Tapaus unohdettu Eeva Joenpelto: Oletko sinä koskaan kuullut hänestä?
Yksi Suomen merkittäviä kirjailijoita, joka jostain syystä on vaipunut unohduksiin. Aikansa merkittävä vaikuttaja, Kekkosten perheystävä, kirjansa olivat myyntimenestyksiä, hänet palkittiin urallaan kaikilla merkittävimmillä kirjallisuuspalkinnoilla, kuten Finlandia-palkinnolla, valtion kirjallisuuspalkinnolla ja Pro Finlandialla.
Eilen itse kuulin hänestä ensimmäistä kertaa. Koskaan ei mainittu Joenpellon nimeä, teoksia, tai uraa lukiossa eikä edes yliopistossa. Oletko sinä kuullut Eeva Joenpellosta, tai lukenut teoksiaan? Ajatuksia? Miksi Eeva Joenpelto unohdettiin?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. En pidä kirjoistaan. Ehkä pitäisi kokeilla niistä jotain, jota en ole aloittanut aikaisemmin.
Onhan näitä BookBeatissakin vaikka kuinka, näköjään!
Olen lukenut useitakin, eniten pidin Rallista.
kaunis nainen ollut aikanaan
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eeva_Joenpelto#/media/Tiedosto:Eeva-Joenp…
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kuullut Joenpellosta, niin on vain lukenut kirjoja kovin suppeasti. Hän käytti mainiolla tavalla länsiuusmaalaista murretta kirjoissaan, joten ne saattavat olla hieman vaikeaselkoisia sellaiselle lukijalle, joka ei tunne kielen vivahteita. Tragedioitahan elämänsä oli täynnä, mutta niin on kaikilla muillakin naiskirjailijoillamme.
Talonsa, sen nykyisen taiteilijaresidenssin, hän rakensi kohtalaisen huolettomasti ilman rakennuslupaa. Talosta tuli aivan liian iso ja hän tiesi, että lupaa sille ei tulisi saamaan. Eipä vaadittu purkamaankaan.
Hän on kyllä jäänyt opetussuunnitelmista sitten pois, koska ei kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa ole edes mainittu.
Varmasti vanhemmat ihmiset tuntevat kirjailijan ja teoksensa, mutta nuoremmat ja jopa milleniaalit eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan niitä kirjahyllyssä on.
Mitä mieltä teoksista? Ovatko niiden teemat yhä tänä päivänä ajankohtaisia? Entä tekstin laatu?
Hyvää tekstiä, mutta on muistettava, että kuvaavat lähihistoriaa ja kaikki teemat ei silloin voi olla nykypäivää.😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan niitä kirjahyllyssä on.
Mitä mieltä teoksista? Ovatko niiden teemat yhä tänä päivänä ajankohtaisia? Entä tekstin laatu?
Hyvää tekstiä, mutta on muistettava, että kuvaavat lähihistoriaa ja kaikki teemat ei silloin voi olla nykypäivää.😅
Vanhojen talojen ja tilusten perintöriidat? Tuolla niitä taloja on hylättyinä pitkin maakuntia eikä niistä saada edes omia pois. Arvottomiksi ovat muuttuneet.
Joenpelto oli todella merkkittävä kirjailija. Luin jo nuorena "Neito kulkee vetten päällä" ja muutama vuosi sitten luin sen uudestaan. Mahtava kuvaus naisen sitkeydestä, päättäväisyydestä ja ylpeydestä, velka pitää maksaa, vaikka se on tullutkin epäoikeudenmukaisuuden kautta.
Myös Lohja-sarja on hyvä, hyvää kuvausta yhteiskuntaluokista ja teollistumisesta.
Joenpelto oli oman aikansa julkkiskirjailija, jolla oli paljon tukijoita yhteiskunnan yläportailta. Luin monta hänen teostaan ja pidin niitä hyvin yksiulotteisina. Usein kuvattiin ihmissuhteita taloutta, yhteiskunnallista asemaa ja rahaa sivuavissa raameissa. Kirjat eivät sykähdyttäneet, niistä puuttui syvempi psykologia ja inhimillisyys. Joutavat painua unholaan. Aika on hieno tasoittaja! Pidin kirjailijaa ja hänen teoksiaan tunnekylminä.
