Jenni Vartiaisen levynjulkkari keikka ei ole myynyt loppuun

Suolanen hinta on kyl nykyään klubikeikoillakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka on Jenni Vartiainen?

Urheilija tai julkkis?

Vierailija kirjoitti:

Kuka on Jenni Vartiainen?

Onlyfans-tähtönen.

Ylimielinen jotenkin Emmagaala haastattelussa.

En menis vaikka saisin tuon 50 kymppiä

Turha diiva.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on aika harvinaista jos jonkun keikka myydään loppuun. Onhan niitä toki joitakin.

Esim. Kake Randeliinin vuoden 5.3.2025 keikka Tavastialla myytiin loppuun jo 2024 lokakuussa 😲

https://tavastiaklubi.fi/events/2025-03-05/kake-randelin/101932/

Suuressa maailmassa on tähtiä, joiden keikat myydään loppuun alle puolessa tunnissa, vaikka lippuja tulisi myyntiin kymmeniä tuhansia. Suomessa on enimmäkseen keskinkertaisia esiintyjiä eikä monella suomalaisella ole tällä hetkellä ylimääräistä rahaa.

liian vanha eikä osaa oikeasti laulaa

ton tason laulajan keikasta voisin maksaa 15 eur

Yhdys  sanat.

Hinta on suolainen. Ennen pääsi 25 eurolla klubille. Uusi levy oli hyvä mutta siinä mielessä pettymys, ettei mitään muutosta. Edellisestä levystä 5 vuotta. Joku uusi suunta tai kulma olisi pitänyt olla. 

Levy sai myös huonon arvion hesarissa 2/5 tähteä.

Oho. Oli aivan pakko kuunnella, voiko olla totta nämä epäkehut. Karaokee. Origo-biisi alkoi hienosti, ja sitten alkoi mitäänsanomattomat mukasanat, täysin irrallaan soundista. Yritin anteeksi antaa ja kokeilin muita biisejä - ei tullut kuuntelukokemus paremmaksi. Ylituotettua mukahöttöä, tekoälyn tekemä viisubiisi.

Mariska oli ainutlaatuinen sanoittajana. Nyt kun hän ei ole kuvioissa, se näkyy. Samoin Brunila teki ihmeitä: mm. Ihmisten edessä.

Ei kiinnosta, ei ole kehittynyt lainkaan. Iso pettymys.

Jenni Vartiaisen uusi albumi ihmetyttää: Miten se on voinut läpäistä ison levy-yhtiön laadunvalvonnan?

Levyarvio|Jenni Vartiaisen viisi vuotta valmisteltu paluulevy Origo on näennäisen pätevä kokoelma haikeaa iskelmällisyyttä sekä sanoituksellisia latteuksia.

Kevään isoimmat ja festivaalikesää ennakoivat albumijulkaisuviikot ovat käsillä.

Hiljattain saatiin kasarikaasutteleva ja ristiriitaisen vastaanoton saanut Anssi Kela.

Ensi viikolla Suomalaista muotoiluu esittelee tasaisesti suorittava J. Karjalainen.

Nyt vuorossa on Jenni Vartiaisen peräti viisi vuotta valmistelema paluualbumi.

Viime vuosikymmenellä harvinaiseen menestykseen yltäneen Vartiaisen edellinen albumi on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2018.

Monologi-levyä seurasi poikkeuksellisen hieno areenakonsertti. Hauskempaa puoltaan Vartiainen esitti viime syksyn konserttisalikiertueella.

Ennen pandemiaa, Vartiaisen muuttoa New Yorkiin ja perheellistymistä ilmestynyt Monologi sisälsi muusikon vetävimpiä kappaleita sitten viidentoista vuoden takaisen Seilin.

Origo kuulostaa päinvastaiselta: ilottomalta, tosikkomaiselta ja näennäisen pätevältä kokoelmalta Vartiaisen tavaramerkiksi muodostunutta haikeaa iskelmällisyyttä sekä sanoituksellisia latteuksia.

Puhtoista keskitien tuotantoa ja laahaavaa säröttömyyttä kuunnellessa havahtuu toistuvasti ihmettelemään, miten tulos on läpäissyt levy-yhtiön laadunvalvonnan. Vartiainen tuskin nauttii asemastaan huolimatta aivan sen tason taiteellista koskemattomuutta.

Alkupuoli on jopa koomisen pateettinen ja pökkelö. Jousitettu dramaattinen nimikappale ruoppaa ilmeisesti taiteellisin pyrkimyksin huumoriklassikoiksi muodostuneiden Eran Amenon ja Cheekin Alpha Omegan perintöä.

Palavan kaupungin mahtipontinen breakbeat tuo mieleen Levottomat-elokuvan tunnuslaulun. Leiman kansanlaulumaisuus tukeutuu Turistin kulissimaiseen räppiin.

Turistin ja Ettan vierailut vaikuttavat yrityksiltä saada mukaan edes nimellistä tuoreutta  Origon varhaiskeski-ikäinen turvaiskelmä rinnastuu henkisesti lähinnä Juha Tapioon.

Kappaleita on alkuun vaikea erottaa toisistaan, kun kiinnostavia piirteitä ei ilmene.

Saamelaismuusikko Hildá Länsmanin laulu piristää Musta kausi -kappaletta, jossa maistuu paljon Missä muruseni on -hitin mystisyyttä ja melodiaakin. Kelvollisia ovat niin ikään päähän kertosäkeellään kiertyvä Villit vedet sekä platinaa striimannut Viimeinen pisara. Iho oottaa -kappaleen diskopop kuulostaa Mallalta.

Sanoitusten kliseevirta on melkoinen. Viisauden maljasta juodaan, nopalla heitetään onnea. Sisäiset aallot nousevat, taivaanrantaa maalataan.

Kun levy päättyy, tuntuu helpottavalta.

Jurek Reunamäen, Jukka Immosen ja Kaisa Korhosen kaltaisista kokeneista tekijöistä huolimatta Origon laulut heittävät haasteen festivaaleille, joista moneen Vartiainen on kiinnitetty kärkiesiintyjäksi. Ilakointiin ja hittipotpuriin aineksia on niukasti.

Epäselvään maailmantilaan peilattuna Origon apeus ei kuulosta sen enempää lohduttavalta, kylliksi masennuksessa rypevältä saati edes etäisesti vihaiselta.

Laimea keskimääräisyys ikävystyttää.

Tässä  kopiotu hesarin arvio

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolle tullut kiloja ja  muotoja lisää lapsien myötä

Kelle ei?

onko jenni puhunut maahanmuuttoa/monikulttuuria/lespoutta/wokea/deitä vastaan kun hs-lehti canceloi?