Osallistuuko sinun työssäkäyvä miehesi vauvan yöheräämisiin, jos sinä kotona äitiyslomalla?

3 korvatulehdusta ja flunssat + uudet taidot sekoittaneet aika paljon entisestään öitä. Nyt miehellä alkaa isyyskuukausi viikon päästä ja silloin MIES unikouluttaa pojan ja minä menen patjani ja maidolta haisevien tissieni kanssa toiseen huoneeseen nukkumaan!!



Yritetään pärjätä!!



Terv. 3:n lapsen väsynyt äiti

Tämä oli mun mielestä ihan selvä juttu. Mä saan nukkua päivisin tilaisuuden tullen ja hänen täytyy herätä aikaisin töihin, pysyä valveilla ja tehokkaana koko päivän ja tulla illalla vielä osallistumaan kotitöihin ja lasten kanssa seurusteluun. Ja mikä suurin syy, mulla on ne tissit.



Imetin kumpaakin satunnaisesti öisin aika pitkään ja pulloa meillä käytettiin aika vähän. Tämä tyyli sopi meille.

(kävin viemässä sylistä pois kuumeisen 8kk:n pojan hetkeksi...). Meillä siis myös kaksi vanhempaa lasta ja heidänkään takia en ole viitsinyt yöllä vauvaa huudattaa paljon vaan ottanut sen kainalooni ja työntänyt tissiä suuhun jos ei muuten nuku. Aamuisin sitten kun valittelen miehelle huonosti nukuttua yötä niin mies vain ihmettelee, että hyvinhän se nukkui! Ei hän kuullut mitään eikä herännyt yöllä kertaakaan! Jeejee, ei niin, minä taas en nukkunut tuntia pitempiä pätkiä kun pidin vauvaa hiljaisena että muut saisivat nukkua. :-/



Tiedän, että jotkut tällaista kovasti ihmettelevät ja kertovat kuinka heidän vauvansa oppinut jo 2 vkoa vanhasta nukkumaan 10 h putkeen, mutta eipä se paljon tässä tilanteessa auta.



Mites teillä esim. pääsiäislomalla, voisiko miehesi silloin unikouluttaa lapsen? Etsi netistä ja lehdistä tietoa ja pistä miehesi lukemaan ne ja muuta muutamaksi yöksi muualle niin ettet todellakaan mene sinne lohduttelemaan vaikka vauva karjuisi tunnin putkeen!

kun aloin olla tosi väsynyt pumppasin maitoa tuttipulloon ja mies syötti siitä yöllä. sain nukkua kokonaisen yön tai pari. oli kesä ja oltiin mökillä ja eri rakennuksissa.

Meillä valvoo se, jolla on seuraavana päivänä kotipäivä eli minä nukun viikonloppuisin univelkoja.

Yleensä vauva (nyt 6 kk) on ollut aika helppo, syö yöllä usein mutta nukahtaa samantien, ja kun nukkuu vieressä, niin en edes itse kunnolla havahdu syöttöihin. Ei siis ole oikein mahdollista eikä tarpeellistakaan, että mies osallistuisi, siltä kun ei sitä maitoa heru :) Mutta jos joskus tulee sellaisia öitä, ettei vauva tyynnykään vieressäni, niin sitten kyllä mies on se, joka lähtee sitä kantelemaan. Tai nyt kun vauva kipeänä, niin puoli viideltä vaihdettiin vuoroja, minä pääsin esikoisen lattialle koisaamaan.

Minustakin aamulla töihin lähtevän ei tarvitse valvoa, mutta voihan sitä nukkuma-aikaa järjestää äidille illasta (meillä minä nukuin parina eka kuukautena pisimmän unipätkän 21-24, mies nukutti vauvan, piti toukkaa sylissään katsellessaan telkkaria ja toi sitten seuraavalle syötölle minuun luo) ja viikonloppuisin.

Meillä vauva oli pullolla syntymästä saakka kun ei voinut imeä tissiä (suulakihalkion takia). Me sitten syötettiin vuorotellen öisin. Mutta pakko olikin tehdä yhteistyötä kun syöttöjä oli 3-4 öisin ja yksi kerta kesti 30-60 minuuttia. Mies oli koko ajan 100%:sti mukana. Ja on vieläkin.

