Terapiassa vain puhutaan. Se on alkanut kyllästyttämään minua. Onko tämä ihan oikeanlaista hoitoa vai etsiäkö muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa. 

Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen. 

 

Suuntaus on psykodynaaminen ja kongnitiivinen. Vajaan vuoden käynyt. Annan kyllä mahdollisuuden ja onhan se kiva käydä juttelemassa mutta kaipaa kyllä vähän syvempää käsittelyä. Ehkä käyn kursseja siitä muualla miten pääsen hermostoon kiinni koska siellä sen tuntee elävän todellisuudessa kun asiat triggeröi. 

Ap

Jos on kognitiivis-analyyttinen, niin siihen kyllä kuuluu erilaisia harjoituksia, kirjallisia ja toiminnallisia sekä mielikuvaharjoituksia. Kysy niistä ja kerro toiveistasi. 

Mulla samanlainen kokemus, ettei terapiassa ns. saa käsitellä niitä asioita mihin koen tarvitsevani tukea, vaan keskustelu pyörii arkipäivän tasossa ja pienemmissä ongelmissa, en tiedä mitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen kokemus, ettei terapiassa ns. saa käsitellä niitä asioita mihin koen tarvitsevani tukea, vaan keskustelu pyörii arkipäivän tasossa ja pienemmissä ongelmissa, en tiedä mitä tehdä.

Onko sinun terapiasi Kelan tukemaa psykoterapiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa. 

Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen. 

 

Suuntaus on psykodynaaminen ja kongnitiivinen. Vajaan vuoden käynyt. Annan kyllä mahdollisuuden ja onhan se kiva käydä juttelemassa mutta kaipaa kyllä vähän syvempää käsittelyä. Ehkä käyn kursseja siitä muualla miten pääsen hermostoon kiinni koska siellä sen tuntee elävän todellisuudessa kun asia

Aijaa, ei ole kyllä ollut puhettakaan tällaisesta. Välillä istunnon lopuksi terapeutti sanonut, että voisin pohtia asiaa x ennen seuraavaa käyntiä. Mitään muuta konkreettista ja selkeää ei ole ollut. Juttelu on kyllä ihan mukavaa tosiaan mutta nyt olen valmis menemään kyllä paljon syvemmälle ja nähdä mitä se sisälläni tuo pintaan kun sen kanssa saa tulla näkyväksi. Ap 

Olen monenlaisen "myötätuntomamman" juttusilla käynyt. Joidenkin kanssa sujuu hyvin, ja saan puhua asioista, joita on mielen päällä juuri silloin. Toisten kanssa taas on juuri tuota, mitä AP kertoi, että se "ammattikuuntelija" rajaa jotain minulle tärkeitä aiheita pois keskustelusta. Määrittää aiheet, josta saan puhua. Ja sitten on vielä he, joiden kanssa keskustelu on suorastaan lässytystä. Ei mitään hyötyä.

Se on epäreilua, jos terapeutti ei ole valmis muuttamaan linjaansa, vaikka asiakkaan tarve sitä vaatisi. Kyllä terapian pitäisi aina olla asiakaslähtöistä, eikä terapeutin agendan pitäisi olla mitenkään merkittävässä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa. 

Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen. 

 

Suuntaus on psykodynaaminen ja kongnitiivinen. Vajaan vuoden käynyt. Annan kyllä mahdollisuuden ja onhan se kiva käydä juttelemassa mutta kaipaa kyllä vähän syvempää käsittelyä. Ehkä käyn kursseja siitä muualla miten pääsen hermostoon kiinni koska siellä sen tuntee elävän todellisuudessa kun asiat triggeröi. 

Ap

Välttelyn tai vellomisen sijaan pitäisi tavoitella integraatiota (yhdistää kokemukset osaksi elämäänsä ja kokemusmaailmaansa).

https://www.disso.fi/wp-content/uploads/2020/05/Trauma-ja-dissosiaatio-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa. 

Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen. 

 

Suuntaus on psykodynaaminen ja kongnitiivinen. Vajaan vuoden käynyt. Annan kyllä mahdollisuuden ja onhan se kiva käydä juttelemassa mutta kaipaa kyllä vähän syvempää käsittelyä. Ehkä käyn kursseja siitä muualla miten pääsen hermostoon kiinni koska siellä sen tuntee elävän todellisuudessa kun asiat triggeröi. 

