Mieheni on lottovoittoa parempi löytö
Minulla kävi tuuri, kun löysin mieheni seitsemän vuotta sitten deittipalstalta. En aluksi edes tajunnut, kuinka hyvä tuuri. Olin ensin vähän skeptinen sen suhteen, onko mies tosiaan sitä mitä väittää, koska suurin osa valehtelee deittiprofiileissaan tai sitten luulot on muuten vain liian suuret itsestä.
En laittanut omaa kuvaani sivustolle, jotta sain käydä rauhassa läpi miesten profiileita ja ottaa yhteyttä vain kiinnostavimpiin. Muiden joukosta erottui ilmoitus, jossa mies kertoi olevansa eronnut isä, DI, työskenteli teknologia-alalla, eikä ollut uskovainen tai kiinnostunut politiikasta. Hän oli savuton, raitis ja urheilullinen. Oli vakavissaan liikkeellä etsien loppuelämän suhdetta ja piti koti-illoista. Harrastuksena moottoriurheilu, liikunta ja kokkaaminen. Kävi vielä ilmi, että hän asui aika lähellä, joten tapailun aloittaminen oli helppoa.
Tutustuessamme paremmin sain huomata, että miehellä oli oma elämä ja talous hallinnassa ja hän huolehti kaikista asioistaan jämptisti. Peukalo ei ollut keskellä kämmentä, vaan hän korjasi muitta mutkitta hajonneita kodinkoneita ja laitteita. Nikkarointikin sujui ja pian meillä oli menossa pieniä kodin kunnostus- ja remontointitöitä. Myös autoja hän osaa korjata. Aloimme harrastamaan yhdessä molempia kiinnostavia liikuntalajeja. Menimme muutaman vuoden kuluttua kihloihin ja edelleen olemme onnellisia, suunnittelemme naimisiin menoa.
Keskustelemme kaikesta mahdollisesta ja olemme läsnä toisillemme. Meillä on hyvä ja lämmin tunneyhteys.Tuemme, kannustamme ja kunnioitamme toisiamme ja olemme yhdessä hyvä tiimi. Mies tekee todella hyvää ruokaa ja tarttuu kotitöihin täysin itsenäisesti. Hän on luonteeltaan ahkera, kiltti ja avulias sekä poikkeuksellisen fiksu ja älykäs. Sain paljon enemmän mitä edes osasin pyytää. Olen ikionnellinen ihanasta miehestäni ja parasta on, että hän on yhtä onnellinen saadessaan olla minun kanssani.
Kommentit (59)
Lottovoitto ja eroisä eivät kyllä ole sama mies
Sitten kun sekoaa niin tappaa sinut ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no kiva.
Itse mieluummin kuolisin, kuin eläisin kuvailemaasi "elämää".
Koska tuollainen haalea "elämä" ei ole mitään elämää...
Häh?!
Taidat olla tosi nuori tai sitten muuten vain kehittymätön. No, siinähän jännäilet ja etsit jatkuvaa kiihotusta, kunnes viisikymppisenä huomaat, että miten se elämä menikin jännää odotellessa päin peetä ja nyt on vain elämämkoulu käytynä ja tuulen huuhtoma per*se omaisuutena.
Et sitten varmastikaan ole sen jälkeen lotonnut tms? Vai iskikö ahneus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri pylläri, mies on DI.
Ihmettelen että taloudessa on aina kodinkoneet ja autot rikki. Taitaa DI olla työtön ja vähävarainen. Mutta hienoa että naiselle tämä ei ole onglma vaan hän on onnellinen.
Kerro minullekin, mistä löytyy ikuisesti kestäviä kodinkoneita ja autoja. Meiltä on hajonnut polkupyöriä, tiskikoneita, pyykinpesukoneita, uuni, tallentavia digibokseja, uppopumppu, tietokoneita, kausi- ja koristevaloja. Auto on vanhaa vuosimallia. Olisi tullut todella kalliiksi ostaa uudet laitteet tai korjauttaa ne ulkopuolisella. Onneksi mies on osannut korjata nämä.
