Mitä ajattelet, kun näet kadulla suomalaisen naisen ja mustaihoisen vauvan/taaperon?

neuvotaan miettimään tuota etukäteen. Siis neuvonnassa.

Tänään ei jakseta lesboja haukkua niin haukutaan mustia. Paha on olla joillain..

Luulen, että enemmistö hyväksyy kiinalaisen a-lapsen, muttei afrikkalaista. Näin rasistisia suomalaiset ovat. :(

Niiden veikataan venyvän 3 - 4 vuoteen (Pelan arvio viime viikolta).

Itse en ajattele yhtään mitään.



Hävettää kun suomalaiset on edelleen niin rasistisia. :(



Rohkeasti ap vain adoptoimaan jos asia on jo pitkällä. Kyllä ihmistenkin mielipiteet muuttuu vaikkakin hitaasti.

Sitten tulee myöhemmin mieleen, että voihan olla biologinenkin.



Tummaihoisen lapsen nähdessäni tulee tosiaan harvemmin mieleen, että on adoptoitu.



Itselläni on aasialainen mies, joten olen tuijottajiin tottunut. Harvemmin katsovat kun olen kahdestaan tytön kanssa.

Vierailija:

Niiden veikataan venyvän 3 - 4 vuoteen (Pelan arvio viime viikolta).

Tiedän, että meille itsellemme ei ole mitään väliä, mitä etnistä alkuperää tuleva lapsemme on, hän on meille rakas ja oma. Mutta tottakai ahdistaa ihan valtavasti ajatus, että hän joutuisi kokemaan paljon rasismia, kiusaamista, kenties jopa uhkauksia ja väkivaltaa! En keksi mitään kamalampaa kuin että omaa lasta kiusataan ja hän on onneton.

AP

ajattele mitään negatiivista. Olen suvaitsevainen ja minulle on aivan sama, minkävärisiä lapsia ihmisillä on ja miten ne on hankittu.

Yhden ainoan kerran myönnän katselleeni kiinnostuneena perhettä. Venäläinen vaimo, Suomalainen mies, ja lapsi, joka aivan varmasti ei ollut miehen. Mietin, tietääkö mies...Mutta sitten taan järkiinnyin, ei kuulu minulle!

En ole tätä itse keksinyt, vaan ihan lukenut yleisenä totuutena sanomalehdestä. On tainnut myös se itse lapsena adoptoitu sanoa. EN ole varma.

ihan tavallisesti mustat ihmiset, niin en kyllä ymmärrä, miten suomalainen pystyy adoptoimaan mustan, sillä hän on niin valtavan eri näköinen suhteessa siihen, mihin suomalainen on tottunut, että omat perheenjäsenet ovat. Miten pystyy rakastamaan kunnolla ihan mustaa lasta, kun eikös ihminen tykkää toisissa ihmisissä piirteitä, joihin on tottunut lapsuudessaan.



Minä pystyisin olemaan kaveri mustan kanssa, mutta en pystyisi rakastamaan mustaa adoptiolasta. Olisi liian eri näköinen.

rakasta lapsen ulkonäköä, vaan itse lasta.

Perus-suomaliset vauvat kun ovat aika ilmeettömiä kun ei ole kulmakarvoja jne. (omani mukaan lukien:)

siis tietty myös muiden tietojen.



Minun kuopukseni on täysin äitini kuva. Siis todella kun näen naamat vierekkäin, en voi kuin ihmetellä, miten joku mätsääjä kaukana, kaukana on minussa ja lapsessa nähnyt ne yhteiset piirteet niin tarkkaan. Häntä luullaan myös yleensä minun biolapsekseni.

järjen tasolla haluaa rakastaa lasta kuin lasta, mutta tiedostamattomalla tasolla vaikuttaa tuo lapsuudessa opittu ulkonäkökoodi.

Sitten ajattelen, että voihan olla tummaihoinen isä ja mietin, että onko tuo äiti synnyttänyt tuon lapsen? Tiedän kyllä, että adoptio-lapset ovat ihan yhtä omia kuin biologisetkin, mutta mietin aina sitä, että on kuitenkin ihan erilaiset kokemukset noilla ihmisillä. Jos näen adoptio-lapsen, ei tule mieleen, että voisi olla myös biologisia lapsia, vaan ajattelen, että miksiköhän tuo äiti ei ole tullut raskaaksi? Eihän sekään ole ainoa syy, mutta sitä mietin. Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja silloin tuokin vaihtoehto kävi mielessä.

Minulla on kaksi puoliksi afrikkalaista lasta, jotka ovat hyvin tummia ja omaavat lähinnä vain isänsä piirteitä. Väitäkö siis, etten voi tosissaan rakastaa lapsiani, kun ovat väärän näköisiä? Voi elämän kevät.

tuon " teorian" kanssa...

- tukemaan erinäköistä lastanne hänen kohdatessaan rasismia?

- ymmärtämään ja tukemaan erilaisuutta?

- kasvattamaan erinäköisestä lapsestanne tasapainoinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen?

- kestämään lapsen vuoksi omaan itseenne kohdistuvan rasismin?

- todella kohtelemaan adoptoitua yhdenvertaisesti biologisten lastenne kanssa?

jne. jne. jne.

en ajattelis mitään heihin liittyvää. Jos näkisin/näen äidin ja vitivalkosen lapsen vaunussa ni ajattelen heti et onneks oma lapsi ei oo noin kalpee.

Itse ajattelen ensimmäiseksi, miten tavattoman suloisia tummaihoiset ja aasialaiset lapset ovat. Kiinalaisesta tytöstä kieltämättä tulee minullakin ensimmäisenä mieleen se, että hän on adoptoitu. Tummaihoisesta lapsesta en ajattele näin, koska heitä on Suomessa nykyään todella paljon. En kuitenkaan ajattele tilanteesta mitään negatiivista, keskityn aina ihailemaan sitä, miten kauniita nämä lapset ovat=) T. Kiinalaistytön adoptoimisesta unelmoiva 2 biologisen tytön äiti