Miksi jollain on lastenhankintaan pakkomielle?
Toisen paratiisi on toisen helvetti. Kyllä luulot karisee kun valvoo parin vuoden ikäerolla olevia naperoita ja näiden itkuheräilyjä ja ripulipaskoja vaikka 1000 vuorokautta putkeen noin aluksi. Ja siitä se taival vasta alkaa.
On niistä iloakin, mutta ei se herravie ole mikään autuas taivas.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
koska se on miehenä elämän tarkoitus ja jota ilman minuakaan ei olisi olemassa.
en halua että satojen tuhansien vuosien esi-isien ponnistelut loppuvat minuun.
jos en suomesta saa naista, yritän asiaa. jos ei sieltäkään niin mielummin kaulakiikkuun kuin odottamaan nöyryytettynä vanhuuskuolemaa yksin.
Siis haluat nimenomaan päästä hoitamaan lapsia??
Kenelle se lasten hankinta on pakkomielle? Tekemiseen liittyvän pakkomielteen vielä ymmärrän, mutta että niiden hankintaan...
Suvunjatkaminen on elävän olennon olemassaolon perustarkoitus. Ilman sitä elo ja olo jäävät pitkälti merkityksettömiksi.
Yöheräilyjä kestää vain hetken aikaa per lapsi, ja sitten helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
koska se on miehenä elämän tarkoitus ja jota ilman minuakaan ei olisi olemassa.
en halua että satojen tuhansien vuosien esi-isien ponnistelut loppuvat minuun.
jos en suomesta saa naista, yritän asiaa. jos ei sieltäkään niin mielummin kaulakiikkuun kuin odottamaan nöyryytettynä vanhuuskuolemaa yksin.
Mitä niin ihmeellistä juuri sinussa on?
Itseä ei kaduta yhtään. 4 lasta pienellä ikäerolla.
Sama kun valittaisi että ei halua käydä töissä koska pitää herätä aikaisin ja lähteä työmatkalle.
Joillakin voi olla vahva vietti.
Monilla taas kyse on siitä että koko elämän pointti on vain muiden ihmisten odotusten täyttäminen. Sitten kun pitäisi lapsia kasvattaa niin ei olekaan näyttää mallia miten eletään ja iloitaan vaan pelkkä katkeruus kuoren alla.
Lapsiparat.
Koska harrastukset, ravintolat, trävelläys, tv-sarjat on ihan yhdentekevää näpertelyä ja liibalaabaa jolla vaan täytetään tyhjyyden tunnetta. Ainoa "järkevä" asia johon aikaa voi upottaa on uuden ihmisen kasvatus.
En koe että voin ihmisenä olla onnellinen ennen kuin synnytän ainakin yhden lapsen. Luomu ja IVF epäonnistuneet 11 vuotta joten aika synkät fiilikset on, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Jollekin lapsettomuus on valinta ja se on ok, mutta minulle se on kirous ja olen haaveillut lapsesta jo jostain 6v:stä asti, ollessani nyt 38.
Vierailija kirjoitti:
koska se on miehenä elämän tarkoitus ja jota ilman minuakaan ei olisi olemassa.
en halua että satojen tuhansien vuosien esi-isien ponnistelut loppuvat minuun.
jos en suomesta saa naista, yritän asiaa. jos ei sieltäkään niin mielummin kaulakiikkuun kuin odottamaan nöyryytettynä vanhuuskuolemaa yksin.
Loppuu sinuun? Olet siis sukusi viimeinen? Ei ole lisääntyviä sisaruksia, serkkuja, muuta sukua? Minun esi-isistäni on tullut aika laaja joukko jengiä jotka lisääntyy kyllä, minun ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koska se on miehenä elämän tarkoitus ja jota ilman minuakaan ei olisi olemassa.
en halua että satojen tuhansien vuosien esi-isien ponnistelut loppuvat minuun.
jos en suomesta saa naista, yritän asiaa. jos ei sieltäkään niin mielummin kaulakiikkuun kuin odottamaan nöyryytettynä vanhuuskuolemaa yksin.
Siis haluat nimenomaan päästä hoitamaan lapsia??
Nänä kuvittelevat että nainen tekee kaiken työn ja miehelle vaan "tupsahtaa" perillinen vailla vaivaa. Mutta kukaan ei tuohon suostu.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin voi olla vahva vietti.
Monilla taas kyse on siitä että koko elämän pointti on vain muiden ihmisten odotusten täyttäminen. Sitten kun pitäisi lapsia kasvattaa niin ei olekaan näyttää mallia miten eletään ja iloitaan vaan pelkkä katkeruus kuoren alla.
Lapsiparat.
