Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte sosiaalista teatteria työpaikoilla?
20.02.2025 |
Tuntuu että tuosta on tullut tärkeämpää kuin pätevyydestä, tekemisestä ja itse työstä.
Kommentit (31)
Huomannut jo kauan sitten. Paskan jauhaminen, kuppikuntien perustaminen, seläntakana jauhaminen, kateus ym. vievät 50 % työajasta ja työnantajat todennäköisesti sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina hiukan humalassa.
Tuo varmaan auttaa ja paljon auttaakin.
En jaksakaan enkä myöskään jaksa esittää normaalia ihmistä.
Seurauksena jo otsikoihin kiirinyt hätähuuto = MIELENTERVEYS KOVILLA TAI MENETETTY JO KAUAN SITTEN, SUUNTANA, TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKE. Hintalappu järjetön !
Onhan se rasittavaa, kun jotkut eivät koskaan kasva aikuisiksi. Työpanoksen arvostus määräytyy sen perusteella keitä on kavereina, ei sen perusteella miten hyvin tekee työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomannut jo kauan sitten. Paskan jauhaminen, kuppikuntien perustaminen, seläntakana jauhaminen, kateus ym. vievät 50 % työajasta ja työnantajat todennäköisesti sallii.
Mä huomasin sen, että jos astuu jonkun varpaille kuppikunnasta, niin koko kuppikunta käy kimppuun kuin herhiläisparvi. Alkaa sabotointi, perättömien juttujen levittely, voisi sanoa että suoranainen kiusaaminen.
Pysyttelen työpisteelläni tai lähikollegan luona. Tapaan muita vain kokouksessa joka toinen viikko. Varsinkin esimies on kaamea, häntä välttelen parhaani mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan osallistunut mihinkään sosiaaliseen teatteriin, olen vaan ollut oma itseni, tehnyt työni ja jutellut työkaverien kanssa jos olen ollut juttutuulella.
Tulehtuneet ja huonot sosiaaliset kohtaamiset näkyy asiakkaille, potilaille ja muille jo helvetin kauas ja näkyvästi !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa. Enkä mitään avokonttoria. Pystyin saamaan oman työhuoneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomannut jo kauan sitten. Paskan jauhaminen, kuppikuntien perustaminen, seläntakana jauhaminen, kateus ym. vievät 50 % työajasta ja työnantajat todennäköisesti sallii.
Mä huomasin sen, että jos astuu jonkun varpaille kuppikunnasta, niin koko kuppikunta käy kimppuun kuin herhiläisparvi. Alkaa sabotointi, perättömien juttujen levittely, voisi sanoa että suoranainen kiusaaminen.
Bingo! Tietoinen, liiankin tietoinen. Kuppikunta on kuin salaliitto, jos vahingossa sohaiset siihen, on ajojahti valmis ja hyvin usein nämä kuppikunnat ovat työyhteisöjen tuho ja syöpä jota kukaan ei saa kitkettyä pois. Kerran minulle sanottiin suoraan uuden työtehtävän aloittaessani, että kuulut sitten tähän A-ryhmän kuppikuntaan, jota johtaa L ja kysyttiin, onko asia selvä, sanoin, etten aio kuulua mihinkään ryhmään - tulin vain tekemään tehtäväni, en muuta. Pulinaa siitä seurasi, mutta vein keissin suoraan päällikkötasolle kysyen, onko hän tietoinen talon sisäisestä ja salaisesta hierarkiasta. Joskus pitää ottaa härkää sarvista ettei jää härän jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemalla ihana itseni. Ei mulle ole vaikeaa tulla toimeen ihmisten kanssa.
Koko työurani olen ollut niillä parjatuilla naisvaltaisilla aloilla, eikä ole tarvinnut mihinkään teatteriin ryhtyä. Ihan vaan olen ollut kohtelias ja ystävällinen kaikille asemasta riippumatta ja tehnyt työni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä "oireilevilla" on mielenterveysongelma. Vika on teissä, ei niissä muissa.
Vierailija kirjoitti:
Teillä "oireilevilla" on mielenterveysongelma. Vika on teissä, ei niissä muissa.
Oletko harkinnut hoitoon hakeutumista tai edes terapiaa, onko työterveys mahdollisesti oikea paikka ?
En jaksakaan, enkä jaksa myöskään korkeakoulussa tunneilla tapahtuvaa turhaa lätinää tai epäolennaisuuksiin ajan tuhlaamista. Annan muiden luulla että olen tyhmempi tai laiskempi kuin olen, sillä väkisin osallistuminen on paljon turhauttavampaa kuin se mitä minusta saatetaan ajatella. Tuo kulttuuri yleensä muodostuu vähän väkisinkin sen mukaan, mikä persoonallisuustyyppi ihmisissä on eniten edustettuna. En valitettavasti (tai onneksi) kuulu siihen yleisimpien joukkoon, mutta ei kai auta kuin koittaa kestää. Olen myös kokeillut ns. syrjäytyä joksikin aikaa koko oravanpyörästä ja sen mukana tuli omat sosiaaliset ongelmansa myös, eli ei ole enää vaihtoehto sekään. Tulevaisuudessa tarkoituksena perustaa itse tai löytää työ jossa tuota teatteria ei tarvitse käytännössä harrastaa yhtään jos ei jaksa tai halua.
Pahimpia on suulaat ja äänekkäät naiset, omasta mielestään hyvät ekstrovertti-tyypit. t. M39
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on suulaat ja äänekkäät naiset, omasta mielestään hyvät ekstrovertti-tyypit. t. M39
Pahimpia ovat typerät, esimiestaidoiltaan umpisurkeat miehet, joilla ei ole tarpeeksi etikettejä olkapäillä tehtävien hoitamiseen.
Olen ystävällinen ja tasapuolinen kaikille mutta en kaveeraa liikaa kenenkään kanssa enkä juoruile. Työpaikalla olen töissä enkä luomassa sosiaalisia suhteita. Jos niitä tulee, se on plussaa mutta työnteko on pääasia.
Olen aina hiukan humalassa.