Vierailija kirjoitti:
Lottovoitto ja eroisä eivät kyllä ole sama mies
Eroisä oli minulle parempi kuin lottovoitto. Lapsettomat miehet eivät välttämättä ymmärrä lapsia omaavan naisen arkea, koska heillä ei ole kokemusta omista lapsista. Lapseton mies ei ole hyvä myöskään siksi, että saattaa vielä alkaa haluta omia lapsia. Oma lapsilukuni on täynnä, enkä halua palata enää pikkulapsiarkeen. Minun ihannemieheni lapset olivat vähintään saman ikäisiä kuin oma nuorimmaiseni. ap
Eipä noilla ole mitään merkitystä jos puuttuu tärkeimmät. Tunne, fyysinen läheisyys, molemmin puolinen arvostus, tasapuolisuus ja ennenkaikkea rakkaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottovoitto ja eroisä eivät kyllä ole sama mies
Eroisä oli minulle parempi kuin lottovoitto. Lapsettomat miehet eivät välttämättä ymmärrä lapsia omaavan naisen arkea, koska heillä ei ole kokemusta omista lapsista. Lapseton mies ei ole hyvä myöskään siksi, että saattaa vielä alkaa haluta omia lapsia. Oma lapsilukuni on täynnä, enkä halua palata enää pikkulapsiarkeen. Minun ihannemieheni lapset olivat vähintään saman ikäisiä kuin oma nuorimmaiseni. ap
Lapseton ei ymmärrä yhtään mitään, ei ole hyvä missään eikä ole edes nähnyt pilluakaan. Minä, minä ja minä haluun, olen narsisti ja rakastan vain itseäni. 🥰
Miksi ihannemies erosi edellisestä eukosta? Eikö osaa tehdä osuvia parivalintoja vaikka on DI?
taas yksi todiste DI-miesten ylivertaisuudesta, ei ihmekään etteivät kauaa sinkkuina loju 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt mikään ihanne ole, kun miehellä on jo lapsi(a?) ennestään.
On ehdottomasti ihanne siinä tilanteessa, kun naisellakin on lapsia, eikä halua enempää. Ei tarvitse kokea enää pikkulapsiperhevaihetta, vaan pystyy vapaammin keskittymään aikuisten parisuhteeseen, kun lapset ovat jo omatoimisia ja itsenäisiä. ap
No etpä kertonut aloituksessa, että olet itsekin eronnut ja että vanhoilla päivilläsi olet löytänyt uuden rakkauden.
Kuvailemasi suhde kuulostaa kyllä mukavalta. Mutta mitä ihmettä miehen koulutus ja työpaikka liittyy siihen teidän väliseen suhteeseen? Tuosta aloituksesta tuli vähän gold digger -vibat ja siksi kommentoin tuota miehen lastakin. Sehän tarkoittaa sitä, että jos itse saa lapsen tuollaisen miehen kanssa, niin lapsi ei saa isänsä perintöä kokonaan. Mutta teillä on molemmilla hyvät työt ja omat lapset ja omat rahat.
Naimisiinmeno on ihan järkevää, sillä saa monet juridiset sopimukset kertaheitolla kuntoon. Jos olisitte olleet nuorempia, olisin ihmetellyt tuota vetkuttelua. Mutta iäkkäämpien kohdalla se on ihan ymmärrettävää, kun siinä joutuu miettimään miten avioliitto vaikuttaa omaan lapsiin. Mutta hyvän juristin avulla teette teille sopivan avioehdon, niin asia on kunnossa. Kannattaa samalla tehdä testamentit ja edunvalvontavaltuutukset.
