Pääseekö koirapelosta koskaan?

En enää varsinaisesti pelkää koiria, mutta olen aika varautunut niiden parissa. Lapsena minua on purrut koira ja minua ei myöskään ole lapsena opastettu miten koirien kanssa toimitaan. Itselle en halua koiraa, mutta olen hoitanut parin tuttuni koiria tarvittaessa. Ja niistäkin koirista on yksi purrut minua yllättäen. 

Minullakin oli lapsena kova koira pelko, mutta niin vain vanhemmiten hankin oman koiran. Lähtisin purkamaan pelkoa askel askeleelta. Yritä ensin hahmottaa, millainen koira pelottaa sinua kaikkein vähiten, ja sitten pyrit pääsemään tekemisiin juuri sellaisen rodun kanssa. Järkevintä voi olla aloittaa roduista, jotka on keskimäärin kaikkien kavereita (ihmiset), kuten newfoundalinkoirista (hyvin rauhallisia, tykkäävät rapsutuksista, kuolaavat), staffeista (hyppivät päin, haluavat pusutella) tai labradorinnoutajista (tulevat luultavasti nuuhkimaan innokkaana, voit heitellä vaikka palloa).

Voit myös mennä istumaan hieman etäämmälle jostakin koirapuistosta, mistä voit rauhassa ja turvallisesti seurailla koirien touhuja. Näin alat tottumaan koirien läsnäoloon ja niitä seuraamalla opit tulkitsemaan paremmin niiden elekieltä.

Eräs kokeilemisen arvoinen keino on heittää homma aivan överiksi, eli mennä suoraan johonkin kv koiranäyttelyyn, jossa on valtavasti kaiken kokoisia koiria (ovat 99.9% todella hyvin käyttäytyviä ihmisiä kohtaan). Tuon kokemuksen jälkeen tuskin yksi kadulla lähestyvä koira enää pelottaa. 

Koirat aistivat pelon, mutta edellä mainitussa näyttelytilanteessa ne tuskin juuri reagoivat siihen, koska ihmisten virta on jatkuva ja suurin osa koirista on myös tottunut monenlaisiin ihmisiin. Omakin koirani suhtautui varautuneesti pelkääviin ihmisiin, saattoi yksin ollessa jopa murista heille, vaikka muuten hyväksyikin ventovieraat halailemaan ja silittämään. Pelossa ja aggressiossa on mahdollisesti koiran tulkinnan mukaan jotain samankaltaista, ehkä erittämäsi hormonit tai jäykistyvä kehonkieli, joka ikään kuin viestii valmistautumisesta hyökkäykseen aivan kuten tapahtuu usein koirien maailmassa. 

Tässä muutama vinkki koiran fyysiseen kohtaamiseen (kun haluat ottaa fyysistä kontaktia).

1. Älä tuijota silmiin (vaikka monet koirat sen hyväksyykin). 

2. Toimi rauhallisesti, mutta reippaasti, älä epäröi. Laita käsi rohkeasti koiran turkkiin ja hiero sitä. Koirat yleensä tykkäävät, kun niitä hieroo rinnasta. Kaikki eivät tykkää, jos laittaa käden pään/selän päälle tai koskee hännästä.

3. Kohtaa koira koiran tasolla. Mene kyykkyyn tervehtimään koiraa. (tämä ei ole pakollista läheskään kaikkien koirien kanssa, mutta parantaa onnistuneen ensikohtaamisen todennäköisyyttä). Koira luultavasti haluaa nuuhkia sinua. Voit painaa leukaa hieman alas ja antaa koiran nuuhkia päätäsi, korviasi, jne samalla sitä rinnasta hyväillen. 

4. Henkistä syvään ja rauhallisesti, muista että tilastojenkin valossa koirat ovat jopa rauhanomaisempia kuin me ihmiset, ja mekin olemme yleensä aivan turvallisia. Vaikka koira puraisisikin, kyseessä on todennäköisesti vain pieni varoitusnäykkäisy, josta ei seuraa isoa vammaa. Muriseva koira ei myöskään välttämättä pure, murina on koiran tapa ilmoittaa, että otahan hieman etäisyyttä.

