Miksi nuoria ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Meillä on huutava pula välittävistä aikuisista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa kullannuppua on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ilmaiselle koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

buumeri taas elää jossain 70-luvulla. ei ihmiset missään lähipubeissa istu sillä niitä meneekin jatkuvasti konkurssiin

Vierailija kirjoitti:

Elämme harhassa, että mielenterveysongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.

Todisteet löytyvät. Ne korreloivat selvästi somen- ja selfiekameroiden yleistymisen kanssa. Lue Ahdistunut sukupolvi-kirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämme harhassa, että mielenterveysongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.

Todisteet löytyvät. Ne korreloivat selvästi somen- ja selfiekameroiden yleistymisen kanssa. Lue Ahdistunut sukupolvi-kirja.

Some on lopettanut sukupolvien ajan jatkuneen väkivaltaisen perinteen, jota valokuva-albumiksi kutsutaan. Monen kaapeissa muhii synkkä salaisuus, jonka kansien välissä lojuu mitä vastenmielisempää visuaalista materiaalia. Salaattikulhokampauksia, likaisia suupieliä, vanhempiemme Burdan ohjeiden mukaan itseompelemia vaatteitamme ja ammolleen levähtäneitä sieraimia. Nämä lapsuudessamme ja nuoruudessamme filmikameralla otetut kuvat tuhoavat itsetunnon tehokkaammin kuin yläkoulun liikunnanopettajani tuhosi omani. On ihanaa, että omat lapsemme voivat jälkikäteen katsoa täydellisiä mainostoimistotason kuvia lapsuudestaan ja uskotella itselleen, että se kurkkuun nouseva pala täytyy vain huuhtoa alas yhtä matkaa Xanaxin kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä välttelevän kiintymyssuhteen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomeri selittämässä miten asioita ei saisi miettiä, mistään ei saisi puhua kun on turhaa itkua. Yleensäkin vanhempi väestö vähättelee kaikkia nuorempien ongelmia, koska heillähän ei ollut mitään ongelmia tai huolia nuorena. Helppo siellä kotisohvalla kritisoida nuoria, ja erityisesti nuoret naiset saavat sellaista paskaa  niskaansa kaikkialta ettei ihme että ahdistaa. Mutta kannattaa vain lopettaa se, sanoi eläkeboomeri.

Heh, nuorisossa on se vika ettei vanhempia ihmisiä kunnioiteta tai kuunnella. Hakkaisitte päätä tiiliseinään jos se tulisi muotoon ja ette kuuntelisi jos eläkeläisboomerit kertoisivat kuinka niin ei kannata tehdä. Nuorten naisten kokemas ahdistus lähtee sieltä omasta pääkopasta, kaikkea ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti = loppuisi se ahdistelu.

vanhuksilta sietäs leikata li

Onneksi sinun sukupolvesi ei ikinä tule pääsemään eläkkeelle :) Opitte vähänä nöyryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomeri selittämässä miten asioita ei saisi miettiä, mistään ei saisi puhua kun on turhaa itkua. Yleensäkin vanhempi väestö vähättelee kaikkia nuorempien ongelmia, koska heillähän ei ollut mitään ongelmia tai huolia nuorena. Helppo siellä kotisohvalla kritisoida nuoria, ja erityisesti nuoret naiset saavat sellaista paskaa  niskaansa kaikkialta ettei ihme että ahdistaa. Mutta kannattaa vain lopettaa se, sanoi eläkeboomeri.

Heh, nuorisossa on se vika ettei vanhempia ihmisiä kunnioiteta tai kuunnella. Hakkaisitte päätä tiiliseinään jos se tulisi muotoon ja ette kuuntelisi jos eläkeläisboomerit kertoisivat kuinka niin ei kannata tehdä. Nuorten naisten kokemas ahdistus lähtee sieltä omasta pääkopasta, kaikkea ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti = loppuisi se ahdistelu.

Onneksi sinun sukupolvesi ei ikinä tule pääsemään eläkkeelle :) Opitte vähänä nöyryyttä.

Heh, joka päivä jää 10 alle 30 vuotiasta eläkkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämme harhassa, että mielenterveysongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.

Todisteet löytyvät. Ne korreloivat selvästi somen- ja selfiekameroiden yleistymisen kanssa. Lue Ahdistunut sukupolvi-kirja.

miten se on mahdollista. täälläkin ihmiset on niin mukavia en voi käsittää että joku netissä ahdistuis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämme harhassa, että mielenterveysongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.

