden omia eväsleipiä.
No ei se minusta optimi ole, mutta lähinnä oman ruokanautinnon kannalta, kun ympäristö ei ole ihan miellyttävin. Olen kyllä pari kertaa ottanut evääksi hampurilaisen. Jos joku ahdistuu ruoan tuoksusta tai peräti näkemisestä, ahdistaisi häntä joku siinä matkustaessa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Matkustan paljon työjuttuja junalla, ja aika usein syön sitten työpäivän päätteeksi junassa. Kerran vastapäätä istuva nainen alkoi kuolaamaan kebabiani kun pyysin anteeksi että toin moisen haisupötkylän junaan. Nainen sanoi että tuli nälkä, olisipa hänelläkin. <3
Odotin tähän tarinaan jotakin eroottisen romanttista lopetusta, kun alettiin kuolaamisestakin puhumaan. Toivoin, että tarina päättyy siihen, kuinka asemalta jatkettiin hotelliin tai toisen kotiin ja siellä nainen sai ehkä hieman toisenlaista pötkylää. Tai ehkä tarina menikin niin, mutta jätit mehukkaimnat yksiyyiskohdat kertomatta. Tuo lopun sydänkin antaa odottaa jotakin ihan muuta kuin pelkkiä kebap-lihallisia nautintoja ja jättää lukijan hieman epätietoiseen tilaan antaen kuitenkin pienen vihjeen siitä, mitä tuleman piti. Ehkä jopa avioliitto?
Pizza on hyvä junassakin, laatikon avaa niin alkaa maiskutus kuulua kun tuoksu leviää.