5. Suu on koirien kädet (nenän ohella). Innostuva tai leikkivä koira, varsinkin nuori yksilö, saattaa ottaa käden suuhun tutkiakseen sinua tarkemmin tai hyppiä vasten ja "purra" kevyesti. Jälkimmäinen ei tarkoita, että koira haluaisi satuttaa sinua. Se haluaa leikkiä kanssasi, mutta sille ei ole vielä opetettu, että näin ei saa toimia ihmisten kanssa. 

jos kerran pystyt silittämään kilttejä koiria, niin ongelma ei ole onneksi mahdoton selättää. Toki tässä toivoo pelisilmää myös koiranulkoiluttajilta eli sitä omaa koiraa ei päästetä ihmisiä liian lähelle. Itse otan kapeimmilla kulkuväylillä( eli normi jalkakäytävät kaupungissa) koiran aina lyhyempään hihnaan ohituksissa, ohitettiin sitten ihminen tai toinen koira. Korona kun laukaisi kunnon koirabuumin, niin siellä tallustelee nykyään monenlaista puusilmätoopea ulkona jossa koira päättää miten mennään ja sitä koiraa päästetään kaikkien iholle. Jos kohtaat irtokoiran/päälle pyrkivän koiran, sille kannattaa kääntää selkä ja pysähtyä ellet jo kauempaa pysty väistämään tilannetta.

Naapurin villakoira puri mua käteen, kun olin 5 vuotta. Menin silittämään koiraa läksiäisiksi eteisessä, ja se hieman haukkasi. Käteen ei tullut jälkeä eikä mitään. Opin että koira ei ole lelu eikä kaikki koirat halua että niitä silitetään. 

Mutta muistan miten naapurintäti säikähti ja tutki mun kättä. Pahempaa oli kuulla, että koiraparka sai tapauksen vuoksi kuolemantuomion. Ehkä koira oli vanha, ehkä sillä oli kipuja, en tiedä.

Koirakammoa ei tullut. 

Vierailija kirjoitti:

En enää varsinaisesti pelkää koiria, mutta olen aika varautunut niiden parissa. Lapsena minua on purrut koira ja minua ei myöskään ole lapsena opastettu miten koirien kanssa toimitaan. Itselle en halua koiraa, mutta olen hoitanut parin tuttuni koiria tarvittaessa. Ja niistäkin koirista on yksi purrut minua yllättäen. 

Vieraampi hoito koira saattaa näykkäistä varsinkin ohitustilanteissa, jos törmätään vastaantulevaan koirakkoon jonka kanssa syntyy nokkapokkaa tai muuhun "uhkaan". Koira ei välttämättä kunnioita sinua vielä laumanjohtajana, joten se tulkitsee olevansa itse vastuussa tilanteen hoitamisesta. Sinun estelysi ikään kuin häiritsee tämän velvollisuuden suorittamista. Koiralauman johtaja yksilö saattaa usein ärähtää saman perheen muillekin koirille, jos ne em tilanteessa yrittävät puuttua asiaan. 

"

Tässä muutama vinkki koiran fyysiseen kohtaamiseen (kun haluat ottaa fyysistä kontaktia).

1. Älä tuijota silmiin (vaikka monet koirat sen hyväksyykin). "

Kiitos tästä selkeästä ja hyvästä tietopaketista, paljon on asiaa, josta en ennen ole ollut tietoinen. Esim. koiran tasolle laskeutuminen tai rinnasta silittäminen. 

Entä jos koiranomistaja hoitaisitte ja ulkoiluttaisitte sen koiran niin ettei siitä ole muille haittaa, ei tule polvia/laukkua nuuskimaan eikä rähise vastaantulijoille 

Jättäisitte tuon toisten "parantamisen"  ja ohjeistamisen.  Ei kenenkään ole pakko osallistua tuntemattomien harrastukseen opettelemalla jotain koirien kieltä.

En itse häiritse koiria, en edes ratsastajia.  Mökkitiellä pysäytän aina auton ja annan hevosten mennä rauhassa.  Just huomasin, ne sattuu aina tulemaan vastaan, koskaan en ole joutunut takaapäin ohittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mielenkiintoista, että jotkut ihmiset pelkäävät koiria. Itse en kuulu niihin, ja minulla hieman päinvastainen ongelma, että kun liikun paljon ulkona, väistän toki vastaantulevaa koiraa kunnolla etukäteen, mutta tykkään tsiikata koiria, koska pidän niistä, ja koirat vaistoaa sen, ja tekevät mielellään tuttavuutta, mikä hieman kiusallista, kun sitten helposti joutuu juttelemaan omistajien kanssa, mitä en sinänsä välitä tehdä. 