Ap

Nykytietämyksen mukaan ei ole mitään hyötyä siitä, että triggeröidään traumamuistot/-tunteet esiin ja sitten niissä vain kärvistellään. Se saattaa jopa pahentaa tilannetta. Tutustu tuohon integraatioon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä muuten johtuu varmaan nyt siitä, että kävin aikamoisen kriisin juuri läpi ja ehkä siksi terapeutti on varovainen. Kriisissä kyllä tuli sitten pintaan asioita jotka ovat olleet aktiivisesti lähes kokonaan pimennossa eli seksuaalinen hyväksikäyttö. Siitä mainitsin mutta juttu karkasi ohi toisiin asioihin. Yritän puhua seuraavaksi määrätietoisesti siitä. Ap

Minusta terapeuttisi toiminta kuulostaa viisaalta. Traumatyö on vaikeaa ja vaatii voimavaroja. Voisi olla hyvä ensin käsitellä tuota mainitsemaasi kriisiä ja kerätä voimia trauman käsittelyyn. Se vaatii oikeasti paljon. Traumatyöskentelyssä on tavallista vaihdella vakauttamisen ja käsittelyvaiheen välillä. En tiedä, miten sinun terapeuttillasi on tapana toimia, mutta ehkä voisit kysyä sitä häneltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa. 

Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen. 

Ne dynaamiset ja analyyttiset ovat niitä varten, jotka eivät halua oikeita ratkaisuja, vaan vain velloa omissa psyykkisissä liemissään. Näennäisiä vastauksia etsitään lapsuuden tunnelmista ja mistä lie eetterin pyörteistä.

Tuo on vanhentunut käsitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihda traumaterapiaan

 

Tähänkin pääsy oli työn takana että kyllä kynnys on vaihtaa. Täytyy yrittää vielä mutta tiedä johtuuko se minusta itsestäni että tulee välillä sellainen olo, että olen outo, puhun vääriä juttuja tai ei oikein pääse syvemmälle vaikka yrittää. Ehkä rohkeammin yritän avata sitä mistä haluan puhua. Ap

Kuulostaa vähän siltä, että ei ole sinulle oikeanlainen terapeutti. Terapiassa on nimenomaan olennaista, että vuoropuhelu toimii. Vaihda.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen kokemus, ettei terapiassa ns. saa käsitellä niitä asioita mihin koen tarvitsevani tukea, vaan keskustelu pyörii arkipäivän tasossa ja pienemmissä ongelmissa, en tiedä mitä tehdä.

Tuo kuulostaa keskusteluavulta, eikä psykoterapialta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa. 

Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen. 

Ne dynaamiset ja analyyttiset ovat niitä varten, jotka eivät halua oikeita ratkaisuja, vaan vain velloa omissa psyykkisissä liemissään. Näennäisiä vastauksia etsitään lapsuuden tunnelmista ja mistä lie eetterin pyörteistä.

Tuo on vanhentunut käsitys.

Todella pöhlö väite. Varsinkin, kun ap:n kokemus on se, ettei saa puhua, niin ratkaisu ei ole se, että ei saa puhua. Se traumatisoi lisää, kun kukaan ei koskaan ole halukas kuulemaan, miten elämä on oikein mennyt ja millaisena se kehossa tuntuu. 

Taitaa ap:n terapeutti olla enemmän tuota muuta kuin dynaamista. Eikä hän näköjään osaa vaihtaa niihin menetelmiin ap:n tarpeesta. En tosin ole koskaan ymmärtänyt, miten kaksi noin ääripään suuntaa voisi edes toimia samalla henkilölle menetelminä. Tuntuu järjettömältä kompolta. 

Joka tapauksessa koittaisin kertoa ap:na asian terapeutille. Ja vaikka hän kuinka sanoisi, että traumoissa vellominen lisää traumatisoistumista, niin sanoisin vastaan. Minulla on itselläni nyt vähän samankaltainen tilanne, tosin psykoterapeuttini on traumaterapeutti. Minusta tuntuu, ettei hänkään halua oikeasti kuulla, mitä minä ajattelen ja missä kaikkialla traumat minussa näkyy. Hän ohittaa tietyt asiat ja se traumatisoi vain lisää. Edes maksettu terapeutti ei halua kuulla minua ja tarpeitani. 

Ja teille tiedoksi, että miksi traumaan suositellaan tietynlaista terapiaa. Siksi, koska muun laisia ei ole edes tutkittu ja niistä ei siksi ole näyttöä! Ei kyse ole siitä mikä olisi paras tapa! 

Sama juttu seksuaaliterapiassa missä käyn tällä hetkellä. Minä kerron traumastani ja siihen liittyvistä asioista ja hän vaan niitä näitä puhuu...

Traumaterapiaa, esim EMDR. Onhan niitä myös musiikki- taide- ja psykodraamaterapiaa, mutta sä varmaan tarttisit traumaterapeutin.

