Jack russelin omistajat, oletteko olleet tyytyväisiä?
Olen kallistumassa jack russelin suuntaan koiratoiveissani. Aikaisemmin on ollut sekarotuinen terrieri ja se lojaalius ja rohkeus oli ihan omaa luokkaansa. Minkälaisia kokemuksia on? Kaikki tarinat kiinnostaa. Koulutuksesta, sisäsiistiksi opettamisesta, kovapäisyydestä jne.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Opeta etsintä koiraksi.
Miten etsintä opetetaan koiraksi? Vai mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta etsintä koiraksi.
Miten etsintä opetetaan koiraksi? Vai mitä tarkoitat?
Kaikki ymmärtää, että etsintäkoiraksi. Ei tarvitse viisastella.
Lupasin jatkaa toissapäivänä... Tuttuni kasvattaa rotua ja tosiaan sitä kautta itselläni on ollut muutama hoidossa.
Hoitorusseleita en ikinä päästänyt tekemisiin kuin oman koirani kanssa (rauhallinen paimenkoira). Urosrusseli voi innostua tappelemaan toisen uroksen kanssa.
Suurin osa tapaamistani russeleista on ihmisystävällisiä, mutta olen tavannut myös sellaisia, jotka eivät perheen ulkopuolisten rapsutuksista nauti.
Rodulla on kovapäisen maine, mutta liekö seurakoiramaisemmaksi jalostamisen syytä, kun tiedän yllättävän herkkiä ja jopa vietittömiä yksilöitä. Mutta perusrusseli on vaaraksi jyrsijöille, enkä välttämättä ottaisi aikuista russelia kissaperheeseen.
Tosiaan vilkas rotu kyseessä, ovat aina valmiina toimintaan. Tästä syystä myös onnettomuusaltis. Rotu oli yhteen aikaan muodissa seurakoirana ja siksi maine hirveänä räyhääjänä. Tunnen itsekin pari, jotka ovat vaihtaneet kotia "ajanpuutteen vuoksi". Eli varaudu siihen, että pentu täytyy kouluttaa kunnolla ja tarvitsee virikkeitä (liikuntaa, älyn ja kirsun käyttöä). Toisaalta pentua ei pidä opettaa siihen, että koko ajan tapahtuu jotain ja isäntäväki on ympärivuorokautinen viriketoimisto.
Russelin kanssa voi harrastaa, russelin ehdoilla, ainakin agilitya, tokoa, rallitokoa, noseworkia, koiratanssia, mejää ja metsästystä.
Vierailija kirjoitti:
Lupasin jatkaa toissapäivänä... Tuttuni kasvattaa rotua ja tosiaan sitä kautta itselläni on ollut muutama hoidossa.
Hoitorusseleita en ikinä päästänyt tekemisiin kuin oman koirani kanssa (rauhallinen paimenkoira). Urosrusseli voi innostua tappelemaan toisen uroksen kanssa.
Suurin osa tapaamistani russeleista on ihmisystävällisiä, mutta olen tavannut myös sellaisia, jotka eivät perheen ulkopuolisten rapsutuksista nauti.
Rodulla on kovapäisen maine, mutta liekö seurakoiramaisemmaksi jalostamisen syytä, kun tiedän yllättävän herkkiä ja jopa vietittömiä yksilöitä. Mutta perusrusseli on vaaraksi jyrsijöille, enkä välttämättä ottaisi aikuista russelia kissaperheeseen.
Tosiaan vilkas rotu kyseessä, ovat aina valmiina toimintaan. Tästä syystä myös onnettomuusaltis. Rotu oli yhteen aikaan muodissa seurakoirana ja siksi maine hirveänä räyhääjänä. Tunnen itsekin pari, jotka ovat vaihtaneet kotia "ajanpuut
Hei kiitos kun kirjoitit! Olen käynyt täällä katselemassa. Tämä mun osittain russeli nappasi kyllä ihan aikuisen jöniksenkin ja poikasia myös. Ravisteli niskat nurin. Metsästysvietti oli kova. Ei tosiaankaan nauttinut ulkopuolisten rapsuttelusta ja haukku raikkasi. Reviiri oli suuri ja sitä vahdittiin. Painoa oli viitisen kiloa ja tuli mulle n. vuoden vanhana. Olisi ollut kiva tietää mihin muuhun jack russelia oli sekoittunut, mutta oli siis ihan löytökoira, joka suojan kautta tuli mulle. Eli kokemusta on hurjasta luonteesta. Oli myös erittäin fiksu, tykkäsi piilotusleikeistä, noutamisesta jne.
