Onko sulle koskaan käynyt niin että olet mieltänyt jonkun vähävaraiseksi mutta sitten yhtäkkiä tajunnutkin että onkin rahaa?

oon joskus luullut muutamaa harrastusystävää köyhäksi, syy etteivät osallistuneet yhteisiin kuluihin jouduin ostaan niitä toimintaan. selvisi että on hyvä virka ja palkka. itse oon köyhä. harmitti etten tiennyt ja kustansin asioita muille.

yksi esimies oli sairaan pihi ja luulin et talousvaikeuksia,selvisi että on menestyksekäs yrittäjä.oli vaan äärimmäisen pihi.

joskus joidenkin pukeutuminen on kuin pesemättömän pummin.selvisi että on perijä ja varakas.

mulla toisinpäin ongelma,pukeudun puhtaisiin siisteihin vaatteisiin ja sit jotkut luulee et olisi varakas,en oo ainoastaan huolehdin vaatteista hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kassat aina tuijottaa suu auki, kun ostan Kokkikartanon eineksiä. Ristiriidassa olemuksen kanssa.

 

Onko tämä trolli? Kokkikartanon keitot maksavat noin 2,55-3 euroa. Pultsari joka kerää jokusen 1,5l pullon saa sen ostettua.

Höh käsitin, että on puku päällä ja ostaa vain eineksiä. Ei kai kukaan hyvin toimeentuleva syö eineksiä?

Vierailija kirjoitti:

Kassat aina tuijottaa suu auki, kun ostan Kokkikartanon eineksiä. Ristiriidassa olemuksen kanssa.

:D

 

Mun sukulainen. Tai no, tiedän että kylpee suorastaan rahassa, mutta pukeutuu halpoihin risoihin vaatteisiin. Siis oikeasti niin risoihin, että ihmiset naureskelevat takana päin. Hyväpalkkaisessa duunissa ja sijoitusasuntoja iso määrä, mutta itse asuu vuokralla rähjäisessä kämpässä. 

Tiedän paljon ihmisiä jotka elää ku miljonäärit vaikka rahaa ei ole :D Aikuisia ihmisiä, jotka ihmettelevät aina mihin se palkka katoaa.

Naapurit varmasti luulee että olemme työttömiä ja köyhiä. Oikeasti on se verran rahaa ettei töissä tarvitse käydä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta mä olen varmaan itse sellainen. Mä olen tosiaan ollut lähes 50 v:ksi asti elämässäni aika köyhä, joten tyyli, elkeet jne on köyhän. Mutta vanhempien kuoltua tuli melkoinen perintö, joten nyt olisi rahaa. En vaan oikein tiedä mitä sillä tehdä, kun ei mua kiinnosta mikään mitä rahalla saa. Uuden sähköauton sentään ostin. Mutta esim. matkat ei kiinnosta, mitkään luksustuotteet tai vaatteet ei kiinnosta, isompi kämppä ei kiinnosta (lisää vaan turhia neliöitä siivottavaksi).

         Muuttuivatko ystäväsi kateelliseksi kun et enää ollutkaan köyhä? 

         Minä yritän peitellä sitä, että on rahaa ostaa parempia vaatteita ym. olen huomannut että se ei kaikille passaa.

Omalla kohdalla työpaikalla kauhisteltiin, että tulin joskus taksilla töihin. Kertoivat bussivuoroista ja julkisesta liikenteestä, että se halvempaa. Jotkut kyseli paljonko alueen asuntojen vuokra on. No, tuli sitten uuden toimipisteen avajaiset. Kaivoin kaapista juhtavaatteet ja meikkasin vähän. Jo loppui julkisten bussivuorojen hehkutus ja vuokratason kysely. N50 omaisuus 930.000e.

Täällä on aika paljon näitä vaate kommentteja. Mulla on myös risaisia ja usein likaisia vaatteita, siksi suosin mustaa väriä ja pesen päällivaatteet yleensä vain pikapesulla. En ole rikas, mutten köyhäkään.