Todisteet löytyvät. Ne korreloivat selvästi somen- ja selfiekameroiden yleistymisen kanssa. Lue Ahdistunut sukupolvi-kirja.

miten se on mahdollista. täälläkin ihmiset on niin mukavia en voi käsittää että joku netissä ahdistuis

🤣

Luvusta 1 löytyy tilastot:

https://www.anxiousgeneration.com/research/supplements-for-each-chapter

Kaikki ahdistaa, kaikki tukahduttaa

Täällä mitään ei tehdä saa

Poliitikot meidät ruttaa

Ahdistaa ahdistaa

Tää homma ahdistaa

En uskalla katsoa huomiseen

Taivas kaatuu niskaan

Luu tunkee sydämeen

Mieltä kaivertaa

Ottaa päähän pikkuisen

Ihan miten vaan

Tää tappaa ihmisen

Kaikki ahdistaa, kaikki tukahduttaa

Täällä mitään ei tehdä saa

Poliitikot meidät ruttaa

Ahdistaa

Yleisvituttaa

Tää lama alkaa puuduttaa

Tunteettomina ihmiset vaeltaa

Suuri musta maa

Ei enää valoa

Minne katoaa

Rakkaus päältä maan

Kaikki ahdistaa, kaikki tukahduttaa

Täällä mitään ei tehdä saa

Poliitikot meidät ruttaa

Ahdistaa ahdistaa ahdistaa

Selittäviä tekijöitä lienee monia, mutta jatkuva somessa ja netissä oleminen varmasti yksi iso tekijä. Siellä kun tuntuu olevan aivan toisenlainen todellisuus kuin mitä ns. katukuvassa näkyy. Voin vain kuvitella, mitä itse olisin ajatellut ja miten olisin voinut jos olisin viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni katsellen nuorien suosimaa some-sisältöä. Itseni tuntien olisin todennäköisesti ollut jollain tavalla ahdistunut. 

Opetan lukiolaisia, ja ainakin minun näkökulmastani maailma näyttäytyy heille paljon monimutkaisempana paikkana kuin minulle heidän iässään. Omana aikanani yläasteella oli aika rajallinen määrä mahdollisuuksia annettu eteen vaikkapa koulutuksen suhteen. Omassa mielessäni vaihtoehdot olivat lähilukio tai rajallinen määrä ammatillisia koulutuksia, joten sitten mietittiin, että mikä kiinnostaa ja minne keskiarvo riittää. Tyypilliset keskustelut olivat tasoa "emmä sähkölle pääse, mut jos autopuolelle pääsis" niiden joukossa jotka eivät lukioon tähdänneet. Sitten taas lukioon yleensä tähtäsivät ne, joilla keskiarvo riitti eikä siinä sitten ollut mitään stressaamista. Pienessä kaupungissa ei ollut niitä "eliittilukioitakaan", joten eipä ollut stressiä niihinkään pääsemisestä.

Lukiossa taas katseltiin, että minne tulokset riittävät. Jos tekninen ala kiinnosti, niin paremmin pärjäävät pyrkivät TKK:lle ja vähän paremmin pärjäävät Teknilliseen oppilaitokseen (aika ennen AMK:ta). En muista juuri kenenkään kavereistani mitenkään "stressanneen", paitsi ne kaksi joista toinen haki lääkikseen ja toinen oikikseen. Tosin molemmilla oli aivan realistinen käsitys hommasta, eli lukivat pääsykokeisiin, pitivät täysin mahdollisena etteivät ainakaan ensiyrittämällä pääse, joten oli ns. varapaikka haussa opinto-ohjelmasta jonne tiesivät pääsevänsä. Eikä tarvinnut kenenkään miettiä ensikertalaiskiintiöitä tai -pisteitä. 

Luokkakuvia katsellessa kouluun (lukioonkin) tultiin farkuissa ja collegepaidassa. Ei näkynyt tekokynsiä, ei irtoripsiä, ei poikia fleksaamassa hauista tiukoissa valkoisissa t-paidoissa ja sitä rataa. 

Ihan oikeasti se liikunnan ja liikkeen puuttuminen elämästä ahdistaa. Jos liikut suurimman osan päivästä ei siinä ole ahdistukselle tilaa eikä aikaa. 

Meidän ikäpolvella ahdistaa sanalle oli synonyymi vituttaaa.

Pienille ei tule kertoa kaikkea mitä maailmassa tapahtuu. Ei pienet aivoi voi käsitellä niitä. Lapsuus on leikin ja ilon aikaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomeri selittämässä miten asioita ei saisi miettiä, mistään ei saisi puhua kun on turhaa itkua. Yleensäkin vanhempi väestö vähättelee kaikkia nuorempien ongelmia, koska heillähän ei ollut mitään ongelmia tai huolia nuorena. Helppo siellä kotisohvalla kritisoida nuoria, ja erityisesti nuoret naiset saavat sellaista paskaa  niskaansa kaikkialta ettei ihme että ahdistaa. Mutta kannattaa vain lopettaa se, sanoi eläkeboomeri.

