Oletko sitä mieltä, että miestä ei tarvita raskaudessa?

kävi ehkä kaksi kertaa neuvolassa kanssani (kun en pystynyt autoa ajamaan), ei koskaan huolehtinut voinnistani, ei edes kysynyt mitään. ei kiinnostanut lapsen liikkeet. Synnytykseen tuli mukaan.



Minä olin raskaana yksin (vaikka olimme kihloissa ja asuimme yhdessä) ja onnistui mainiosti niinkin.

jos miehellä on ainutkertainen tilaisuus olla bb-talossa ja silti vielä 6 kk aikaa tukea raskaudessa, niin olispa naurettavaa että sen tarvis sieltä sen takia lähteä. VARSINKIN kun ovat takuulla asiaa miettineet etukäteen ja tehneet tämän päätöksen. Eihän sitä vielä tiedä muuttuuko naisen mieli.

En ikinä kuunaan sulattaisi moista! Lapsi on yhteinen asia alusta saakka ja molemmille vanhemmille aina tärkeä ensihetkestä alkaen.

olin raskaana vaikka miestä ei kiinnostanut, Yhteinen on lapsi vaikka ei sitä uskoisikaan.



Raskauteni oli miestä lukuun ottamatta hyvin onnistunut ;)

En ikinä kuunaan sulattaisi moista! Lapsi on yhteinen asia alusta saakka ja molemmille vanhemmille aina tärkeä ensihetkestä alkaen.

Onhan monet isät, tai äidit, työmatkoillakin raskauden aikana. Tärkeintä että tietää toisen olevan hengessä mukana mitä edellisen kirjoittajan exä ei ilmeisestikään ollut.

mutta mitä sitten voi kotona tehdä? Alkuraskaudessa äitikään ei aina "huomaa" raskauttaan vaan alkaa tuntua todelle vasta eka ultran jälkeen. ja sinne Andreas ehtii mahdollisesti jopa voittorahat taskussa.

Ei varmaan haittaa tyttöystävää ollenkaan, koska on tiennyt tämän olevan mahdollista. Tottkai Andreaskin tietää, että hänelle ilmoitetaan, jos tulee dramaattisia käänteitä raskaudessa.

En ikinä kuunaan sulattaisi moista! Lapsi on yhteinen asia alusta saakka ja molemmille vanhemmille aina tärkeä ensihetkestä alkaen.

on naisten hommaa.

Meillä ainakin yritettiin lasta ihan yhteisestä päätöksestä, ja kun niitä on siunaantunut kolme,

edellytän että mieheni on sitoutunut näihin kaikkiin vaikkei työkiireidensä takia ehtinyt pitää minua kädestä raskauden aikana.

Synnytyksissä oli mukana, mutta mitä sitten, olisi ne lapset sieltä syntyneet vaikkei olisi ollut.



Jotenkin musta tuntuu että asetetaan ihme ehtoja miehelle, että pitää olla mukana jostain alkiovaiheesta täysillä että sitten varmaan sitoutuu siihen lapseensa. No minusta vastuullinen mies sitoutuu kyllä lapseensa jos hän on yhteisellä päätöksellä saatu aikaan, vaikka olisi alkuraskaudessa vuoristokiipeilemässä, työkomennuksella tai BB talossa

On jotenkin hassua, että jotkut naiset eivät edes odota miehen panosta raskausaikana. Kuitenkin tiedetään, että kiinnostus lapseen raskausaikana korreloi suoraan vanhemmuuteen lapsen synnyttyä. Ja miehen välinpitämättömyys naisen raskauden suhteen korreloi puolestaan naisten katkeroitumiseen ja jopa masennukseenkin syntymän jälkeen.



Vaan ehkäpä nämä "kukkahatuiksi" nimittävät äidit eivät itsekään tunne sen kummempia tunteita mahavaaviaan kohtaan.. mikä on huolestuttavaa sekin.

niille vanhemmille, joissa on lämpöä ja välittämistä alusta alkaen. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa. Uskon, että tässä ketjussa älähtäneet reagoivat asiaan, jota itse eivät saaneet. En ole koskaan, en koskaan tavannut raskaana olevaa naista, joka ei olisi onnellinen siitä, että mies kiinnostuu ja mies välittää vauvasta. Oletko sinä?

oikeasti mitä sellaista tapahtuu ensimmäisten viikkojen aikana johon Andreasta tarvitaan?



