Trump ja Venäjä

Trumpin suhde Venäjään on monisyinen ja kiistanalainen. Presidenttinä hän yhdisti poikkeuksellisen Putinin henkilökohtaisen suosimisen ja ymmärtämisen sävyn samalla kun hänen hallintonsa muodollisesti toteutti useita Venäjää rankaisevia toimia. Trumpin kampanjan ja lähipiirin laajat kontaktit Venäjälle sekä hänen liiketoimintansa kietoutuminen venäläisiin rahoihin loivat perustan epäilyksille, ettei hän olisi täysin puolueeton Moskovan suhteen. Useat tutkimukset Muellerin raportti, senaatin komitean selvitys vahvistivat suuren määrän yhteyksiä ja Venäjän aktiivisen tuen Trumpin hyväksi, vaikkeivät löytäneet näyttöä suorasta salaliitosta. Asiantuntijat ja tiedusteluvirkailijat ovat tuoneet esiin huolensa Trumpin toimien seurauksista: hänen Venäjä-mielisyytensä on nähty poikkeavana uhkana Yhdysvaltain eduille. Julkisuudessa on esitetty teorioita aina Trumpin henkilökohtaisesta ihailusta ja bisneseduista aina potentiaaliseen kiristykseen asti selittämään tätä suhdetta.

Miksi Trump on niin lempeä Putinille? Lopullista vastausta ei ole. On mahdollista, että kyse on yhdistelmä Trumpin henkilökohtaista arvomaailmaa, hänen kokemiaan poliittisia vastoinkäymisiä (joista hän syyttää Ukrainaa) sekä hänen liiketaloudellisia intressejään. Kuten yksi tuore analyysi toteaa, kahdeksan vuoden tutkintojenkaan jälkeen emme tiedä, onko Trump Moscovin kandidaatti vai onko hänen jatkuva myötämielisyytensä Putinille vain hänen luontainen toimintatapansa ja luultavasti emme koskaan saa varmaa vastausta. Selvää kuitenkin on, että Trumpin retoriikka ja asenteet ovat olleet historiallisen suopeita Venäjää kohtaan modernin Yhdysvaltain politiikan kontekstissa. Tämä on muokannut sekä Yhdysvaltain sisä- että ulkopolitiikkaa: republikaanien piirissä on noussut enemmän Venäjä-myönteisiä ja Ukraina-kriittisiä ääniä Trumpin esimerkin myötä, kun taas Euroopassa luottamus Yhdysvaltain sitoutumiseen on ajoittain horjunut. Trumpin Venäjä-suhde pysyy jatkossakin keskeisenä kysymyksenä niin oikeusjuttujen, historioitsijoiden kuin kansainvälisten turvallisuuslaskelmienkin kannalta sillä se haastoi totunnaiset asetelmat suurvaltasuhteissa ja nosti esiin uusia riskejä demokratian haavoittuvuudesta vaikutusoperaatioille.

Lähteet: Uusimmat tutkimukset, asiantuntijahaastattelut ja media-analyysit (Brookings, Reuters, Politico, Guardian, CEPA, senaatin raportti ym.) on pyritty kokoamaan objektiivisesti edellä esitettyyn yhteenvetoon. Ne osoittavat yhtäältä Trumpin hallinnon kovat toimet (pakotteet ym.) Venäjää vastaan, toisaalta Trumpin pehmeän retoriikan ja epäilyttävät yhteydet Venäjään. Asiantuntijat pitävät Trumpin Venäjä-linjaa ainutlaatuisena ilmiönä, jolla voi olla pitkälle kantavia seurauksia Yhdysvaltain ulkopolitiikalle ja demokratian resilienssille. Trump itse on kiistänyt kaiken väärän toiminnan ja kutsunut Venäjä-tutkintoja noitavainoksi, mutta jääväämättömästi hänen Venäjä-suhteensa tulee olemaan historiankirjoituksen ja jatkotutkimusten mielenkiinnon kohteena ja mahdollisesti vaikuttaa myös tuleviin vaaleihin ja geopoliittisiin jännitteisiin.