Lue keskustelun säännöt.
Pettymys, kun yhteisvanhemmuus ei toimi
01.03.2025 |
Meillä on toisen vanhemman kanssa vuoroviikkosysteemi. Lähtökohtaisesti tämä toimii hyvin, kun muutoksia ei tarvitse tehdä. Muutoinkin perusasiat toimivat, jotka on eron yhteydessä vuosia sitten sovittu.
Ongelma on siinä, ettei asioista pystytä keskustelemaan. Enää en soittele toiselle vanhemmalle enkä elättele toiveita tuesta lasten asioihin liittyen. Jos on asiaa, lähetän viestin. Valitettavasti hän on jättänyt viesteihin vastaamatta. Sain vuosia sitten perheterapeutilta vinkin, että laitan viestiin takarajan, jolloin viestiin tulisi vastata. Jos vastausta ei tule, saan luvan tehdä ratkaisut itsenäisesti. Alkuun tämä toimi, kun joku muu oli tätä ehdottanut. Se toimi aikansa, kunnes toinen vanhempi näki punaista eikä enää suostunut, koska koki minun kiristävän. Eräässä palaverissa asiantuntija ehdotti, että sovitaan, että viesteihin vastataan 1-2 päivän kuluessa. Tämä oli molemmille ok. Usein saan vastauksia yli 48 tunnin päästä.
Toinen vanhempi myös purkaa omaa pettymystään minuun puhumalla ikävästi lapsista ja kaatamalla omaa tunnekuormaansa minuun. Sinällään ymmärrän, että joskus suutuspäissään tulee sanottua mitä sattuu. Kun laitan rajat, etten enää ota tällaista vastaan. Hän vaikenee. Ei tule anteeksipyyntöä tai mitään siihen viittaavaa, että hän toimisi väärin. Tätä ei enää tapahdu usein, mutta tietyissä tilanteissa hän saattaa minulle huutaa asiasta, joka ei ole minun, vaan hänen ja lapsen välinen asia. Ymmärrän, että hän on turhautunut tilanteesta, mutta minä toimin vain viestin välittäjänä.
Toinen vanhempi ei halua olla kanssani tekemisissä eikä rakentaa yhteisvanhemmuutta. Olen vihdoinkin hyväksynyt tämän, vaikka se pahalta tuntuukin. Lapset siinä kärsivät, en minä. Tiedän, että tilanne voisi olla paljon pahempikin. Miten te olette pystyn jatkamaan vanhemmuutta, kun toinen ei ole päässyt vuosienkaan jälkeen yli katkeruudesta ja pettymyksestä eikä näin ollen toivottu yhteisvanhemmuus ole onnistunut?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuota käsitä, että teillä on 50/50 huoltajuus, jos kerran se ei toimi.
Toisaalta Itselläni on kolme täysikäistä lasta ja en muista, että heille olisi ikinä pitänyt varat aikoja terveydenhuollosta tai koululta. Koulultakin on tullut vain aijahdotus vanhempainvarttiin ja sen on voinut tarvittaessa muuttaa.
Kuten sanoin niin siinä on paljon hyvää, mutta myös toimimatonta. Toivoisin toki, että toimisi paremmin ja sen eteen olen tehnyt töitä, mutta jos molemmilla ei ole tahtotilaa, niin ei siihen mikään auta ja siitä olen nyt luopunut.
Nykyään ne pitää varata itse kuin myös ylimääräiset lääkärikäynnit. On siis asioita, joista tarvitsee sopia. Toki voitaisiin sopia esim. koulutapaamiset molemmat itse, mutta olen halunnut aina sopia toisen kanssa, koska sille ei ole mitään estet
Olet(te) ko sitä mieltä, että on parempi, että hoidan itse lääkäri- ja koulupalaverit kuin yhteistyössä toisen kanssa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset teillä oli kun erositte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuota käsitä, että teillä on 50/50 huoltajuus, jos kerran se ei toimi.
Toisaalta Itselläni on kolme täysikäistä lasta ja en muista, että heille olisi ikinä pitänyt varat aikoja terveydenhuollosta tai koululta. Koulultakin on tullut vain aijahdotus vanhempainvarttiin ja sen on voinut tarvittaessa muuttaa.
Kuten sanoin niin siinä on paljon hyvää, mutta myös toimimatonta. Toivoisin toki, että toimisi paremmin ja sen eteen olen tehnyt töitä, mutta jos molemmilla ei ole tahtotilaa, niin ei siihen mikään auta ja siitä olen nyt luopunut.
Nykyään ne pitää varata itse kuin myös ylimääräiset lääkärikäynnit. On siis asioita, joista tarvitsee sopia. Toki voitaisiin sopia esim. koulutapaamiset molemmat itse, mutta olen halunnut aina so
Ehdottomasti hoitaisin yhdessä, jos se onnistuu. Jos toinen on kaikessa vastaan, niin todennäköisesti luovuttaisin yrittämisestä ja hoitaisin itse.
LouLou kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset teillä oli kun erositte?
Alle kouluikäisiä. Nyt kouluikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuota käsitä, että teillä on 50/50 huoltajuus, jos kerran se ei toimi.
Toisaalta Itselläni on kolme täysikäistä lasta ja en muista, että heille olisi ikinä pitänyt varat aikoja terveydenhuollosta tai koululta. Koulultakin on tullut vain aijahdotus vanhempainvarttiin ja sen on voinut tarvittaessa muuttaa.
Kuten sanoin niin siinä on paljon hyvää, mutta myös toimimatonta. Toivoisin toki, että toimisi paremmin ja sen eteen olen tehnyt töitä, mutta jos molemmilla ei ole tahtotilaa, niin ei siihen mikään auta ja siitä olen nyt luopunut.
Nykyään ne pitää varata itse kuin myös ylimääräiset lääkärikäynnit. On siis asioita, joista tarvitsee sopia. Toki voitaisiin sopia esim. koulut
Niin mäkin luulen, että suuri osa tekisi, jos olisi mahdollista. Valitettavan monella vain on tilanne, ettei se ole mahdollista. Olen ollut naiivi, kun olen toivonut ja yrittänyt näin kauan. Samalla en kadu sitä. En kadu, että olen yrittänyt antaa lapsille parasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuota käsitä, että teillä on 50/50 huoltajuus, jos kerran se ei toimi.
Toisaalta Itselläni on kolme täysikäistä lasta ja en muista, että heille olisi ikinä pitänyt varat aikoja terveydenhuollosta tai koululta. Koulultakin on tullut vain aijahdotus vanhempainvarttiin ja sen on voinut tarvittaessa muuttaa.
Kuten sanoin niin siinä on paljon hyvää, mutta myös toimimatonta. Toivoisin toki, että toimisi paremmin ja sen eteen olen tehnyt töitä, mutta jos molemmilla ei ole tahtotilaa, niin ei siihen mikään auta ja siitä olen nyt luopunut.
Nykyään ne pitää varata itse kuin myös ylimääräiset lääkärikäynnit. On siis asioita, joista tarvitsee sopia. Toki voitaisiin sopia esim. koulutapaamiset molemmat itse, mutta olen halunnut aina so
Toisella vanhemmalla on wilma, joten pitäisi tietää missä mennään palavereiden suhteen. Tuota lääkäriaikojen varaamista en ymmärrä. Jos lapsella on perussairaus niin eikö ne kontrollit toimi säännöllisesti vai mitä ihmeen aikoja varailet?
Niin sinun olisi eron jälkeen pitänytkin hoitaa vain oma osuutesi. Et voi puuttua siihen arkeen mitä ex lapsen kanssa viettää.