Tuo oli mielenkiintoista, että ei ole välttämättä laumassa viihtyvä. Itse olin ajatellut, että olisi sitten seuraa toisesta yhtä aktiivisesta kaverista, mutta siinä meni metsään.
Kissa mulla on, mutta nyt aikuinen ja sen verran suuri, että penturusselin ehkä pistäisi ruotuun. Vai onko toiveajattelua?
Matkustamisesta kyselin tuossa aikaisemmin, onko jollain kokemusta. Ajatus olisi, että koira matkaustaisi kanssani jossain vaiheessa enemmänkin. Asun ulkomailla ja toive olisi tula koiran kanssa Suomeen. Koulutusta pitäisi sitten jotenkin siihenkin suuntaan olla.
Kiitos sulle! Jotenkin koen, että luotan enemmän suomalaisten mielipiteisiin ja kokemuksiin kuin täällä.
Jos haluat kaksi russelia, uros ja narttu lie turvallisin valinta. Mutta toimeentuleminen riippuu monesta seikasta, voi jollakin olla kksi urostakin, mistäs minä sen tiedän.
Tämä tuntemani kasvattaja pitää laumansa erotettuina uros-narttupareihin. Ulkoiluttaa ryhmissä. Nartut steriloidaan, kun niiden pentuemäärä on täynnä, jolloin on vähemmän hässäkkää juoksujen takia.
Rohkea ja iloinen russeli sopinee hyvin matkakumppaniksi. Pienen kokonsa ansiosta se on helpompi kuljettaakin.
Kissahomman ajattelin siltä näkökannalta, että pentu ehkä tottuisi kissaan niin, ettei se aikuisena pitäisi sitä saaliina. Voi silti aikuisena ulkona jahdata niitä.
Itse siis kuljen julkisilla parikymmenkiloisen koiran kanssa. Lentokoneella ja laivalla ei ole menty. Koira ei ole ongelma. Pennusta asti siihen tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Itse siis kuljen julkisilla parikymmenkiloisen koiran kanssa. Lentokoneella ja laivalla ei ole menty. Koira ei ole ongelma. Pennusta asti siihen tottunut.
Kiitos. Nämä oli hyviä vinkkejä. Joskus kauan aikaa sitten oli noutaja, joka ei suostunut autossa istumaan muualla kuin sylissäni. Se oli aikamoista. Juuri tuon lentomatkustamisen (ja muu matkaaminen siihen liittyen) olen ajatellut, että koiran olisi hyvä olla suhteellisen pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Tämä on hyvä vinkki. Mulla on aidattu takapiha (ei järin suuri), jossa kuitenkin pääsee vähän nuuhkimaan ja pissille. Mitä sanoisit, pitäisikö olla kaveri heti alusta alkaen? Kaksi samasta pentueesta?
Teet elämästäsi helvettiä, oikeesti 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Tämä on hyvä vinkki. Mulla on aidattu takapiha (ei järin suuri), jossa kuitenkin pääsee vähän nuuhkimaan ja pissille. Mitä sanoisit, pitäisikö olla kaveri heti alusta alkaen? Kaksi samasta pentueesta?
Teet elämästäsi helvettiä, oikeesti 😄
Ok, näin olen ymmärtänyt, että ei ihan toimisi. Onko sulla kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Tämä on hyvä vinkki. Mulla on aidattu takapiha (ei järin suuri), jossa kuitenkin pääsee vähän nuuhkimaan ja pissille. Mitä sanoisit, pitäisikö olla kaveri heti alusta alkaen? Kaksi samasta pentueesta?
Ja lisään vielä, että lenkille pääsisimme päivittäin, 1-3 km suunnilleen arkipäivinä.
