Aina kun yritän laihduttaa niin masennun ja haluan ahmia.

Ahmi vaikka porkkanoita.

Sanovat että rasva ja proteiini auttaisi mutta syömishäiriöiselle sekään ei taida auttaa. En yritä haukkua, puhun myös itsestäni. 

Ootko hakenut apua mielen ongelmiin muuten? Mikä elämäntilanne, mikä ahdistaa ja masentaa? 

YHYY VIHAAN KEHOANI 😫

Syö normaalilla tavalla. Ja jälkiruokia. Sitten kun ei maita se menee luonnostaan. Vähän kerrallaan kiloja pois jos on oikea tarve pudottaa, ei ole kiire. Pysyy mieli parempana. Normaalipaino on ok.

Kuulostaa siltä, että hoidat syömällä masennustasi ja ahdistustasi. Hoidata taustalla olevat syyt kuntoon ja muuta sitten vasta elämäntapoja.

Tutkitusti pelkkä laihduttamisen ajattelu aiheuttaa stressiä ja lisää kortisolitasoja, eli vaikeuttaa laihduttamista. Unohda siis laihduttaminen ja keskity "terveellistämään" elämääsi. Laihtuminen tulee sivutuotteena, hitaasti mutta varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Sanovat että rasva ja proteiini auttaisi mutta syömishäiriöiselle sekään ei taida auttaa. En yritä haukkua, puhun myös itsestäni. 

Ootko hakenut apua mielen ongelmiin muuten? Mikä elämäntilanne, mikä ahdistaa ja masentaa? 

Juu auttaa kyllä, en sano sitä. Se auttaa tosi paljon kun verensokeri ei heilahtele. 

Silti kun vika on päässä. Tulee niitä hetkiä kun haluan kadota kokonaan, ihan kunnolla ja siihen kyllä syöminen on yksi keino ja televisio päälle. Katoan koko maailmasta ja saan hetken olla se lapsi, jolla on turvallinen olo eikä tarvitse miettiä mitään. 

Olen ollut myös alkoholisti ja muita riippuvuuksia mutta niiden hoito on ollut erittäin helppoa verrattuna tähän syömisen ongelmaan. 

Ensimmäinen addiktio oli ruoka ja voi jessus miten vaikea se on ollut. Olen laihtunut ja lihonut useita kertoja. 

En pysty normaaliin ruokavalioon, ahmin. Hirveä sotku tämä koko juttu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanovat että rasva ja proteiini auttaisi mutta syömishäiriöiselle sekään ei taida auttaa. En yritä haukkua, puhun myös itsestäni. 

Ootko hakenut apua mielen ongelmiin muuten? Mikä elämäntilanne, mikä ahdistaa ja masentaa? 

 

Juu auttaa kyllä, en sano sitä. Se auttaa tosi paljon kun verensokeri ei heilahtele. 

Silti kun vika on päässä. Tulee niitä hetkiä kun haluan kadota kokonaan, ihan kunnolla ja siihen kyllä syöminen on yksi keino ja televisio päälle. Katoan koko maailmasta ja saan hetken olla se lapsi, jolla on turvallinen olo eikä tarvitse miettiä mitään. 

Olen ollut myös alkoholisti ja muita riippuvuuksia mutta niiden hoito on ollut erittäin helppoa verrattuna tähän syömisen ongelmaan. 

Ensimmäinen addiktio oli ruoka ja voi jessus miten vaikea se on ollut. Olen laihtunut ja lihonut useita k

Kuulostat paljon multa. Aikanaan hain apua paniikkihäiriöön ja romahdin siellä kun mulla oli paha buliminen kausi, olin tuossa vaiheessa kärsinyt syömishäiriöistä yli puolet elämääni. Sain seronilin joka tasasi mielen lisäksi syömisiä, se pakko-oireilu jäi pois. Myös voxra hillitsi ruokahalua ja piristi. 

Ootko hakenut apua?

Mulla kanssa myös alkoholin kanssa menee överiks. Mulla on mm väkivaltaa ja muuta traumaa taustalla, hoitamattomia ongelmia ja ilmeisen käsittelemättömiä tapahtuneita asioita, jossain vaiheessa dissosioin varmaan pari vuotta putkeen. 

Mitä sulle on tapahtunut? Pystytkö puhumaa tästä asiasta kenellekkään ääneen? 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että hoidat syömällä masennustasi ja ahdistustasi. Hoidata taustalla olevat syyt kuntoon ja muuta sitten vasta elämäntapoja.

