Lue keskustelun säännöt.
Ois kiva muuttaa toiseen maahan, mutta siellä tuntis aina olevansa ns. toisen luokan kansalainen
23.02.2025 |
Tiedättekö tunteen?
Että olisit aina siellä sitten muukalainen, vieras, muualta tullut, et jaa samoja geenejä, kulttuuria et ole imenyt siellä äidinmaidosta. Et osaa natiivitasolla kieltä jne. jne. Lista on loputon.
Haluaisin muuttaa toiseen maahan, mutta se juurettomuuden tunne ja se, ettet ikäänkuin kuulu heihin, vaivaisi.
Onko se näin? Kertokaa te, jotka asutte ulkomailla.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Jopas nyt jotakin ap. Asuin ja tein työrupeamana Saksassa - yht. 40 vuotta. En tuntenut itseäni koskaan toisen luokan kansalaiseksi. Opin kielen ja paikallisen murteen pian ja hyvin. Eläkkeellä muutin sitten Italiaan enkä täälläkään ole koskaan saanut tuntea olevani toisen luokan kansalainen. Pikkuinen kylä - 2000 asukasta - otti minut erittäin ystävällisesti vastaan ja kivoja naapureita sain, olen nyt ollut täällä jo lähes 15 vuotta ja hamaan loppuun asti pysynkin täällä. Kieltä pitää tietty osata, ummikkona vaikea selvitä missään maassa.
Unta, hallusinaatio? Ei, kun provo taas.
Ja niin lapsellinen, ettet ole edes matkustanut koska kuvaat noin suurta kokemusta kuin lastensatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Det är vissa fördelar med att vara främling.
No listaas, mitä etuja on olla muukalainen?
Tai toistepäin, mitä etuja olla suomalainen vs. vaikka henkilöön jolla oleskelulupa? Faktat faktoina ja järjestetyt ja sabotoidut asiat erikseen. Päätelmien pitää perustua täysin autenttisiin tilanteisiin ei manipuloitoihin ja sabotoituihin tilanteisiin. Wink wink, järjestetään esim. huonompi tilanne mitä ikinä olisi esim. M..uuttaja..na ja sitten sanotaan: Kato nyt!
Tai tuohon voi laittaa tietenkin ihan minkä vähemmistön tahansa esimerkiksi että kato nyt. Mutta jos tuota kato nyt esimerkkiä väännetään väkisin on se liiian keinotekoista.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa asuneena en ikinä ole tuntenut olevani mitenkään kakkosluokan kansalainen, koskaan. Täällä arvostetaan työtä ja kielitaitoa ja sopeutumista maan tavoille (jotka eivät juuri eroa suomalaisista tavoista), täällä ollaan hyvin kiinnostuneita pohjoisista maista, ja ihaillaan niitä. Eri asia on - valitettavasti - suhtautuminen turkkilaisiin ja pohjoisesta Afrikasta tulleisiin, jotka ehkä pitävät enemmän kiinni omista tavoistaan eivätkä juuri kiinnostu muusta.
Et tiedä mitä tulee, jos et uskalla lähteä. Takaisin pääset aina. Ole rohkea ja yritä!
Hupaisaa. Samassa kommentissa sekä kielletään että vahvistetaan aahanuuttajan kakkosluokkaisuus. Ihanko totta, että Saksassa arvostetaan työtä? Ennenkuulumatonta! Missään muualla ei varmasti arvosteta - no, koko Eurooppa taitaa toisinajattelijasiivellään huutaa tällä hetkellä, että töihin tulevat ovat ok, järjestelmän hyväksikäyttäjät eivät?
Menepä kysymään Saksan toisinajattelijoilta, mitä he sinusta oikeasti ajattelevat, voi olla että mielesi avartuu. Jatkossa nähdään, haluavatko ihmiset monikulttuurisuutta ja jatkuvaa muuttumista ja muuttamista, pienten kulttuurien ja maiden häviämistä geneerisyyden alle vai pitävätkö eri valtiot, kielet ja ominaiskulttuurit pintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas nyt jotakin ap. Asuin ja tein työrupeamana Saksassa - yht. 40 vuotta. En tuntenut itseäni koskaan toisen luokan kansalaiseksi. Opin kielen ja paikallisen murteen pian ja hyvin. Eläkkeellä muutin sitten Italiaan enkä täälläkään ole koskaan saanut tuntea olevani toisen luokan kansalainen. Pikkuinen kylä - 2000 asukasta - otti minut erittäin ystävällisesti vastaan ja kivoja naapureita sain, olen nyt ollut täällä jo lähes 15 vuotta ja hamaan loppuun asti pysynkin täällä. Kieltä pitää tietty osata, ummikkona vaikea selvitä missään maassa.
Unta, hallusinaatio? Ei, kun provo taas.
Ja niin lapsellinen, ettet ole edes matkustanut koska kuvaat noin suurta kokemusta kuin lastensatua.
Itse olet provo. Lähdin Suomesta vuonna 1971 juuri valmistuneena ekonomina ja pääsin Saksaan pankkiin töihin. Sille tielle jäin. Miten tämä on joku "suuri kokemus"? 40 vuoden työrupeama on aivan normaalia minun sukupolvelleni, ainakin Saksassa oli näin. Italiaan muutin 60 vuotiaana kun eläkkeelle pääsin. Ostin wanhan talon oliivirinteeltä Toscanasta ja remppautin sen. Onnellisena vietän eläkepäiviäni Italiassa enkä koe eläneeni mitään suuria kokemuksia. Ainoa suuri kokemus elämässäni oli kun mieheni menehtyi vaikeaan sairauteen ja jäin jo 48 vuotiaan leskeksi. Siinä sulle lisää provoa, kun et kuitenkaan usko mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Det är vissa fördelar med att vara främling.
No listaas, mitä etuja on olla muukalainen?
Ei hänellä ole aktiivista suomentaitoa eli ei osaa kirjoittaa eikä puhua suomea. Ruotsinkieliset, ne on avuttomia. Eivät kykene oppimaan edes oman maansa pääkieltä, vaikka luulisi olevan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole näköjään pahemmin tuollainen tunne estänyt mogadishulaisiakaan tulemasta tänne.
Kai olet katsonut videokuvaa amdishusta?
Se on maassa, jossa kukaan ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Siinä tiivistettynä muutenkin sarvelainen elämänasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vasdi päästä kunniakansalaiseksi siinä uudessa maassa. Uhriudu ja syytä.
Ei tehoa. Ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Det är vissa fördelar med att vara främling.
Hm, Det finns, ej Det är
Toki toki! Se on tietysti trolli. Poikkeuksellista on vain ruotsin kieli🤣 Mutta sekään ei ole aitoa. Kuten ei mikään trolleissa.
Tein ison virheen kun muutin takaisin Suomeen.Täällä olen ö-luokan kansalainen, maailmalla olin normaali ihminen.Arvaatte oikein: on aika pakata ja poistua täältä lopullisesti.
Riippuu missä on ja miten se resonoi. Onko tuttua tai sopivaa paikkaa. Suomessakin osaa kohdeltu kolmannen luokan kansalaisina.