onko teistä ok että jatkaa harrastaa yhtälailla sen jälkeen kun on saanut lapsen?

siis esimerkiksi että isä hoitaa tai sitten innokkaita mummeja ja kummeon tarjolla. Joihinkin harrastuksiin voi vauvan ottaa mukaankin jne.

on muuten hassua kuinka isän harrastuksia ja kaveri-iltoja ei kritisoida läheskään yhtä paloa kuin äitien. Ajatellaan että täytyyhän miehen työpäivien päätteeksi päästä vähän rentoutumaankin, mutta naisen nähdään vain hylkäävän lapsi ja olevan huono äiti :/

Etkö yhtään ole mustasukkainen, ymmärän hyvin, että harrastat paljon, jos vaimo yksin lapsen sai.

nro 2- usein lastenhoitoon se harrastaminen krakaa---

Meillä mies on lasten kanssa sen aikaa, kun jossain käyn tms. ja lapsille se ei todellakaan ole kauhea kokemus. Eikä toki meille muillekaan. Mies saa aikaa vain lasten kanssa ja minä aikaa itselleni.

Ainakin kun lapsi tai lapset ovat ihan pieniä, niin eipä sen vauvan luota lähdetä kovin helposti pitkiksi ajoiksi harrastamaan.



Itse olen lasteni äiti ja pitkän linjan kuoroharrastaja, ja minua kyllä suoraan sanottuna nyppii sekin että tämä on kuin jokin automaatti. On vaativa harrastus johon menee kausiluontoisesti useakin ilta viikossa. Tulee perhe. Äidit harvenevat riveistä, mutta jostain syystä isillä tämä ei vaikuta mitenkään. Meinaan että en puutu yksittäistapauksiin, mutta kun laajempana kuviona tämä on niin selvä. Olimme esimerkiksi taannoin kuoron kanssa matkalla viikon, niin omat kuorokaverit alkoivat kysellä minulta että mites sinun lapset pärjäävät sillä aikaa! Vaan eipä kukaan kysynyt niiltä miehiltä, joiden lapset jäivät matkan ajaksi kotiin äidin kanssa.



Itse en ole ollut valmis luopumaan rakkaudestani musiikkiin ja yhdessä laulamiseen ja laulajana kehittymiseen. vaikka olen vahvasti elänyt lapsilleni, niin koen että jotain juttuja on oltava, sellaisia omia rakkaita asioita, joihin perheellä ei ole asiaa ja joissa saan toteuttaa itseäni omana itsenäni, ei äitinä.

äidit sentään yleensä jäävät työstä pois joksikin aikaa, ja se on aika iso panostus lapseen.