En edes enää tiedä mikä on se juurisyy. Sen hahmotan, että joku lapsiominaisuus minussa ajaa ahmimaan ja yleensä etenkin sosiaalisten kanssakäymisten jälkeen tuo on yksi tapa nollata.

Vaikka tiedän että ei tarvitsisi nollata ja pitäisi vain tuntea tunteensa, hyväksyä ja tehdä muita juttuja niin se ahmiminen voi ihan ykskaks laueta ja sitten menee monta päivää ja sitten taas siinä pisteessä kun olo on epätoivoinen. 

Masennuslääkkeitä syön, terapiassa käyn. Olen myös terveydenhuollossa että terapiassa tästä puhunut. Neuvot ovat samat ja valitettavasti eivät toimi kohdallani. Ap

Vierailija kirjoitti:

YHYY VIHAAN KEHOANI 😫

Niih

Olet keksinyt ikiliikkujan äkkiä ilmoittautumaan johonkin Leijonanluola ohjelmistoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanovat että rasva ja proteiini auttaisi mutta syömishäiriöiselle sekään ei taida auttaa. En yritä haukkua, puhun myös itsestäni. 

Ootko hakenut apua mielen ongelmiin muuten? Mikä elämäntilanne, mikä ahdistaa ja masentaa? 

 

Juu auttaa kyllä, en sano sitä. Se auttaa tosi paljon kun verensokeri ei heilahtele. 

Silti kun vika on päässä. Tulee niitä hetkiä kun haluan kadota kokonaan, ihan kunnolla ja siihen kyllä syöminen on yksi keino ja televisio päälle. Katoan koko maailmasta ja saan hetken olla se lapsi, jolla on turvallinen olo eikä tarvitse miettiä mitään. 

Olen ollut myös alkoholisti ja muita riippuvuuksia mutta niiden hoito on ollut erittäin helppoa verrattuna tähän syömisen ongelmaan. 

Ensimmäinen addiktio oli ruoka ja voi jessus miten va

Ymmärrän sinua. Itsellä ahmimista tai sitten hyvin pakonomaista rajoittavaa syömistä josta olen aivan varma että se toimii. No toimii se periaatteessa mutta vika tosiaan ei ole ruoka vaan se sisäinen asia. 

Minä kans puhuin niin sain voxraa, just sitä annosta nostettiin. Jos ei auta niin haluan myös seronilia.

Minulla myös traumaa, päihdeperhe, mt-ongelmia ja kaikenlaista hullua. Onneks saan sitä käsitellä. 

Hyvä jos sinulla parempi tämän asian kanssa! Luo toivoa itsellekin jos tästä oikeasti on mahdollista parantua tai saada edes jonkinlainen terve suhde kehoon ja ruokaan.

Kiitos tuesta. 

Koita ajatella sitä sun kehoa ja mieltä. Sulla on ollut jo kaltoinkohtelua ja turvattomuutta muiden ihmisten toimesta, sun ei tarvitse eikä pidä sitä itse jatkaa. Ja perseestä näissä on se, että ympäristö ja muut ihmiset voi sut rikkoa mutta itse on laitettava itsensä kokoon ettei mene koko loppuelämä pilalle.

Sun keho ja mieli ansaitsee parempaa, ne tarvitsee hyvää ja rakentavaa ravintoa ja sun pitäs opetella rakastamaan itseäsi ja antamaan anteeksi etupäässä itse takia, eka sun pitää antaa itsellesi lupa tuntea se viha ja suuttumus mitä nyt purat itseesi. Mä koitan alkoholin suhteen ajatella, että mua ja mun rakasta kehoressukkaa on tarpeeksi riepoteltu ja pahoinpidelty ja mä vaan jatkan sitä samaa itse tajuttomalla juomisella kun en kai tiedä muustakaan. Tuhoan itse itseäni ja elämää. Syömisen kanssa kamppaillessani (sekä väkivaltaisen suhteen jälkeen ja aikana) katselin itseäni peilistä ja yritin iskostaa itselleni että mä en mitään siitä pskasta ole ansainnut, mua ja mun kehoa tulis kohdella vaa lempeydellä ja rakkaudella. 

Jätä ainakin laihdutusajatukset pois, koita miettiä mitä kaikkea siihen uhrautuu, menee elämää paljon ohi ja myöhemmin se tulee kaduttamaan. Hyvä että olet avun piirissä ja tiedostat tuon että koet saavasi ruuasta turvaa. Jos vauva itkee niin mitä sille tehdään? Se otetaan syliin ja sitä syötetään. Miten sä pystyisit luottamaan että olet turvassa. 

Ootko aina joutunut tukahduttamaan tarpeesi ja tunteesi?

Olis kiva päästä juttelemaan sun kanssa.