Lue keskustelun säännöt.
Terapiassa vain puhutaan. Se on alkanut kyllästyttämään minua. Onko tämä ihan oikeanlaista hoitoa vai etsiäkö muuta?
25.02.2025 |
En sano, etteikö siitä olisi ollut apua. On tosi tärkeää ollut saada tulla kuulluksi.
Nyt kuitenkin tuntuu, ettei mikään mene eteenpäin. Haluaisin päästä syvemmälle, kerron mitä kehossani tapahtuu kun traumat aktivoituvat ja kerron että olen välillä ihan hätätilassa ja yritän päästä syvemmälle mutta tuntuu, että terapeutti torppaa ja vaihtaa puheenaihetta kevyempiin aiheisiin. Haluaisin todella päästä niihin helvetillisiin juttuihin kuten seksuaaliseen hyväksikäyttöön lapsena, väkivaltaan ja kaikkeen sellaiseen mutta jollain tavalla se juttu menee lopulta siihen, että puhumme jostain aivan muusta ja nykyhetkestä. Kun haluaisin ehkä sellaista kehollisempaa ja tunteikkaampaa työskentelyä tehdä samalla tullen kohdatuksi.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda traumaterapiaan
Tähänkin pääsy oli työn takana että kyllä kynnys on vaihtaa. Täytyy yrittää vielä mutta tiedä johtuuko se minusta itsestäni että tulee välillä sellainen olo, että olen outo, puhun vääriä juttuja tai ei oikein pääse syvemmälle vaikka yrittää. Ehkä rohkeammin yritän avata sitä mistä haluan puhua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos terapeuttisia ei ole traumaterapeutti, keskittyy hän tod näk vain kevyempiin aiheisiin koska ei tiedä mitä tehdä vakavien traumojen kanssa. Hyvä terapeutti kyllä kertoisi itsekin, ettei osaa auttaa sinua.
Käytkö psykoterapiassa vain keskuteluhoidossa? Aika moni käyttää terapia nimitystä ihan vain käydessään esim. Psyk.sh tai psykologilla.
Kysyn tätä siksi, että tietäisin miten vastata. Näissä on iso ero.
Kerro tämä mitä kirjoitit tänne sille terapeutille. Että sinusta tuntuu, että tämä pelkkä puhuminen kevyemmistä aiheista ei auta sinua. Terapeutti siihen sitten vastaa sen mukaan, mikä on hänen näkemyksensä sun tilanteesta, mikä on hänen terapiasuuntauksensa jne.
Itsellä oli vähän samantapaista, mutta tässä tapauksessa terapeutilla oli ihan tarkoitus sillä, hän katsoi että olin jo liikaakin uusintanut traumaa pyörittämällä sitä mielessä, ja hän ei halunnut että terapiaakin käytetään siihen. Pikemminkin minun piti kohdata nykyhetkessä ne kaikki olot, mitä traumat ja kaikki muukin nyt aiheuttivat, oppia sietämään epämukavuutta ja ahdistusta ja antaa niiden tunteiden energian vaan virrata lävitseni, tulla ja mennä. Se on lopulta hyvin mulla toiminut, että ei tarvi niinkään kaivaa sitä menneisyyttä, vaan olla vastustamatta ja juoksematta pakoon (kuten mulla oli tapana päihteisin) paniikkia, ahdistusta, surua jne kun niitä esiintyy nyt. Niin se tunteiden energia vähitellen purkautuu sieltä, ja lapsuuden tunteet tulevat kohdatuiksi. Lapsena ei ollut voimia, joten automaattisesti esim. dissosioin itseni niistä tilanteista, ja tukahdutin muistotkin tietoisuudesta, mistä ne kuitenkin hyökkäilivät esiin pakonomaisesti pyörivinä mielikuvina, ahdistuksena ja hätänä "ilman syytä" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt paljon keho- ja mielikuvaharjoituksia terapeutin kanssa vaikeiden asioiden käsittelyssä. Olisi hyvä ottaa puheeksi, jos koet, että jokin ei toimi. Tiedän sen olevan vaikeaa ja voi olla, että tuo on vaan terapeuttisi tapa työskennellä eikä se siitä muutu.
Joskus on myös parempi olla jauhamatta liikaa. Oletkos koskaan sitä ajatellut?
Liika vellominen on myös pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaistuntojen aikana enimmäkseen puhutaan. Ne teot tapahtuvat pääosin terapiaistuntojen ulkopuolella. Jos et saa uusia hyödyllisiä näkökulmia tai vinkkejä eri toimintamalleihin, vaihda terapeuttia. Terapiamuodotkin ovat erilaisia, toisissa käydään enemmän vanhoja läpi ja toisissa mietitään uusia tapoja toimia.
Jos ahdistaa ja tulee ikävä tunne, älä mene sinne tai vaihda terapeutti pätevämpään. Jos joku välttelee puhumasta sitä mitä yrität sanoa, se ei ole oikea hlö siihen, ehkei kestä syvempiä aiheita se "ammattilainen" - tuskin muuttuu. Ja älä liikaa ahdista itseäsi asioilla. Tietysti toisen harteille ei voi lykätä kaikkea, mutta voi itse irrottaa joitakin painavia asioita itsestään erikseen. Ehkä olet itse parempi terapeutti itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita etsiä siihen rinnalle jokin ei-niin-syvällinen terapia tai kurssi, missä saisit käsiteltyä tarkemmin sitä hyväksikäyttöä tai opiskeltua aihetta. Oma terapeutti voi sitten tukea, jos sieltä nousee ahdistusta tai uusia ajatuksia pintaan. Vaikuttaa sen verran passiiviselta tyypiltä, että sieltä suunnalta ei kannata odottaa mitään. Sulla menee aika ja rahat hukkaan, ellet ala itse toimia. Psykologit koulutetaan tähän lampailuun. Puolet korvaisi vaikka puuhevonen joka hirnuu oikeassa kohtaa.
