Miksi nuoria ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

No, mikäköhän! No future!

Paskahousu sukupolvi olettaa että valmis ja rikas maailma kannettaan ilmaiseksi heidän naaman eteen koska he ovat niin ahdistuneita.

Vasta kotoa muuton jälkeen oli mahdollisuus käsitellä omia tunteita pelkän stressaavassa ympäristössä selviytymisen sijaan. Hoidon myötä ei enää ahdista kaikki stressi vaan vain silloin, kun sitä on todella paljon. Ärsyttävä vaiva, mutta mieli ei enää palaudu 16 vuoden stressitilan jälkeen. 

Kerää varmasti alapeukkuja:

Minusta nuorille ja monille muillekin tekisi hyvää tehdä vapaaehtoistöitä. En siis tarkoita mitään ilmaista or.jatyötä, vaan ihan toisten auttamista silloin tällöin. Siinä huomio on muualla kuin itsessä ja toisille tulee hyvä mieli. Olisivat nuoret ja vanhukset onnellisempia, jos nuoret joskus käyttäisivät heitä ulkoilemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännykät ja some. Lasten pitäisi omaksua oma kulttuuri 9 - 15 vuotiaina, missä mokaaminen leikkiessä on ihan ok. Valitettavasti he omaksuvat online-kulttuurin, missä mokaaminen johtaa pahimmillaan maailmanlaajuiseen häpäisemiseen mokan mennessä viraaliksi (esim hawk thua). Yritäpä siinä sitten kasvaa yrityksen ja erehdyksen kautta.

Lukekaa Ahdistunut sukupolvi-kirja.

joo-o. muistan kuinka lapsena pelotti nolata itsensä ihmisjoukon edessä. että sitten kaikissa someryhmissä sun muissa

Somessa ei onneksi ole pakko olla, ihmisjoukkoja taas ei oikein pysty elämässä välttämään.

tajuatkohan mitä tuossa nyt tarkoitettiin. siis että susta voi liikkua someissa ja kaikissa nettikanavissa vaikka jotain tarinoita tai videoita tai kuvi

toisaalta tieynlainen mokaaminen on tullut sallitummaksi kun nuoret huomaavat, että kaikille joskus naureskellaan, eikä siitä muuta kuin korkeintaan maine kasvaa. Yleensä toki unohdetaan koko juttu heti kun seuraava video alkaa pyörimään. 

Hei, nuori täällä. 

Oma tunteiden käsittelyni on aika rajoittunutta, ja mielummin en vain ajattele niitä tai puhu niistä. En ole ikinä käynyt terapiassa tai missään, mutta varmaan sieltä jonkinlaisen diagnoosin saisin. 

Olen ollut lapsesta saakka aika ujo, ja ainoat parhaat ystäväni ovat jo reilun kymmenen vuoden ajalta. Sosiaalinen kanssakäyminen varsinkin vieraiden ihmisten kanssa on minulle hyvin tuskallista, jonka takia en puhu heille ja pysyttelen suuremmaksi osaksi kotona.

Ystävien kanssakaan en käy niin paljoa ulkona, syynä yleinen väsymys, sosiaalisen akun tyhjyys ja osittain myös vanhempien ehkä liiallinenkin suojelu. Kävin ensimmäistä kertaa vain kavereideni kanssa kaupungilla vasta 18-vuotiaana. Nyt kun lukio on lopuillaan ja suuntaan seuraavaksi yliopistoon, ahdistusta lisää ajatus siitä, etten todennäköisesti tule saamaan uusia hyviä ystäviä. 

Sosiaalista mediaa en käytä. En Instagramia, en TikTokia yms. Näistäkään minulle ei edes ole mitään hyötyä, koska en laita niihin mitään kuvia/videoita ja seuraajiakin on "vain" kolmisenkymmentä. Vaikka tunnen itseni hyvin rumaksi eikä minulla ole paljoa itsevarmuutta, ei se liity somettamiseen. 

Ahdistuksen suurimpia kohteita ovat myös oma opiskelu ja nykyajan maailmanmeno. Olin ala- ja yläkoulussa kympin oppilas, keskiarvo yhdeksännen luokan todistuksessa oli lukuaineista 9,6 ja kaikista 9,4. Opiskeluintoni kuitenkin on lopahtanut vakavasti, ja jopa itkin viime yönä tulevien ylioppilaskokeiden takia, koska muiden odotukset ovat korkealla ja en halua pettää heidän luottamusta. Muistan kun saatoin itkeä yläkoulussa, jos sain historian kokeesta kahdeksalla alkavan numeron (historia oli yksi lempiaineistani). Mutta nyt abivuonna sain ensimmäisen ja viimeisen nelosen yhdestä matematiikan kurssista, ja juuri ja juuri edes reagoin ulkoapäin, vaikka mieleni tulvi inhottavista ajatuksista. 

Mitä tulee nykyajan maailman menoon, en tykkää siitä. Ajatus siitä, että pahimmassa tapauksessa minun oikeuksia saatettaisiin alkaa rajoittamaan saa minut sille tuulelle, että haluaisin vain nukkua ja piiloutua kaikelta. Itse ihmiskunta saattaa ahdistaa minua välillä, ja kaikki uutiset sodista ja mielivaltaisista valtioiden johtajista tuhoaa luottoni ihmisiin. 

Nuorten ongelmat eivät aina kaikki johdu itsesäälissä tai puhelimista. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, nuori täällä. 

Joskus on vaan pakko kasvaa aikuiseksi. Opiskeluaika alkaa olla jo siinä kynnyksellä. Tämä ei varmaan lohduta sinua, mutta opiskelu-, koulu- ja lukioaika on ehkä lapsuuden jälkeen ihmisen huolettominta aikaa - elämä ei nimittäin ainakaan tule helpottumaan siitä yhtään, päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, nuori täällä. 

 

Joskus on vaan pakko kasvaa aikuiseksi. Opiskeluaika alkaa olla jo siinä kynnyksellä. Tämä ei varmaan lohduta sinua, mutta opiskelu-, koulu- ja lukioaika on ehkä lapsuuden jälkeen ihmisen huolettominta aikaa - elämä ei nimittäin ainakaan tule helpottumaan siitä yhtään, päinvastoin. 

 

Ei kyllä ole ollut kovinkaan huoletonta. Jos se elämä tästä kuulemma pahenee, mitä järkeä edes on elää? Ei minusta kuitenkaan tule mitään vaikka yrittäisin.