Minä heräilin pääsääntöisesti (ja imetysaikana oli tietysti pakkokin), mutta mies kyllä avusti, kun olin ihan puhki. Tosin miehellä on sellainen työ, että pystyi työajoista joustamaan hyvinkin paljon. Esim. meni myöhemmin töihin, jos olin tosi väsynyt, jotta sain aamulla vähän nukkua.

Kun heräämiset jäivät kahteen kertaan yössä, aloin hoitaa ne itse. Jos antaisin edelleen korviketta, mies hoitaisi varmaan osan heräilyistä, mutta jaksan näin. Välillä nukun vähemmän kuin mies ja välillä enemmän.

että illalla katteltiin kumpikin toisiamme vähän salaa; kumpi tänään näyttää väsyneemmältä.



Mutta pääsääntöisesti YRITIN hoitaa yöt työviikolla. Viikonloppuna sain sitten jatkaa unta aamusta, sillä monesti mies oli viikon lopussa vielä väsyneempi kuin minä, joten ei vielä yöllä hoitanut vauvaa. aamusta sain sitten minä nukkua pari tuntia pidempään, kun mie oli saanut ensin kunnon katkeamattoman yöunen.



Uuvuttavaa, mutta kuitenkin ah, niin ihanaa...

meillä muotoutui jostain syystä sellainen työnjako, että herättiin molemmat - se oli jotenkin parhaalta tuntuva ratkaisu. Aluksi mies pelkästään heräsi, koska en sektiohaavaltani päässyt pönkeämään ylös punkasta riittävän nopeasti. Tyttö on kyllä ollut hyväuninen aina parin kuukauden ikäisestä saakka, heräili sen jälkeen vain kerran yössä.

meillä tehtiin vauva-aikaan niin että minä heräilin arkisin (siis jos aamulla oli arki) ja mies viikonloppuisi.

Meillä on kaksi lasta. Molempia oon imettäny. Rinta vaihtu pikkuhiljaa n. 5 kk iässä pulloon. Sitten maito vaihtu veteen. Kun nokkamuki on ollu päivällä opittuna on vaihdettu nokkamukiin myös yöllä.



Meillä mies on ollu mukana öisin apuna.

Minä tein kotihommia kotona ollessa enemmät asiat; kun mies avasi oven ja astui sisään loppui minun 100% hoitajana toimiminen ja hommat jakaantuu 50-50%. Siis toinen nyt saattaa pakata astiakoneen (jonka oon tyhjänny, lisäksi imuroinu imurilla ja pyörittäny pesukoneessa vaatteita jokka kuivayskaappi kuivaa) ja keittää kahvin kun toinen vaihtaa kakkavaipan ja lepertelee..



Musta jaksaminen kuuluu molemmille vanhemmille! Sinunkin pitää saada mennä jumpalle tai kuntosalille, kahville ilman vauvaa -siis et joudu hätäileen vauvan tarpeistaa yhteen tai kahteen tuntiin. Parhaiten homma onnistuu kun ei kuule lapsen itkua.

Meillä mies käy harrastuksissaan viikottain ja minä hankin myös omat menoni. Jos äiti jää univajeeseen alkaa pikkuhiljaa ihan kotihommien tekeminen tympäseen ja tuntuun raskailta; vaikka hei -koneet meillä siivoaa!!



Yöllä et ole yksin kotona joten mies hoitaa myös -vaikka nousisi edes kerran niin se on kerta pois sinulta, ja seuraavana päivänä et ala helposti tiuskimaan lapselle kun olet väsynyt ja katkera miehelle joka saa nukkua yönsä ja pääsee päiväksi pois kuuntelemasta kiukkusen hampaita tekevän lapsen huudon luota.. ;)



Minusta naisenkin pitää jaksaa tehdä päivän siivoamiset ja lasten hoitamiset ja leikittämiset -ei olla jo yöllä yksin hoitamassa jos toinen on kerran kotona.

Onhan se lepposaa tehdä pari koneellista pyykkiä, mutta henkisesti homma on raskasta. Päivästä toiseen samat vaatteet kummittelee puuron sotkemina..



* Ja mies käsittääkseni hyötyy jos kotona on ilonen ja jaksava NAINEN odottamassa; kenties ruoka tai kahvi valmiina -ja illalla riittää vielä voimia sängyssä??