Koirat pitävät huomiosta, ja jos niitä katsoo sopivalla tavalla silmiin, niin ne helposti haluavat tehdä tuttavuutta, mitä moni koiran omistajakaan ei sinänsä halua, siis että joutuu juttelemaan ventovieraiden kanssa.

Koirat ovat mielestäni oikein kivoja tapauksia, jos ne eivät pelkää ihmistä eikä muita koiria. Peloton koira ei ole aggressiivinen.

Kirjoituksesi viimeisestä kappaleesta olen eri mieltä. Kaikki aggressio, joko koirien välinen, tai ihmiseen kohdistuva, ei todellakaan aina johdu pelosta. Aihe on liian laaja tässä käsiteltäväksi, joten otan vain yhden esimerkin: jos tunkeudut koirieni vartioimaan pihapiiriini, kotiini tai autooni, ja koirani purevat sinua, syy ei ole pelko. Älä tee yleistyksiä aiheesta, josta et tiedä tarpeeksi.

Pääsin koirapelosta. Ei kukaan silti aggressiivisen koiran luokse syöksy silittämään.

Koira on aika yksinkertainen ja toimii aistien varassa. Jos heiluttaa häntää ja on innoissaan sinusta, voi aika suoraan vain mennä silittelemään. Jos koira on varautunut kannattaa vain antaa sen haistella ja todeta että ei ole uhkaa. Jos silittää niin kannattaa silittää niin että koira näkee kätesi. Eli kaulasta/rintakehästä. Ei selästä tai niskasta.

Koirat ovat kuin pieniä lapsia mieleltään.

Minulla on ollut järkyttävä koirapelko. Se tuli aikuisena yli 50-vuotiaana, kun lähistöllä asuva kookas susikoira alkoi liikkua alueella. Ohittaessaan meidät se murisi ikävästi, iso uroskoira. Kaiken takana on kuitenkin omistaja. Olen nähnyt kun omistajanainen on esim. potkaissut koiraansa takapuoleen. Eivät ole myöskään juuri kouluttaneet kahta susikoiraansa. Isolla miehellä ei ole mitään ohjausvaltaa koiraansa. Näistä johtuen koirapelkoni on alkanut.  Olen asunut 6 vuotta tässä noiden lähellä ja se on ollut ikävää aikaa. Tällä alueelle jossa asumme on vaan liikaa lemmikkejä, osa hyvin käyttäytyviä, iso osa ei osaa olla. Ei ole koulutettu. Minä olen alkanut valita ulos menotkin sen mukaan, ettei ole vilkkain koiran ulkoilutusaika. Pyydän myös ulos lähtiessä rauhaa mieleen ja turvallista ulkoilua. Se on vähän auttanut. Toivon että myös sinun tilanne paranee. Aina voi vaihtaa suuntaa, kadun puolta jne. Ja lemmikit täytyy myös kouluttaa jos liikutaan ihmisten ja toisten eläinten seassa, näin vaan on. 

Ystäväni pääsi. Häntä puri koira lapsena ja hän vältteli koiria vuosikymmeniä. Melkein nelikymppisenä tapasi miehen, jolla oli koira, ja en tiedä miten hän siedätti itsensä, mutta nykyään hän on jo kyseisestä miehestä eronnut, mutta hänellä itsellään on kaksi saksanpaimenkoiraa.

(Joka muuten oli se rotu mikä häntä alunperin puri - en tiedä voisiko tuota sitten jotenkin psykoanalysoida :D)

Pelkäähän isot miehet susiakin. Koira on tilastollisesti paljon vaarallisempi. Kymmenen vuoden aikana Suomessa on kuollut 17 ihmistä koiran pureman tai hyökkäyksen seurauksena. Susi ei ole tappanut yhtään. Eli ihan tervettä pelätä koiria.