Riittää jos se saa tuon lenkin 3 x päivässä, ei siis kerran päivässä. Ja sen lisäksi muuta toimintaa viikottain, sen mukaan mitä harrastatte. Aktivointia on muuten myös se että ottaa koiran mukaan kauppareissulle autoon, omiin harrastuksiin jos onnistuu, kylään mukaan jos tervetullut, kävelylle ja kahvilaan, puutarhahommiin mukaan pihalle, jne. Aina ei tarvitse olla juuri erikseen koiralle suunnattua toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Tämä on hyvä vinkki. Mulla on aidattu takapiha (ei järin suuri), jossa kuitenkin pääsee vähän nuuhkimaan ja pissille. Mitä sanoisit, pitäisikö olla kaveri heti alusta alkaen? Kaksi samasta pentueesta?
Teet elämästäsi helvettiä, oikeesti 😄
Ok, näin olen ymmärtänyt, että ei ihan toimisi. Onko sulla kokemusta?
Ei ole. mä mietin sitä kuinka työläitä oli ekat 2 vuotta. En olisi ikinä jaksanut sitä järjissäni jos olisi yritetty kouluttaa 2 russelia yhteiskuntakelpoisiksi samaan aikaan. Vaati 2 vuotta toistaa samat säännöt kerta kerran jälkeen, 2 aikuisen toimesta, että katastrofaalisen vilkkaasta räyhääjästä tuli pikkuhiljaa maailman ihanin koira. Siinä pisteessä oltiin noin vuoden 5 kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Tämä on hyvä vinkki. Mulla on aidattu takapiha (ei järin suuri), jossa kuitenkin pääsee vähän nuuhkimaan ja pissille. Mitä sanoisit, pitäisikö olla kaveri heti alusta alkaen? Kaksi samasta pentueesta?
Teet elämästäsi helvettiä, oikeesti 😄
Ok, näin olen ymmärtänyt, että ei ihan toimisi. Onko sulla kokemusta?
Ei ole. mä mietin sitä kuinka työläit
Oho. No, mä teen taaperoiden kanssa työtä, joten tuo toisto sujuu kyllä malliikkaasti. Kuulostaa oikeastaan ihan ihmislapselta, paitsi taitaa oppia sisäsiistiksi nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Mä asun pelkästään Helsingissä russelin kanssa ja ei ole mitään ongelmaa. Koira saa joka päivä riittävästi liikuntaa ja huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Mä asun pelkästään Helsingissä russelin kanssa ja ei ole mitään ongelmaa. Koira saa joka päivä riittävästi liikuntaa ja huomiota.
Onko pitkiä aikoja yksinään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Mä asun pelkästään Helsingissä russelin kanssa ja ei ole mitään ongelmaa. Koira saa joka päivä riittävästi liikuntaa ja huomiota.
Onko pitkiä aikoja yksinään?
Kahtena päivänä viikossa on 8h yksin kotona. Hyvin pärjää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyväinen kyllä koska maalla paikka jossa hehtaarin piha + vielä naapurin 100 hehtaaria metsää. Kaupunkijaksot onnistuu mutta on järjettömän työläitä, vielä 11v. leikkamattomalla uroksella täysi meno päällä. Aktiivinen mieli ja energiaa piisaa.
Pelkästään kaupunkiin en ottaisi ikinä.
Mä asun pelkästään Helsingissä russelin kanssa ja ei ole mitään ongelmaa. Koira saa joka päivä riittävästi liikuntaa ja huomiota.
Onko pitkiä aikoja yksinään?
Kahtena päivänä viikossa on 8h yksin kotona. Hyvin pärjää!
Hyvä. Tätä mietin, että turhautuuko kuinka herkästi.
Puhti ei lopu, meillä käytössä luolakoirana. Kohta jää eläkkeelle kun jo 11v.
Olisiko jollain kokemusta muista roduista ja sitten russelista? Yksilöitähän kaikki on, mutta miten russeli verrattuna muihin rotuihin?
Kyllä riittää meiän russelille ja lisäksi käy aidatulla takapihalla välillä juoksemassa.