Onko sulle koskaan käynyt niin että olet mieltänyt jonkun vähävaraiseksi mutta sitten yhtäkkiä tajunnutkin että onkin rahaa?

Minusta Suomessa ulkonäköön ei liity mitään erityisiä oletuksia. On hyvin pienituloisia, jotka tykkäävät satsata ulkonäköön, ja toisaalta perinteisiin suomalaisiin keskiluokkaisiin arvoihin ei ole kuulunut vaatteilla koreilu. Ja kaikki tietävät tämän. Joten jos ei nyt puhuta ihan eritteiltä haisevista pultsareista, ulkonäöstä ei tehdä Suomessa erityisesti johtopäätöksiä. 

Eräs varakas mies käy kaivelemassa päivän lehden lehtiroskiksista joka päivä. Varakkuus ilmeni kautta rantain kun hän suositteli minullekin sijoittamisen aloittamista. Siitä seurasi keskustelu asiasta ja sen miekkosen ei ainakaan varallisuuden perusteella tarvitsisi roskiksia kaivella. 😁 Mutta järkeväähän tuo on. Miksi maksaa turhaan jos ilmaiseksi löytää. Itsekin kuulun ehkä samaan sarjaan vaikka niin paljon massia ei olekaan kuin hänellä. Mutta enemmän kuin voisi kuvitella työni ja ulkonäön perusteella. 🥸

Vierailija kirjoitti:

Autokauppiaana niin käy harva se päivä. Ehdotan takapihalta jotain romuttamolle menevää ja saan kuulla sitten haukkumista kuinka ollaan äidin autolla matkassa ja haist#a sinä äijä pas#a. 

90-luvulla minä menin parikymppisenä isoon autoliikkeeseen ostoksille.  Olin hyvin vaatimattoman ja jopa köyhän näköinen ja kädessäni kannoin muovikassia.

Kävelin suorinta tietä etukäteen katsomani auton viereen. Auto oli upouusi ja odottelin siinä myyjää että pääsisin koeajoon ja kauppoja tekemään. Tärkeän oloiset myyjät kulkivat ohitseni kerta toisensa jälkeen eivätkä olleet edes huomaavinaan kun yritin saada heihin kontaktia.

Lopulta kyllästyin, kävelin toimistoon ja koputin oveen jossa luki "toimitusjohtaja". Pyysin saada kyseiseen autoon esittelyn ja koeajon. Toimitusjohta nousi nauruaan pidätellen ja kävellessämme myymälän puolelle hän puhui lässyttäen että kuinka kyseinen auto on tämän automerkin lippulaiva, johtotähti yms.

Päästyämme auton luokse johtaja vielä varmisti, että tätäkö autoa tarkoitin, vastasin - kyllä.  Hyvin lyhyen koeajon jälkeen sanoin haluavani ostaa tämän auton, johtaja ja muutama kuin tyhjästä ilmestynyt myyjä nostelivat kulmakarvojaan. 

Johtaja sanoi että rahoitusta varten sihteeri sitten tarkistaa luottotiedot, avasin muovikassini ja sanoin että eiköhän tämä riitä auton hintaan ja että on tässä muutama tonni ylimääräistäkin, sen voi käyttää ylimielisten myyjien koulutukseen ja sihteerille voisi ostaa ihan aidon käsilaukun ettei tarvitse tuollaisia Mustamäen torilta hankittuja piraatteja kanniskella.

- Tosi juttu

Tunnen yhden kolmekymppisen miehen.  Asuu lähiössä kerrostalokaksiossa.  Pukeutuu homssuisesti.  Ei ole käynyt koskaan töissä.  Pelaa tietokoneella päivät pitkät.  On vanhempiensa ainoa lapsi ja vanhemmat eroneet.  Hänen isänsä,  joka oli yksi Eurojackpotin päävoittajista,  kuoli muutama vuosi sitten.  Kaverin omaisuus on kymmeniä miljoonia.  Elää pelkillä pääomatuloilla,  mutta niistäkin säästää ja sijoittaa suurimman osan. Ulkomuodosta ja elämäntavoista ei pystyisi päättelemään,  että kaveri on monimiljonääri. 