Mitä "hyvän miehen" kuuluu tehdä näillä alkuviikoilla? Mihin miestä ehdottomasti tarvitaan?

eikä sitä välttämättä ole, vaikka mies ei olisi BB-talossa. Näillä asioilla ei ole tekemistä keskenään.

niille vanhemmille, joissa on lämpöä ja välittämistä alusta alkaen. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa. Uskon, että tässä ketjussa älähtäneet reagoivat asiaan, jota itse eivät saaneet. En ole koskaan, en koskaan tavannut raskaana olevaa naista, joka ei olisi onnellinen siitä, että mies kiinnostuu ja mies välittää vauvasta. Oletko sinä?

Ovatko teidän miehenne sitten olleet pois töistä koko raskausajna vai? Koska jos mies tekee koko raskauden ajan töitä 8h päivässä niin on hän myös poissa tuon saman kolme kuukautta!!

voisitko hieman avata tuota ajatuskuviotasi? Eiköhän se Andreas palaa töihinsä BB:n jälkeen, joten on ihan varmasti enemmän poissa avovaimonsa luota.

että mies on kiinnostunut ja välittää. Sanoi mm. että elämäni tärkein asia tms.

Masennus iskee ihan varmasti, kun on jotain pilvilinnoja, että mies "kuuntelee" joka hetki korva mahassa miten vauva kasvaa ja passaa jatkuvalla syötöllä raskaana olevaa. Ei kukaan sellaista jaksa kokoajan.

On jotenkin hassua, että jotkut naiset eivät edes odota miehen panosta raskausaikana. Kuitenkin tiedetään, että kiinnostus lapseen raskausaikana korreloi suoraan vanhemmuuteen lapsen synnyttyä. Ja miehen välinpitämättömyys naisen raskauden suhteen korreloi puolestaan naisten katkeroitumiseen ja jopa masennukseenkin syntymän jälkeen.

Vaan ehkäpä nämä "kukkahatuiksi" nimittävät äidit eivät itsekään tunne sen kummempia tunteita mahavaaviaan kohtaan.. mikä on huolestuttavaa sekin.

Jos mies ei ole sentin päässä raskaana olevasta tyttöystävästää se ei ole "mukana" raskaudessa" se ei välitä lapsesta!!



Ovatko teidän miehenne sitten olleet pois töistä koko raskausajna vai? Koska jos mies tekee koko raskauden ajan töitä 8h päivässä niin on hän myös poissa tuon saman kolme kuukautta!!

Raskaus sujuu varmasti ilman miehen läsnäoloakin - ja näyttää siltä, että valitettavan moni av-mamma on joutunut sen kokemaan. MUTTA itse ja mieheni myös pidimme tärkeänä sitä, että isä on alusta asti mukana raskauden eri vaiheissa. Miehestä voi olla todella paljon apua ja tukea myös alkuraskaudessa. Siihen aikaan sijoittuvat kaikki tärkeimmät seulonnat, kuten ultrat ja verikokeet. Itse ainakin stressasin ja jännitin tuloksia, ja miehen tuki oli korvaamatonta. Lisäksi isän on hyvä olla mukana myös neuvolassa. Naisella voi myös olla todella pahaa pahoinvointia alkuraskaudessa, ja mies voi tällöin ottaa päävastuun kodin pyörityksestä, esim. siivoaa ja laittaa ruoat sekä hakee kaupasta sitä, mitä odottavalle äidille nyt sattuu maistumaan. Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä siitä, että äiti tarvitsee itselleen kädestäpitäjää, vaan miehen kasvusta isyyteen ja vanhemmuuteen.

Vaikea kuvitella, että se tuntuisi hänestä väärältä tai pahalta.

että tehdään raskaudesta hirveä numero. Jotku laiskat ämmät jättää kaiken miehelle raskauteen vedoten. (huom. en tarkoita niitä, joilla on oikesti vaikea raskaus)

että isä olisi ollut kiinnostunut raskaudestani.

Vauva tehtiin tarkoituksella, pitkä suhde takana.

Erottiin kun lapsi oli 2-vuotias.



T. se jonka mies (ex) ei ollut kiinnostunut raskaudesta mutta raskaus onnistui oikein hyvin silti

niille vanhemmille, joissa on lämpöä ja välittämistä alusta alkaen. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa. Uskon, että tässä ketjussa älähtäneet reagoivat asiaan, jota itse eivät saaneet. En ole koskaan, en koskaan tavannut raskaana olevaa naista, joka ei olisi onnellinen siitä, että mies kiinnostuu ja mies välittää vauvasta. Oletko sinä?