Ja nimenomaan tarkoitan sitä että kun lapsi yötä myöten itkemällä ja kaikenlaisella rasittaa vanhempiaan määrän x niin silloin täytyy olla jonkinlainen kokemus aidosti omasta valinnasta, muuten loppuu motivaatio ja lapsi näkee että tuo ei enää jaksa minua ja kasvaa täysin kieroon.
toiset vaan itsekkäästi haluavat lisääntyä, vaikka eivät edes käy töissä ja elätä itse lastaan
Vierailija kirjoitti:
Suvunjatkaminen on elävän olennon olemassaolon perustarkoitus. Ilman sitä elo ja olo jäävät pitkälti merkityksettömiksi.
Yöheräilyjä kestää vain hetken aikaa per lapsi, ja sitten helpottaa.
Millä tavalla merkityksettömäksi? 100 vuoden päästä sinä ja minä olemme molemmat mullassa, oli lapsia tai ei. Elosi on juuri niin merkityksellistä millaiseksi sen koet, ja se ei siitä henkilökohtaisesta kokemuksesta kauheasti laajene, ellet nyt keksi vaikka parannusta alzheimerin tautiin tms.
Jos lapsien teko on SINULLE merkityksellistä niin toki teet. Mutta turha hassutella että kaikille olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvunjatkaminen on elävän olennon olemassaolon perustarkoitus. Ilman sitä elo ja olo jäävät pitkälti merkityksettömiksi.
Yöheräilyjä kestää vain hetken aikaa per lapsi, ja sitten helpottaa.
Millä tavalla merkityksettömäksi? 100 vuoden päästä sinä ja minä olemme molemmat mullassa, oli lapsia tai ei. Elosi on juuri niin merkityksellistä millaiseksi sen koet, ja se ei siitä henkilökohtaisesta kokemuksesta kauheasti laajene, ellet nyt keksi vaikka parannusta alzheimerin tautiin tms.
Jos lapsien teko on SINULLE merkityksellistä niin toki teet. Mutta turha hassutella että kaikille olisi.
Sinua ei olisi olemassa jos joskus 1000 vuotta sitten joku esiäitisi olisi saanut feministisen herätyksen ja päättänyt kieltäytyä lastenteosta.
Vierailija kirjoitti:
Sama kun valittaisi että ei halua käydä töissä koska pitää herätä aikaisin ja lähteä työmatkalle.
Duunista saa sentään rahaa, kakarat sen sijaan vie kaikki rahat ja ajan.
Muskin tapauksessa uskoisin, että esikoisen kuolema aiheutti jonkinlaisen trauman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvunjatkaminen on elävän olennon olemassaolon perustarkoitus. Ilman sitä elo ja olo jäävät pitkälti merkityksettömiksi.
Yöheräilyjä kestää vain hetken aikaa per lapsi, ja sitten helpottaa.
Millä tavalla merkityksettömäksi? 100 vuoden päästä sinä ja minä olemme molemmat mullassa, oli lapsia tai ei. Elosi on juuri niin merkityksellistä millaiseksi sen koet, ja se ei siitä henkilökohtaisesta kokemuksesta kauheasti laajene, ellet nyt keksi vaikka parannusta alzheimerin tautiin tms.
Jos lapsien teko on SINULLE merkityksellistä niin toki teet. Mutta turha hassutella että kaikille olisi.
Sinua ei olisi olemassa jos joskus 1000 vuotta sitten joku esiäitisi olisi saanut feministisen herätyksen ja päättänyt kieltäytyä lastenteosta.
Sinua ei olisi, jos isäsi olisi kestänyt minuutin pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvunjatkaminen on elävän olennon olemassaolon perustarkoitus. Ilman sitä elo ja olo jäävät pitkälti merkityksettömiksi.
Yöheräilyjä kestää vain hetken aikaa per lapsi, ja sitten helpottaa.
Millä tavalla merkityksettömäksi? 100 vuoden päästä sinä ja minä olemme molemmat mullassa, oli lapsia tai ei. Elosi on juuri niin merkityksellistä millaiseksi sen koet, ja se ei siitä henkilökohtaisesta kokemuksesta kauheasti laajene, ellet nyt keksi vaikka parannusta alzheimerin tautiin tms.
Jos lapsien teko on SINULLE merkityksellistä niin toki teet. Mutta turha hassutella että kaikille olisi.
Sinua ei olisi olemassa jos joskus 1000 vuotta sitten joku esiäitisi olisi saanut feministisen herätyksen ja päättänyt kieltäytyä lastenteosta.
Olen ollut olematta olemassa jo miljardeja vuosia, enkä muista olleeni siitä kovin pahoillani. Nyt olen täällä hetken ja sitten taas poissa.
koska se on miehenä elämän tarkoitus ja jota ilman minuakaan ei olisi olemassa.
en halua että satojen tuhansien vuosien esi-isien ponnistelut loppuvat minuun.
jos en suomesta saa naista, yritän asiaa. jos ei sieltäkään niin mielummin kaulakiikkuun kuin odottamaan nöyryytettynä vanhuuskuolemaa yksin.