Onnittelut! Minun ei. Röyhtäilee, piereksii, vahtaa vaan jalkapalloa ja koripalloa televisiosta, jää kohta sairauseläkkeelle, rupsahtanut, ei huomioi minua mitenkään. Tässä(kään) lotossa en voittanut. Vuoden tässä miettinyt, että jatkanko kämppis/kulunjakajasuhteessa vai otanko eron. Mutta ei sekään houkuta, koska jos mies on tässä iässä vapaana, on joko toisella tai kolmannella kierroksella, taikka joku rassukka, johon ei kannata sotkeutua. Tämä on sentään suht' harmiton tapaus ja on kiva, kun kuluja maksaa kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihannemies erosi edellisestä eukosta? Eikö osaa tehdä osuvia parivalintoja vaikka on DI?
Voihan se olla, että vaimo jätti?
Minun ensimmäinen mies oli DI (tai valmistui avioeron jälkeen). Mentiin naimisiin, kun minulla oli siihen into ja mies oli vähän sellainen tahdoton tapaus, joka oli tottunut tottelemaan vahvatahtoista äitiään. Hän oli todellakin hyvä mies, käsistään kätevä nikkaroija ja hyvä leipuri. Minä olin nuori hupakko, joka sitten parin vuoden avioliiton jälkeen jätti hänet jännämiehen vuoksi.
Mies löysi onneksi itselleen uuden ja ilmeisesti arvoisensa puolison, kun ovat olleet yhdessä jo varmaan 30 vuotta. Minäkin löysin lopulta itselleni sopivan puolison, mutta meni monta vuotta ennen kuin aikuistuin ja järkiinnyin. Tuolle ensimmäiselle miehelle olin aivan kamala vaimo, nykyiselle olen ollut paljon parempi.
Ihana kuulla että jollain on hyvä suhde ja ihana mies! Minulla myös on, ja tuntuu etten enää oikein kehtaa hehkuttaa onneani muille ihmisille :D Kaikilla muilla kun vaikuttaa olevan kaikenlaisia haasteita parisuhteissa. Itse olen ollut umpirakastunut jo 9 vuotta, ja voisin kehua ja ylistää miestäni tuntikausia.
Mekin tapasimme vanhemmalla iällä, olimme jo yli 40, ja miehellä oli lähes aikuiset lapset. Itse en ole lapsia koskaan halunnut, eikä mieskään halunnut niitä lisää. Nuorena minulla oli muutama suhde, jotka olivat aivan kuin eri planeetalta kuin tämä. En ole koskaan aiemmin kokenut sitä, miltä tuntuu kun toinen on aidosti kiinnostunut minusta, välittää, haluaa minulle hyvää, rakastaa, haluaa ja ihailee. Ja sama toisin päin.
On meilläkin ollut haasteita, mutta isoin arvostus miehelleni menee siitä, että hänen kanssaan voi PUHUA. Aiemmissa suhteissa tämä on ollut mahdottomuus, ja keskustelu on ollut jotain ihme kilpailua, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Tuntuu, kuin koko suhteet olisivat olleet pohjimmiltaan jonkinlaista kilpailua. Nykyisen kanssa on mahdollista istua alas, kertoa hänelle miltä minusta tuntuu ja miten minulla menee, ja jos suhteessa on hankaluuksia niin niistä puhutaan siitä näkökulmasta, että mitä kumpikin voisi tehdä jotta molemmilla olisi hyvä olla. Mikä tärkeintä, tämän jälkeen myös mies muuttaa käytöstään! Hän siis muistaa jatkossa mitä on puhuttu ja toimii sen mukaan. Tämä on kokemukseni mukaan lottovoittoakin harvinaisempaa ihmisissä, yleensähän keskustelut vaikuttaa hetkeksi kunnes taas luisutaan samaan vanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihannemies erosi edellisestä eukosta? Eikö osaa tehdä osuvia parivalintoja vaikka on DI?
Kuka sanoi kummasta ero johtui ?
Mä ottaisin mieluummin lottovoiton. Siitä on iloa pitempään.
Kaksi oikein ja lisänumero?