Lohja-sarjan kuuntelin äänikirjana, oli tosi hyvä ja lämmin suositus Liisamaija Laaksosen lukemille (esittämille?) kirjoille jotka ainakin BookBeatissa saatavilla!
Kiitti vaan kirjagramin lukupiirille tästä kokemuksesta! 😊
Tottakai tiedän Eeva Joenpellon. Tykkään erityisesti hänen Lohja-trilogiastaan, joka kertoo Suomen itsenäistymisen ajoista. Loistavaa ja taitavaa ihmiskuvausta. Suosittelen.
Vetää kaikista ovista (1974)
Kuin kekäle kädessä (1976)
Sataa suolaista vettä (1978)
Tottakai ja minulla on pitkä rivi hänen kirjojaan, useat olen lukenut pariinkin kertaan. Pitää taas kaivaa esille ja lukea vaihteeksi suomeksi kirjoja. Yleensä luen saksaksi kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kirjailijan kyllä mutta nuorena en innostunut sen kirjoista ja nyt en enää jaksa lukea.
Miksi et jaksa?
Vierailija kirjoitti:
Uusia kirjailijoita ja kirjoja tulee, ja samalla ihmiset lukevat entistä vähemmän. Hyvätkin kirjat ja kirjailijat voivat painua unohduksiin.
Ikävää kun uudet kirjailijat on huonoja tyyliin Satu Rämö.
Tuosta teoslistasta tuli kauhee deja-vu vm 1982 kirjasta Elämän rouva, rouva Glad. Pyöri kirjamainoksena televisiossa, jäi mieleen. Oli niin hittikirjailija että oikein tv:ssä mainostivat🤔
En oo kuullu tiiän vaan youtubettajia
Parikymppisenä luin Rouva Gladin ja Tuomari Müllerin. Pidin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kuullut Joenpellosta, niin on vain lukenut kirjoja kovin suppeasti. Hän käytti mainiolla tavalla länsiuusmaalaista murretta kirjoissaan, joten ne saattavat olla hieman vaikeaselkoisia sellaiselle lukijalle, joka ei tunne kielen vivahteita. Tragedioitahan elämänsä oli täynnä, mutta niin on kaikilla muillakin naiskirjailijoillamme.
Talonsa, sen nykyisen taiteilijaresidenssin, hän rakensi kohtalaisen huolettomasti ilman rakennuslupaa. Talosta tuli aivan liian iso ja hän tiesi, että lupaa sille ei tulisi saamaan. Eipä vaadittu purkamaankaan.
Hän on kyllä jäänyt opetussuunnitelmista sitten pois, koska ei kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa ole edes mainittu.
Varmasti vanhemmat ihmiset tuntevat kirjailijan ja teoksensa, mutta nuoremmat ja jopa milleniaalit eivät.
Hän ei ollut aikansa vihervasemmistolaista ideologiaa suoltava kirjailija, joten teoksensa eivät ole muodikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Joenpelto oli oman aikansa julkkiskirjailija, jolla oli paljon tukijoita yhteiskunnan yläportailta. Luin monta hänen teostaan ja pidin niitä hyvin yksiulotteisina. Usein kuvattiin ihmissuhteita taloutta, yhteiskunnallista asemaa ja rahaa sivuavissa raameissa. Kirjat eivät sykähdyttäneet, niistä puuttui syvempi psykologia ja inhimillisyys. Joutavat painua unholaan. Aika on hieno tasoittaja! Pidin kirjailijaa ja hänen teoksiaan tunnekylminä.
Kirjat olivat lohjalaisia, piti osata lukea rivien välistä.
Jos ei ole kuullut Joenpellosta, niin on vain lukenut kirjoja kovin suppeasti. Hän käytti mainiolla tavalla länsiuusmaalaista murretta kirjoissaan, joten ne saattavat olla hieman vaikeaselkoisia sellaiselle lukijalle, joka ei tunne kielen vivahteita. Tragedioitahan elämänsä oli täynnä, mutta niin on kaikilla muillakin naiskirjailijoillamme.
Talonsa, sen nykyisen taiteilijaresidenssin, hän rakensi kohtalaisen huolettomasti ilman rakennuslupaa. Talosta tuli aivan liian iso ja hän tiesi, että lupaa sille ei tulisi saamaan. Eipä vaadittu purkamaankaan.