Lue keskustelun säännöt.
Käyttekö luokkakokouksissa?
02.03.2025 |
Itse en. Luullakseni menestyneitten kerskailua ja keski-ikäistä pönötystä urasta, lapsista ja muusta. En usko vilpittömään ja sydämelliseen ystävyyteen, joka kouluaikana oli mahdollisesti totta. En mene, koska uskon törmääväni sielupuolisiin muumioihin.
Ja ei, olen menestynyt, joten ei siitä ole kysymys.
Kommentit (44)
Ysillä oli pieni luokka, mahtuisi jäljellä olevat pienen pöydän ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kutsuttu muttei kiinnostanut mennä tapaamaan hakkaajiani ja muuten kiusanneita.
En tiedä onko sellaisia järjestetty. Kutosluokalla kyllä sellaisesta sovittiin ja päivämäärä kaiverrettiin luokkasormuksiin, mutta en tiedä mahtoiko moista kukaan muistaa :D Mutta en menisi vaikka kutsu tulisikin, olin se kiusattu luuseri. Ei ole mitään tarvetta nähdä entisten luokkalaisten naamoja.
Olen ollut lukion luokkakokouksessa 10 vuotta kirjoitusten jälkeen. Silloin osalla oli jo lapsia, osa oli tyyliin just mennyt naimisiin, ja jotkut vielä sinkkuja. Kyse oli maalaislukiosta joten perheellisistä suurin osa eli ihanaa omakotitaloelämää. Luokanvalvojakin kommentoi, että 10 vuoden päästä on sitten jo karumpaa, moni on jo eronnut. Itse olin silloin sinkku ja masensi. Nyt on mennyt se toiset 10 vuotta. Olin jokseenkin koko tämän väliajan parisuhteessa, joka nyt just päättyi. Lapsia ei edelleenkään ole. Masentaa. Ei huvittaisi mennä luokkakokoukseen jos nyt joku järjestäisi. Ei se kuulumisten kertominen kaukaisille tuttaville vaan ole kivaa jos ne kuulumiset on huonoja.
Yliopiston luokkakokouskin olisi tänä vuonna. Sinne en mene, koska ainoa läheinen kaverini siitä porukasta ei pääse. Tuntuisi ikävältä "pakottaa" joku juttelemaan mun kanssa, vaikka hän haluaisi mieluummin vaihtaa kuulumisia läheisempien luokkakavereidensa kanssa.
Ala- ja yläasteen luokkakokouksiin kiinnostaisi kyllä tosi paljon mennä, jos joku järjestäisi. Ala-asteella oli hyvä luokkahenki, yläasteella oli tietenkin omat myllerryksensä mutta 15 hengen luokassa myllerrettiin ne aika tiiviisti yhdessä.
En kehtaa, pelkään jokapäivä että jossain tulee joku ns. tuttu vastaan ja alkaa kyseleen jotain.
En asu edes vanhalla kotipaikkakunnalla,mutta siltiki pelkään tuota aina.
Kaikki menny päin v**** elämässä.
Yritetty on sen miljoona kertaa ja lääkärissä juostu vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Eiköhän sielläkin joku keksisi esittää typeriä kysymyksiä tyyliin: "Muistatko, kun sä silloin kansakoulussa sitä ja sitä..?"
EI nappaa..vm-63.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa, pelkään jokapäivä että jossain tulee joku ns. tuttu vastaan ja alkaa kyseleen jotain.
En asu edes vanhalla kotipaikkakunnalla,mutta siltiki pelkään tuota aina.
Kaikki menny päin v**** elämässä.
Yritetty on sen miljoona kertaa ja lääkärissä juostu vuosikaudet.
Muilla on vähän sama. Et ole ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On näitä järjestetty. Yläaste, lukio, armeija. Ei kertaakaan vaan ole kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin luokkakaverini, nykyinen vaimoni antoi laskiaisen kunniaksi pillua.
Thats life!
M34
Onnittelen, se löysä perse jota koko koulun jässikät pani on sinulla elätettävänä..
-joorma
En ole ymmärtänyt luokka- enkä sukukokouksia.
Miksi minun tulisi olla yhteyksissä ihmiseen joka on sattunut samalle koululuokalle kanssani?