Mielestäni ongelma on monesti se, ettei terapeutti kerro asiakkaalle miksi toimii tietyllä tavalla tai millaista terapia ylipäänsä on. Tuo on asiakkaan aliarvioimista. Varmasti moni asiakas on päättänyt terapian, koska ei ymmärrä mitä sillä tavoitellaan ja miten tai terapiasta aiheutuneita oireita. Joskus ihan turhaan. Osa terapeuteista taas saattaa peitellä tuolla omaa osaamattomuuttaan, "leikkiä Jumalaa" (minulla ja vain minulla on tämä suuri tieto ja valta) tms. Tuo ei siis ole mitenkään asiakkaan vika tai vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma on monesti se, ettei terapeutti kerro asiakkaalle miksi toimii tietyllä tavalla tai millaista terapia ylipäänsä on. Tuo on asiakkaan aliarvioimista. Varmasti moni asiakas on päättänyt terapian, koska ei ymmärrä mitä sillä tavoitellaan ja miten tai terapiasta aiheutuneita oireita. Joskus ihan turhaan. Osa terapeuteista taas saattaa peitellä tuolla omaa osaamattomuuttaan, "leikkiä Jumalaa" (minulla ja vain minulla on tämä suuri tieto ja valta) tms. Tuo ei siis ole mitenkään asiakkaan vika tai vastuulla.

Psykoterapian tavoitteet pitäisi olla jokaisen hoitosuhteen alussa määriteltävä asia. Ja tavoitteita pitäisi tarkastella riittävän usein. 

Tärkeää olisi myös erottaa psykiatriset sairaanhoitajat, psykologit, terapeutit, lyhytterapeutit, ratkaisukeskeiset terapeutit ja psykoterapeutit. Ja vielä eri suuntaukset, jotka nekin vaikuttavat hoidon kulkuun eri tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma on monesti se, ettei terapeutti kerro asiakkaalle miksi toimii tietyllä tavalla tai millaista terapia ylipäänsä on. Tuo on asiakkaan aliarvioimista. Varmasti moni asiakas on päättänyt terapian, koska ei ymmärrä mitä sillä tavoitellaan ja miten tai terapiasta aiheutuneita oireita. Joskus ihan turhaan. Osa terapeuteista taas saattaa peitellä tuolla omaa osaamattomuuttaan, "leikkiä Jumalaa" (minulla ja vain minulla on tämä suuri tieto ja valta) tms. Tuo ei siis ole mitenkään asiakkaan vika tai vastuulla.

Psykoterapian tavoitteet pitäisi olla jokaisen hoitosuhteen alussa määriteltävä asia. Ja tavoitteita pitäisi tarkastella riittävän usein. 

Tärkeää olisi myös erottaa psykiatriset sairaanhoitajat, psykologit, terapeutit, lyhytterapeutit, ratkaisukeskeiset terapeutit ja psykoterapeutit. Ja vielä eri suuntaukset, jotka nekin vaikuttavat hoidon kulku

Ratkaisukeskeinen psykoterapiakin on olemassa, muuten olen samaa mieltä. Enemmän pitäisi puhua siitä, että miten eri menetelmät eroavat toisistaan ja mitä niillä haetaan. 

Olen itse käynyt niin dynaamisen ja traumaterapian. Voi sanoa, että menetelmissä on huima ero. Se kumpi niistä toimii itselle paremmin traumatisoituneena on vähän toinen juttu. Jos minun pitäisi sanoa kumpi oli tehokkaampaa minulle, se olisi dynaaminen. Tiedän, ettei se ole "nykypäiväistä" hoitoa, mutta sitä ei myöskään ole liiommin tutkittu. Oikeastaan vain konginitiivinen terapia on tutkimuksen kohteena ollut pitkään. Siksi sitä suositellaan kun "näyttöä" ei luonnollisestikaan muusta ole. Tässä on minusta tutkimusharha, juuri siksi kun kiinnostusta tutkia muita, ei juuri ole. 

Yoki ymmärrän sen, ettei kaikille dynaaminen sovi. Mutta itselleni se teki juuri sen, että jouduin etsimään sisältäni ne voimat parantua, sekä sen, että sain kertoa kaikki mieleni sopukoissa olevat kaameimmatkin asiat ilman, että joku tuomitsee tai keskeyttää. Terapeutti ei myöskään kauhistellut taustaani, vaan kesti kaikki ilman, että ilmekään olisi juuri värähtelyt. 

Tuo traumaterapia tuntui taas ikään kuin laastarilta, joka vain laitetaan päälle ja samaa olen kuullut monen sanovan. Järjellä on vaikea hallita tunteita, joita ei edes tiedä vielä olevan. Eli ensin kaikki pitää kaivaa näkyviin, eikä se mielestäni onnistu ilman kunnollista kuuntelua ja luottamusta. 

Itse sain erittäin vaikeaan traumakokemukseen ja sitä seuranneeseen rakenteelliseen dissosiaatioon suurta apua EMDR terapiasta. Pätevän terapeutin antamana se oli todella tehokasta ja voin nyt paremmin kuin 30 vuoteen.