Lue keskustelun säännöt.
Pettymys, kun yhteisvanhemmuus ei toimi
01.03.2025 |
Meillä on toisen vanhemman kanssa vuoroviikkosysteemi. Lähtökohtaisesti tämä toimii hyvin, kun muutoksia ei tarvitse tehdä. Muutoinkin perusasiat toimivat, jotka on eron yhteydessä vuosia sitten sovittu.
Ongelma on siinä, ettei asioista pystytä keskustelemaan. Enää en soittele toiselle vanhemmalle enkä elättele toiveita tuesta lasten asioihin liittyen. Jos on asiaa, lähetän viestin. Valitettavasti hän on jättänyt viesteihin vastaamatta. Sain vuosia sitten perheterapeutilta vinkin, että laitan viestiin takarajan, jolloin viestiin tulisi vastata. Jos vastausta ei tule, saan luvan tehdä ratkaisut itsenäisesti. Alkuun tämä toimi, kun joku muu oli tätä ehdottanut. Se toimi aikansa, kunnes toinen vanhempi näki punaista eikä enää suostunut, koska koki minun kiristävän. Eräässä palaverissa asiantuntija ehdotti, että sovitaan, että viesteihin vastataan 1-2 päivän kuluessa. Tämä oli molemmille ok. Usein saan vastauksia yli 48 tunnin päästä.
Toinen vanhempi myös purkaa omaa pettymystään minuun puhumalla ikävästi lapsista ja kaatamalla omaa tunnekuormaansa minuun. Sinällään ymmärrän, että joskus suutuspäissään tulee sanottua mitä sattuu. Kun laitan rajat, etten enää ota tällaista vastaan. Hän vaikenee. Ei tule anteeksipyyntöä tai mitään siihen viittaavaa, että hän toimisi väärin. Tätä ei enää tapahdu usein, mutta tietyissä tilanteissa hän saattaa minulle huutaa asiasta, joka ei ole minun, vaan hänen ja lapsen välinen asia. Ymmärrän, että hän on turhautunut tilanteesta, mutta minä toimin vain viestin välittäjänä.
Toinen vanhempi ei halua olla kanssani tekemisissä eikä rakentaa yhteisvanhemmuutta. Olen vihdoinkin hyväksynyt tämän, vaikka se pahalta tuntuukin. Lapset siinä kärsivät, en minä. Tiedän, että tilanne voisi olla paljon pahempikin. Miten te olette pystyn jatkamaan vanhemmuutta, kun toinen ei ole päässyt vuosienkaan jälkeen yli katkeruudesta ja pettymyksestä eikä näin ollen toivottu yhteisvanhemmuus ole onnistunut?
Kommentit (47)
Olet jäljillä, mutta asiat näyttäytyvät toisinpäin. Minä olen toivonut emotinaalista tukea ja hän näkee vain asiat asioina. En vain tiedä, miten tämän asian kanssa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain yksinhuoltajuutta ja sain sen. Tosin meillä oli kyse huoltokiusaamisesta, toinen vanhempi esimerkiksi jätti tahallaan hoitamatta lapsen passiasioita jne. Ei myöskään osallistunut elatukseen, saati käytännön hankintoihin. Lopulta lapsi ei halunnut nähdä tätä vanhempaa eikä toinen vanhempi nähdä lasta. Pettymys, ja silloin aikoinaan harmitti tosi paljon lapsen puolesta, mutta onneksi meillä on asiat kuitenkin ihan hyvin. Nykyinen puolisoni on lapselle kuin toinen vanhempi.
Mitä ihmeen lupia ym pitää toiselta kysellä? Teillä on 50/50, joten pitäisi olla helppoa ilman jatkuvaa toisen ahdistelua.
Itse en eron jälkeen halunnut olla missään tekemisissä exän kanssa. Olin eronnut syystä enkä halunnut häntä lähelleni. Miksi olisi edes pitänyt, ja ex vieläpä ei välittänyt sovituista asioista niin en todellakaan pitänyt yhteyttä.
Missä muussa ihmissuhteessa aikuinen ihminen saa käyttäytyä niin typerästi kuin vanhemmuudessa? Eikö sen vanhemmuuden pitänyt kasvattaa ihmistä enemmän kuin mikään muu asia tässä elämässä?!