Vierailija kirjoitti:

Kassat aina tuijottaa suu auki, kun ostan Kokkikartanon eineksiä. Ristiriidassa olemuksen kanssa.

Nyt en ymmärtänyt, tekeekö Kokkikartanon einesten ostaminen mielikuvan rikkaasta vai köyhästä. 

Minulla ei ole esinahkaa, mutta olen silti köyhä.

Pari tuttua. Toinen tekee huvikseen matalapalkka alan duuneja. Jotta näkisi erilaisia ihmisiä. Käyttää niin sanotusti vaatteensa loppuun.

Toinen ei tee mitään. Mutta ei panosta ulkoisiin statussymboleihinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua varmaan luullaan työttömäksi juopoksi vaikka olen oikeasti työelämässä ja syönyt ja juonut väsymiseen asti kalleinta mitä tästä maasta löytyy.

Ahaa, eli olet siis työssäkäyvä alkoholisti.

Yksi entinen duunikaveri. Söi omia eväitä ja vaatteet ikivanhat, muodista ei tietoakaan. Aina valitti kaiken kalleutta.

Loman jatkeeksi otti kerran pari kuukautta palkatonta ja kierteli Kiinassa. Paljastui, että omisti mm. muutaman asunnon Eirassa ja valtavan metsäomaisuuden. Varakkaan suvun ainoa perijä. Vanhapiika, mutta osasi nauttia matkustelusta.

Rikkaat erottaa siitä, että ne näyttävät köyhiltä.

Rahattomat erottaa siitä että ne on wanna be rikkaan näköisiä.

Tunnistan hyvin sen ihmistyypin, joita kiinnostaa kauheasti toisten varallisuus. Ja ihan mitättömistä asioista kadehtivat toisia. Esim. uudempi auto kuin itsellä. Voi miten pieniä ihmisiä! 

Kyllä, pidin sukulaista pienituloisena ja yritin auttaa häntä, mm. ostin kodinkoneita rikkoutuneiden tilalle. Perin häneltä 300t

Joskus aikoinaan lasten sossu kyykytti avoimesti kuin köyhää saastaa. En tykkää leveillä. Kun asiayhteydestä paljastui, että lomailimme ihan kivassa omassa kohteessa, niin käytös muuttui.

Yhtä tätiä pidin köyhänä, hän oli ollut kokki-siivooja-lastenhoitaja-yleiskodinkoneena varakkaassa perheessä vielä kasarilla.

Yleinen asenne oli, että häntä oli hyväksikäytetty, mutta hän suuttui tällaisista puheista. "He ovat kyllä ihan hyviä ihmisiä, älkää nyt tuollaisia puhuko!".

Hän antoi nuoremmalle sukupolvelle hienoja ja mieleisiä lahjoja. Ja osa sukulaisista ravisteli päätä ja sanoi, että voi voi, vähistä eläkkeistä ei niin paljon kannattaisi antaa, kun syödäkin pitäisi.

No, täti kuoli ja perintöä selvitellessä yllätys oli melkoinen. Hän omisti kolme yksiötä kaupungin keskustassa ja sijoituksia oli yli miljoona mummon markkaa (mikä oli silloin paljon rahaa).

Mietin asiaa ja näyttää siltä, että hänellä ei ollut käytännössä mitään menoja koko työuransa aikana.

Ruoka, asunto ja työvaatteet tulivat perheeltä ja melkein koko pienehkö palkka meni sijoituksiin. Hän oli saanut myös osansa perinnöstä, joka oli ollut pesämunana.

Sitten vaan melkein 60 vuotta korkoa korolle, niin lopputulos ei yllätä.

Joo, että ei voi antaa lahjoja, kun syödäkin pitäisi, just ja joo.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tekee ulkonäön perusteella niin koomisen nopeita ja jyrkkiä johtopäätöksiä. Ei sille voi mitään.

Ja ammatin.. 

T. Varakas siivooja