Heh, nuorisossa on se vika ettei vanhempia ihmisiä kunnioiteta tai kuunnella. Hakkaisitte päätä tiiliseinään jos se tulisi muotoon ja ette kuuntelisi jos eläkeläisboomerit kertoisivat kuinka niin ei kannata tehdä. Nuorten naisten kokemas ahdistus lähtee sieltä omasta pääkopasta, kaikkea ei tarvitse ot

 

Kenen ajattelit maksavan sun vanhuuseläkkeesi sitten 30 vuoden päästä? Kannattaisi joskus miettiä myös tulevaa 

Elämä ja maailma nyt vain on täynnä "ahdistavia" tai vaikeita asioita. Niiden välissä on hyviä asioita, jotka monesti -iästä riippumatta - näkee, jos irrottaa katseensa navastaan. Sen osa oppii kun tulee oikeasti aikuiseksi. 

Mitä tapahtuisi terapeutille, joka kysyy:

- mitä hyvää sinulle on tällä viikolla tapahtunut?

- missä pienessäkin asiassa tällä viikolla onnistuit? Mistä voit onnitella itseäsi?

Sehän menisi epäpätevänä vaihtoon heti.

Ahdistus pahenisi kysymyksistä. Helpompi olla ajattelematta liikaa.

Sosiaalinen media (niinsanottu - kaikki tuijottavat ruutujaan yksin) influensereineen. Jatkuva viihdelähtöisyys (jatkuvat streamisisällöt, pikavideot, pelit niin kännyissä kuin kotona). Tunteiden sanoittaminen. Woke-ilmiöt eli mm. liian aikaisessa vaiheessa identiteetin vaihtaminen. Vertaispainw niin livenä kuin verkossakin. 

Tuossahan noita. Siihen kun vielä lisätään vaikkapa liikkumattomuus tai perustaitojen hallitsemattomuus - sisältää ihmistaidot - niin aika hatara on tulevaisuus tällä reseptillä. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus pahenisi kysymyksistä. Helpompi olla ajattelematta liikaa.

Täytyyhän se valo maailmassa oppia näkemään, jos ei osaa.

Mitä järkeä on esim. laittaa koulukiusaamisen uhri, joka 19 vuotiaana opiskelupaikkakunnalla alkaa saada paniikkikohtauksia, pohtimaan ja tuntemaan uudestaan miltä kiusaaminen tuntui. Kyllähän se jo tietää, että se oli sietämätöntä, että itsetunto romahti ja että vaikka vanhemmat yrittivät auttaa, homma meni vain pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Elämä ja maailma nyt vain on täynnä "ahdistavia" tai vaikeita asioita. Niiden välissä on hyviä asioita, jotka monesti -iästä riippumatta - näkee, jos irrottaa katseensa navastaan. Sen osa oppii kun tulee oikeasti aikuiseksi. 

Mitä tapahtuisi terapeutille, joka kysyy:

- mitä hyvää sinulle on tällä viikolla tapahtunut?

- missä pienessäkin asiassa tällä viikolla onnistuit? Mistä voit onnitella itseäsi?

Sehän menisi epäpätevänä vaihtoon heti.

Hmm. En ole terapeutti, mutta vähän samalla alalla. Ja todellakin kysyn tällaisiakin kysymyksiä. 

Ehkä vika on juuri siinä, kun pienestä asti opetetaan sanoittamaan ja miettimään ja märehtimään niitä tunteita. Niistä kasvaa sitten isompi mörkö kuin ne oikeasti ovat. Samaan aikaan pehmustetaan polkua niin, ettei vain ikinä joutuisi kohtaamaan mitään tylsää, ikävää tai pettymystä aiheuttavaa. Ei pääse luonne kasvamaan ja sitten parikymppisenä ahdistaa ihan kaikki.

Kannatan kyllä tunnetaitoja silloin, jos siinä keskitytään siihen että opetellaan eriyttämään itsensä niistä hetkellisistä tunteista ja miettimään että mikä ne aiheuttaa ja mitä niiden takana on oikeasti. Mutta pitää opettaa että sinä et ole sama kuin tunteesi, tunteet tulevat ja menevät ja niistä voi ottaa otetta niin etteivät ne hallitse sinua.

No, mikäköhän! No future!