Vierailija kirjoitti:
Olet jäljillä, mutta asiat näyttäytyvät toisinpäin. Minä olen toivonut emotinaalista tukea ja hän näkee vain asiat asioina. En vain tiedä, miten tämän asian kanssa toimia.
Mitä ihmeen emotionaalista tukea toivot. Olette eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin valmis olemaan emotionaalisena tukena, mutta en tunteiden roskiksena, jollaisena hän nyt minua käyttää. Tiedän myös, ettei hän kykene emotionaalisen yhteyteen ja tukeen. Siksi olen päästänyt irti toiveista ja odotuksistani Ongelma vain on, että miten jatkan tästä eteenpäin, kun tarkastelemme asiaa hyvin eri tavoin. Minä tuotan pettymystä rajoillani ja toiveillani (joihin hän ei pysty) enkä siten tarjoa hänelle sitä, mitä hän kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet jäljillä, mutta asiat näyttäytyvät toisinpäin. Minä olen toivonut emotinaalista tukea ja hän näkee vain asiat asioina. En vain tiedä, miten tämän asian kanssa toimia.
Tarkoitin hänen raivoamistaan kun on hankaluuksia lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin valmis olemaan emotionaalisena tukena, mutta en tunteiden roskiksena, jollaisena hän nyt minua käyttää. Tiedän myös, ettei hän kykene emotionaalisen yhteyteen ja tukeen. Siksi olen päästänyt irti toiveista ja odotuksistani Ongelma vain on, että miten jatkan tästä eteenpäin, kun tarkastelemme asiaa hyvin eri tavoin. Minä tuotan pettymystä rajoillani ja toiveillani (joihin hän ei pysty) enkä siten tarjoa hänelle sitä, mitä hän kaipaa.
Minkä ikäinen lapsi on nyt?
Aihe tuntuu tunteita herättävältä. Ikävä, jos teillä on vaikeita kokemuksia aiheeseen liittyen. Epäasiallisiin kommentteihin ei käytä aikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen lupia ym pitää toiselta kysellä? Teillä on 50/50, joten pitäisi olla helppoa ilman jatkuvaa toisen ahdistelua.
Itse en eron jälkeen halunnut olla missään tekemisissä exän kanssa. Olin eronnut syystä enkä halunnut häntä lähelleni. Miksi olisi edes pitänyt, ja ex vieläpä ei välittänyt sovituista asioista niin en todellakaan pitänyt yhteyttä.
En minäkään ymmärrä, miksi pitää exää pommittaa viesteillä. Kyllästyy kai niihin jankutuksiin vastaamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jäljillä, mutta asiat näyttäytyvät toisinpäin. Minä olen toivonut emotinaalista tukea ja hän näkee vain asiat asioina. En vain tiedä, miten tämän asian kanssa toimia.
Mitä ihmeen emotionaalista tukea toivot. Olette eronneet.
Kyllä hyvässä yhteisvanhemmuudessa vanhemmat voivat tukea toisiaan lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa ja tunteissa, jos ero on käsitelty loppuun.
Tämä on kuitenkin vaativaa ja siksi kai aika harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla kokemustasi, joskus tällainen voi olla paras ratkaisu. Meillä on myös toimivia asioita, kuten kirjoitin, joten lähtökohtaisesti en tuohon halua mennä. Hieno kuitenkin, jos se on ollut teille paras ratkaisu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen lupia ym pitää toiselta kysellä? Teillä on 50/50, joten pitäisi olla helppoa ilman jatkuvaa toisen ahdistelua.
Itse en eron jälkeen halunnut olla missään tekemisissä exän kanssa. Olin eronnut syystä enkä halunnut häntä lähelleni. Miksi olisi edes pitänyt, ja ex vieläpä ei välittänyt sovituista asioista niin en todellakaan pitänyt yhteyttä.
En minäkään ymmärrä, miksi pitää exää pommittaa viesteillä. Kyllästyy kai niihin jankutuksiin vastaamaan
Riippuu lapsen iästä, kuinka paljon pitää keskustella ja sopia. Kun lapsi kasvaa, niiden asioiden määrä vähenee vähenemistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkkyä, että lapsia ylipäätään tehdään tuollaisessa yhteisvanhemmuus tarkoituksessa niin, ettei ole alunperinkään tarkoitusta tarjota lapselle kasvualustaksi molempien vanhempien ydinkotia.