Tai sattunut syntymään äitini siskon serkun lapseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käynyt lukion 20-vuotistapaamisessa ja sen jälkeen tapaamista ei ole järjestetty. Ihan mukava luokka oli, mutta läheisiä luokkakavereita ei ollut. Olin se ujo ja hiljainen, joka ei koskaan tunneilla viitannut. Varmaan harva tiesi, että menestyin kuitenkin hyvin koulussa.
Kymmenen vuotta meidän kirjoitusten jälkeen koulullamme oli jokin merkkivuosi ja sen kunniaksi koululla järjestettiin isompi juhla. Jotkut meidän entiseltä luokalta alkoivat puuhata meille luokkakokousta tämän isomman juhlan yhteyteen. Muistan silloin ajatelleeni, että kurjuus, etten pääse, koska olisi ollut ihan kiva mennä... mutta samaan aikaan oli töihin liittyvä pohjoismainen kongressi toisaalla, ja sinne oli mentävä. En sitten tiedä, saivatko ex-luokkalaiseni kokouksen aikaiseksi. Sen jälkeen ei ole kutsuja kuulunut eikä varmaan kuulukaan. Ylppäreistämme on jo 30 vuotta enkä ole enää varma, kiinnostaisiko raahautua paikalle. Lukioaikaisen bestikseni kanssa pidämme yhteyttä vieläkin ja tapaamme aina silloin tällöin, mutta muista ex-luokkatovereista en pääsääntöisesti tiedä paljoakaan nykyään. Meidän luokka oli ihan OK kokonaisuudessaan, mutta olihan siellä joitain ikäviä juttuja kuten se, että muutama poika näytti oikein nauttivan siitä, kun he pilkkasivat yhtä vähän reppanampaa poikaa. Ja lukion ekalla tuumin tyytyväisenä, että on tosi kiva, kun meidän luokan tytöt on niin mukavia, että oikeastaan heistä kenen tahansa luo voi mennä juttelemaan, jos omia parhaita kavereita ei näy... mutta tokalla luokallemme tuli vuoden vaihtarina ollut tyttö, jonka koppavuus ja ylimielisyys sitten vähän särki luokan tyttöjenkin dynamiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt kaikissa, mitä on järjestetty. Eli kerran.
Olen kerran käynyt, meillä oli hauskaa ja kännättiin. Ei ole muita järjestettykän tietääkseni.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko sellaisia järjestetty. Kutosluokalla kyllä sellaisesta sovittiin ja päivämäärä kaiverrettiin luokkasormuksiin, mutta en tiedä mahtoiko moista kukaan muistaa :D Mutta en menisi vaikka kutsu tulisikin, olin se kiusattu luuseri. Ei ole mitään tarvetta nähdä entisten luokkalaisten naamoja.
Sama juttu tuo, että kutosella luokkasormukseen kaiverrettiin päivämäärä. Mutta koskaan ei älytty sopia siitä, kuka järjestää. Arvaatte varmaan, että sitten ei järjestänyt kukaan. Niinpä mitään kokousta ei pidetty, vaikka ainakin osa kyllä muisti.
Peruskoulun luokkakavereista ei ole tietoa. Sen sijaan lukion luokkakokoukseen menen ehdottomasti. Lukioluokan ensimmäinen kokous oli 90-luvulla ja sen jälkeen on kokoonnuttu säännöllisesti pari kertaa vuosikymmenessä. Kokouksiin on päässyt noin puolet porukasta ja Fb-ryhmässämme on noin 3/4 luokasta (meitä oli luokalla vähän yli 20). Viimeksi eilen viestiteltiin Whatsapp-ryhmässämme. Joskus käy onni ja saa ympärilleen luokkakaverit, jotka kulkevat mukana läpi vuosien.
Joitain kokoontumisia on ollut, mutten ole osallistunut. Oma elämäni on mennyt aika erilaista tietä kuin pienen maaseutupitäjän tyypillinen elämä, joten en tiedä olisiko meillä paljoakaan juteltavaa nykytilanteesta. Voin myös kuvitella, että lapsuuden maisemiin jääneen kotiäidin mielestä minun juttuni omasta elämästäni olisivat leuhkimista.
Kävin. Noin 25-V ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Yllättävän monta tuli paikalle, taisi olla 18/25 valmistuneesta. Ulkomailla asuvat ei olleet, eikä yksi tyyppi, jonka elämä oli mennyt alamäkeen ja yksi oli,kuollut.
En ole käynyt. Kiusattiin koulussa ihan tarpeeksi, enpä ole viitsinyt lähteä muistelemaan menneitä.