Yleensä on tapana ensin tutustua ja rakentaa luottamusta. Että voi käsitellä noin vaikeita asioita pitää asiakkaan luottaa terapeuttiin ja pitää olla keinoja hallita tunteita ja oireita. Jos vain kylmiltään käsittelisitte asioita, olisi suuri riski uudelleen traumatisoitumiseen. Traumaterapia olisi paras, mutta muukin psykoterapia voi toimia, jos terapeutilla on ymmärrystä ja osaamista traumoista.
Trauman hoidon kolmivaiheinen malli
https://traumajadissosiaatio.fi/trauman-hoidon-kolmivaiheinen-malli/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytkö psykoterapiassa vain keskuteluhoidossa? Aika moni käyttää terapia nimitystä ihan vain käydessään esim. Psyk.sh tai psykologilla.
Kysyn tätä siksi, että tietäisin miten vastata. Näissä on iso ero.
Psykoterapiassa käyn, on ihan laillistettu psykoterapeutti kuten kuuluukin. Ap
Todennäköisesti et ole täysin yhteydessä trauman aiheuttamiin tunteisiin. Jos olisit, tuskin kovasti kaipaisit niiden aktivoimista. Tramatisoituneille on tyypillistä vältellä traumaan liittyviä tunteita (traumatisoituminen johtuu siitä, että trauma ja siihen liittyvät tunteet ovat olleet täysin sietämättömiä). Puhutaan dissosiaatiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, jos kysyisit terapeutiltasi, onko hänellä kokemusta vaikeasti traumatisoituneiden asiakkaiden hoidosta?
Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa.
Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on myös parempi olla jauhamatta liikaa. Oletkos koskaan sitä ajatellut?
Liika vellominen on myös pahasta.
No jos se menisi noin en olisi edes hakeutunut terapiaan. Minulla on ollut nimenomaan sellaista että olen paennut. Olen paennut ruokaan, alkoholiin, casinoille, läheisriippuvuuteen, kiltteyteen. Olen tehnyt töitä aivan liikaa koska pelännyt olevani riittämätön. Tehnyt ilmaiseksikin oikeita töitä ja uuvuttanut monta kertaa itseni. Olen myöskin muuttanut usein, sitoutumiskammoinen jne. Olen vaikka millä tavalla yrittänyt olla tässä elämässä ja paeta mutta silti vointi on ollut hyvin huono ja takaumat kiusanneet ja itsetunto todella huono. Päihdeperheessä kasvanut, seksuaalinen hyväksikäyttö, vakavat mielenterveysongelmat siellä lapsuuden kodissa on tosi paljon vaikuttanut. Oikeastaan niin että vasta etsin itseäni, hahmotan kuka olen ja mitä haluan. Sellaisia perusjuttuja.
Koen todella tarpeelliseksi saada käydä läpi koska en ainakaan ole aiemmin itse pärjännyt kovinkaan hyvin sillä että olen vain mennyt "eteenpäin". Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa.
Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen.
Suuntaus on psykodynaaminen ja kongnitiivinen. Vajaan vuoden käynyt. Annan kyllä mahdollisuuden ja onhan se kiva käydä juttelemassa mutta kaipaa kyllä vähän syvempää käsittelyä. Ehkä käyn kursseja siitä muualla miten pääsen hermostoon kiinni koska siellä sen tuntee elävän todellisuudessa kun asiat triggeröi.
Ap
Tämä muuten johtuu varmaan nyt siitä, että kävin aikamoisen kriisin juuri läpi ja ehkä siksi terapeutti on varovainen. Kriisissä kyllä tuli sitten pintaan asioita jotka ovat olleet aktiivisesti lähes kokonaan pimennossa eli seksuaalinen hyväksikäyttö. Siitä mainitsin mutta juttu karkasi ohi toisiin asioihin. Yritän puhua seuraavaksi määrätietoisesti siitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaun ap olet käynyt ja minkä suuntauksen terapeutti hän on? Jos on konginitiivinen tai ratkaisukeskeinen ei ole ihmekään, että hän ei lähde traumoihin ihan syvälle, vaan hakee järjellä nykypäivän peilausta. Se voi turhauttaa.
Jos on esim. Dynaaminen, niin sitten ihmettelisin kummasti. Hän ei osaisi omia menetelmiä. Ei traumaterapeutitkaan lähde välttämättä kovin syvälle traumoihin, vaikka joku niin sanoikin. Oikeastaan vain analyyttiset ja dynaamiset keskittyvät tiukasti menneisyyteen.
Ne dynaamiset ja analyyttiset ovat niitä varten, jotka eivät halua oikeita ratkaisuja, vaan vain velloa omissa psyykkisissä liemissään. Näennäisiä vastauksia etsitään lapsuuden tunnelmista ja mistä lie eetterin pyörteistä.
Vaihda traumaterapiaan