Kiitos asiallisista vastauksista 😊 Hyvää vanhemmuuteen kuuluu mm. joustaminen, tukeminen ja yhteisten pelisääntöjen sopiminen. Meillä esim. on yhteinen tili, josta voidaan nostaa rahaa tiettyihin asioihin liittyen kuten lasten vaatteisiib. Jos muuhun halutaan käyttää, on siitä sovittava toisen kanssa erikseen. Yhteydenotot voivat liittyä esim. lääkärikäynteihin tai muutoksiin liittyen jouluun jne... Ei kyse siis ole jatkuvasta pommittelusta. Mielestäni ihan normaaleista vanhemmuuteen liittyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen lupia ym pitää toiselta kysellä? Teillä on 50/50, joten pitäisi olla helppoa ilman jatkuvaa toisen ahdistelua.
Itse en eron jälkeen halunnut olla missään tekemisissä exän kanssa. Olin eronnut syystä enkä halunnut häntä lähelleni. Miksi olisi edes pitänyt, ja ex vieläpä ei välittänyt sovituista asioista niin en todellakaan pitänyt yhteyttä.
En minäkään ymmärrä, miksi pitää exää pommittaa viesteillä. Kyllästyy kai niihin jankutuksiin vastaamaan
Riippuu lapsen iästä, kuinka paljon pitää keskustella ja sopia. Kun lapsi kasvaa, niiden asioiden määrä vähenee vähenemistään.
Kyllä ja riippuu lapsista. Jos kysy on erityislapsesta, niin sovittavia asioita on enemmän ja tiedotettavia myös.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen lupia ym pitää toiselta kysellä? Teillä on 50/50, joten pitäisi olla helppoa ilman jatkuvaa toisen ahdistelua.
Itse en eron jälkeen halunnut olla missään tekemisissä exän kanssa. Olin eronnut syystä enkä halunnut häntä lähelleni. Miksi olisi edes pitänyt, ja ex vieläpä ei välittänyt sovituista asioista niin en todellakaan pitänyt yhteyttä.
En minäkään ymmärrä, miksi pitää exää pommittaa viesteillä. Kyllästyy kai niihin jankutuksiin vastaamaan
Riippuu lapsen iästä, kuinka paljon pitää keskustella ja sopia. Kun lapsi kasvaa, niiden asioiden määrä vähenee vähenemistään.
Kerro esimerkki mistä pitää sopia ja keskustella? Ei todellakaan ole syytä. Lapsi on molempien vanhempien luona ja asiat hoidetaan omalta osalta. Ei ole mitään syytä tunkea exän elämään viestein ja vaatimuksin.
Omalla kohdallani olen joutunut vuosien varrella nielemään pettymykseni ja käsittelemään sen, että on paljon asioita, joihin en voi vaikuttaa. Lapsen isällä on uhmakkuutta ja hän voi jättää asioita tekemättä vain siksi että pyydän (esim. lämpimät vaateet tms).
Niinpä olen yrittänyt keskittyä siihen, mikä on tärkeintä. Lapsella on sairaus, jonka hoitoa isä on laiminlyönyt luonaan, antanut määrättyjen lääkkeiden sijasta luontaistuotteita jne ja siihen olen joutunut käyttämään yhteisiä lääkärikäyntejä apuna. Jolloin lääkäri on toistanut viestin, en minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jäljillä, mutta asiat näyttäytyvät toisinpäin. Minä olen toivonut emotinaalista tukea ja hän näkee vain asiat asioina. En vain tiedä, miten tämän asian kanssa toimia.
Tarkoitin hänen raivoamistaan kun on hankaluuksia lapsen kanssa.
Voi, olla ja olen sitä yrittänyt hänelle tarjota, mutta ei hän sitä ota vastaan. Ei hän ole valmis kohtaamaan asioita, purkaa vain pahaa oloaan.
Te luultavasti näette asian täysin eri tavoin:
Hän haluaisi sinulta emotionaalista tukea, se on hänen käsityksensä yhteisvanhemmuudesta (ymmärrän kyllä että koet sen liian raskaaksi). Sinä haluaisit asialliset välit ja aikatauluista yms. jämptin sopimisen.