Minulla kävi päinvastainen tilanne. Stadilainen transplantti Pohjanmaalla, pummailin työkavereilta kyytejä autottomana ja ajokortittomana koska eihän sellaisia härpäkkeitä Helsingin kantakaupungissa tarvita. Eräs työkaveri mainitsi että hän ja puolisonsa aikovat mennä lomalla joko Thaimaahan tai Malediiveille ja toinen ehdotti Balia. Sen enempää ajattelematta puutuin puheeseen ja kerroin missä paikoissa e.m. maissa olin käynyt ja annoin hotellisuosituksia. Kaikki katsoivat minua silmät pyöreinä. Sen jälkeen maksoin aina bensarahaa. Muutin sieltä takaisin Stadiin. Täällä ei ketään automaattisesti pidetä köyhänä ajokortittomuuden takia. 

Itse olen rikkaasta suvusta. Isovanhemmillani oli esim palvelijoita, piikoja ja renkejä.

Minulle rahalla ei ole koskaan ollut suurtakaan merkitystä. Työssä käyn, koska niin kuuluu tehdä. Rahan käytön suhteen olen runsaskätinen, kun kyse on matkailusta, ravintoloista, ruuasta, kahviloista, konserteista, festareista, elokuvista, museoista ja näyttelyistä eli kulutan paljon rahaa aineettomaan. 

Ostan parasta ruokaa, mitä kaupasta löytyy eli terveellisiä perusruoka-aineita. Ostan uuden kodinkoneen, kun vanha särkyy, niin ettei sitä voi korjata. Kirjoja ostan usein ja annan niitä lahjaksi. Auton ostan aina uutena ja ajan sillä niin kauan kuin se normaalilla huolloilla on järkevää.

Rumat (ja köyhät) ne vaatteilla kokeilee. Velkavetoiset kanssasisaret tunnistan jo ulkonäöstä.

Yksi tuttu taiteilija. Pukeutuu melko vaatimattomasti ja ajaa vanhalla autonromulla. Tuli puheeksi taide ammattina ja kyselin, että onko myyntiä ja miten tulee toimeen. Hän vastaili vähän vaivaantuneena, että töitä kyllä myydään aina välillä, ja että "hengissä on vielä pysytty". Kysyin että onko saanut apurahoja, ei kuulemma ollut saanut. Vedin tietenkin nopeat johtopäätökset, että kaveri elää köyhyydessä. Kävi vähän sääliksi.

Myöhemmin selvisi, että hän asuu aivan mielettömän upeassa omakotitalossa. Sitten kuulin toisaalta, että hänellä on sijoituksia joiden tuotoilla elää.

Ne kaikkein köyhimmiltä ulosoäin näyttävät ovat sikarikkaita. Se on valeasu, ettei heitä ryöstettäisi.

Sukulaiseni oli pankissa töissä ja hän kertoi nimiä mainitsematta, että kovin köyhiltä näyttävillä oli valtavasti tilillä rahaa. 

Siitä voi vetää suorat päätelmät, että ne jotka kulkevat merkkivaatteissa yms. ovat kädestä suuhun eläviä. Heillä mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Jopa rikollisin keinoin täytyy yrittää rahoittaa elämäntapaansa.

Meillä ainakin miehen lapsen äiti on itkenyt kuinka pitää tehdä 6 pvnä viikossa töitä eikä ehdi lastakaan näkee.. Uudet lapset hankittu, näitä käytetään toisessa kotimaassaan aasiassa tuon tuosta. Nyt oli tullut heidän ravintola-alan firman talousluvut julki, hirveää kasvua ja isot tuotot. Maksanut minimielareita ja valittanut kun on niin vaikeeta hällä. Toissa vuonna ei tätä lastaan nähnyt yhtään kertaa.. on salaisuus uusien lasten suvulta🙈 että joo, oispa joku sakko näille jotka hylkää vanhat lapset ja uuet hankkii.. liekkö rikos kun tuo kun antoi ymmärtää että menee niin huonosti. Meitä lastenvalvoja pelotteli, että voi lähivanhempi joutua maksamaan etä vanhemmalle elarit jos oikeen huonosti menee, siks haettu vaan minimejä.