Kiitos ymmärryksestä, ja kaikkea hyvää koiraihmisille. Yritän kohdata pelkoani ja uskon, että suunta on parempaan päin. Kiitos konkreettisista neuvoista sekä kiitos heille, jotka käyttäytyvät niin kauniisti koirien kanssa jo nyt.  - AP

Jos sinulla on joku toinenkin pelko, esim esiintyminen , korkeat paikat tms, koita ylittää tämä pelko esim kiipeämällä valjaissa vähän korkeammalle kuin uskallat. Sitten tämän jälkeen jatkossa kun ohitat koiria, kiinnitä katse tiukasti johonkin muualle kuten puunlehteen tai ohi ajavaan autoon ja jätä koira täysin huomiotta. Yksi vaihtoehto on pitää äänekästä hälytintä taskussa varalla, mikä tekee sen että oma itsevarmuutesi tilanteen kontrollointiin lisääntyy, eikä koira enää haista ja aisti pelkoasi. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos koiranomistaja hoitaisitte ja ulkoiluttaisitte sen koiran niin ettei siitä ole muille haittaa, ei tule polvia/laukkua nuuskimaan eikä rähise vastaantulijoille 

Jättäisitte tuon toisten "parantamisen"  ja ohjeistamisen.  Ei kenenkään ole pakko osallistua tuntemattomien harrastukseen opettelemalla jotain koirien kieltä.

En itse häiritse koiria, en edes ratsastajia.  Mökkitiellä pysäytän aina auton ja annan hevosten mennä rauhassa.  Just huomasin, ne sattuu aina tulemaan vastaan, koskaan en ole joutunut takaapäin ohittamaan.

Kaikkien ratsastajien puolesta kiitän, ettet halua häiritä EDES heitä. Ratsastaja on hengenvaarassa, kuka hyvänsä välinpitämätön ääliö saattaa typeryydellään aiheuttaa hevosen ryntäämisen ja sitä kautta onnettomuuden.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin koirapelosta. Ei kukaan silti aggressiivisen koiran luokse syöksy silittämään.

Koira on aika yksinkertainen ja toimii aistien varassa. Jos heiluttaa häntää ja on innoissaan sinusta, voi aika suoraan vain mennä silittelemään. Jos koira on varautunut kannattaa vain antaa sen haistella ja todeta että ei ole uhkaa. Jos silittää niin kannattaa silittää niin että koira näkee kätesi. Eli kaulasta/rintakehästä. Ei selästä tai niskasta.

Koirat ovat kuin pieniä lapsia mieleltään.

Ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa näille "mä en tiedä koirista mitään mutta kerron silti ohjeet ja analyysin"

Vierailija kirjoitti:

Sanon itse noille flex-hihnojen pitäjille, että ei kiinnosta, tekeekö murresi jotain vai eikö tee, sen sijaan minä en itse halua, että koira koskee minuun. Välillä menee neutraalilla äänensävyllä perille, joskus joutuu sanomaan tiukemmin.

 

EN pelkää koiria, mutta yhden kävelylenkin aikana voi useampi koira haluta nuuhkimaan tai kerjäämään huomiota -

ei kiitos.

 

Tämä. Haluan päättää, kuka minuun koskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää varsinaisesti pelkää koiria, mutta olen aika varautunut niiden parissa. Lapsena minua on purrut koira ja minua ei myöskään ole lapsena opastettu miten koirien kanssa toimitaan. Itselle en halua koiraa, mutta olen hoitanut parin tuttuni koiria tarvittaessa. Ja niistäkin koirista on yksi purrut minua yllättäen. 

Vieraampi hoito koira saattaa näykkäistä varsinkin ohitustilanteissa, jos törmätään vastaantulevaan koirakkoon jonka kanssa syntyy nokkapokkaa tai muuhun "uhkaan". Koira ei välttämättä kunnioita sinua vielä laumanjohtajana, joten se tulkitsee olevansa itse vastuussa tilanteen hoitamisesta. Sinun estelysi ikään kuin häiritsee tämän velvollisuuden suorittamista. Koiralauman johtaja yksilö saattaa usein ärähtää saman perheen muillekin koirille, jos ne em tilanteessa yrittävät puuttua asiaan. 

Tämä villakoira puraisi minua kun olin makoilemassa sohvalla ja koira oli sohvan selkänojan päällä makoilemassa. Katsoin televisiota ja kun oikaisin silmälasejani niin koira puraisi minua kädestä. En todellakaan tiedä mitä uhkaavaa tilanteessa oli. Omistaja ei ollut kotona ja olin koiravahtina. Kaksi eri villakoiraa on purrut minua elämäni aikana, joten rodulla on minulle tosi hyvä maine.