Pääseekö koirapelosta koskaan?

Ei pääse. Koirapelkoinen jo 70 vuotta.

Oi voi, ehkä tämän kanssa sitten vain täytyy olla ja elää. Koiria on nykyään valtavan paljon, siksi ongelma ei ole ainakaan yhtään helpottanut.

Otat koiran. Itse taas kissoista huonoja kokemuksia, eli en ota koskaan kissaa. Ne on arvaamattomia!

Itse pelkäsin myös koiria, koska lapsena koira oli purrut minuakin. Positiivisten kokemusten kautta sain siedätettyä pelkoni pois ja nykyään minulla on neljä omaa koiraa.

Sinänsä olen ihan tyytyväinen, että minulla on omakohtainen kokemus koirapelosta, niin ymmärrän sitä myös muilla. Tästä johtuen esim. ohitan aina ihmiset siten, että koira on lyhyessä hihnassa ja pyydän sitä seuraamaan hyvissä ajoin ennen ohitustilannetta. Haluan näyttää jo kaukaa vastaantulijalle, että koira on minulla hallinnassa, koska en voi ikinä tietää miten ahdistava ohitutilanne on hänelle.

Kaikkia koiria ei saa säyseäksi. Voit rodun mukaan myös vähän päätellä ja miten koira on tulossa. Ja omistajan käytös. Moni ei osaa kouluttaa koiria, jotkut kyllä. Terrierirodut joita isoja ja pieniä, on helposti raapiva ja pureva - vähän arvaamaton, paitsi staffit yleensä hyvin omistajien koulutuksessa ja omistaja ei päästä niitä ihmisten luo.

Ehkä voit katsoa tuntomerkit kirjasta tai netistä niistä roduista, että tietää mitä ne ovat, jos näkyy vapaana. Samoin koiria ei ole pakko lähestyä tai säheltäviä, isoja tai pieniäkään, koira yleensä haistaa kämmentä ylempää kuin käsi jos tulee käymään. Voi sanoa vaan ystävällisesti moi ja koira ujostuu. Osa menee äkkiä omistajan luo, ellei heiluta häntää ja halua tutustua.

Rauhallisuus, eteenpäin meno tai pieni hymy, voi rauhoittaa koiraa ja se heiluttaa häntää kaukaa. Osa vain innostuu ihmisistä helposti. Ilmeettömänä tosin pääsee rauhassa eteenpäin jos ei sinne katso ja omistajakin tajuaa. Jos on omistaja joka jyrää eteenpäin, on parempi mennä sivulle ja kävellä sieltä eteenpäin. Koiria ei ole pakko silittää tai lähteä siihen mukaan.

"Haluan näyttää jo kaukaa vastaantulijalle, että koira on minulla hallinnassa, koska en voi ikinä tietää miten ahdistava ohitutilanne on hänelle."

Olet tosi ihana koiranomistaja! Juuri tällainen käytös rauhoittaa, ja ohitustilanne on mukava, vaikka onkin koirapelkoinen. 

Itseasiassa kyllä mietin usein, että olisi ihanaa jos olisi koira, mutta koirapelko on iso este asialle. Vaikka omaan koiraan tutustuu ja luottaa, kuinka selviäisi lenkkipoluilla kun pelkäisi niitä muiden koiria. Samalla varmasti oma koira aistisi, että varon muita koiria ja sekin olisi rauhaton. 

Nimenomaan välinpitämättömät omistajat aiheuttavat ongelmaa, ihmiset jotka päästävät koirat vapaaksi tai liian kauaksi itsestään. Usein törmää myös käytökseen, jossa koiranomistaja suuttuu, kun oma koira ärisee ja itse pelkää. 

En siis todellakaan vihaa tai inhoa koiria, mutta en osaa lukea niiden käytöstä. Kissoja minulla on, kissojen kieltä ymmärrän paremmin. Ne myös tapaavat häipyä paikoilta, ollessaan epävarmoja. Epävarma koira taas saattaa purra.

Omat koirani ovat aina olleet överikilttejä ja sosiaalisia, ja niiden ansiosta useampi koirakammoinen tuttavani on päässyt kammostaan, ja melkein kaikilla taitaa tällä hetkellä olla omakin koira. Eli kyllä se mahdollista on, mutta varmaan aika yksilöllistä tietenkin.

Ei. Olen 80. Pelolle ei mahda mitään. Olen kotipihalla yrittänyt selittää kun selvästi kavahdan ettei mulla koiria mitään vastaan, vain käsittämätön pelko.

Lapsena koira puri ja maalla juoksenteli ralojen järkyttävät ärhäkät pystykorvat vapaina raivoten ohikulkeville.  Koulumatka oli yhtä pelkoa.

Osa terrieriroduista on ok jos omistaja kouluttanut. Osa epäluuloisia.

Ymmärrän hyvin sinua 80-vuotias, samanlainen selkäytimestä lähtevä pelko on minulla koiria kohtaan. Minua puri koira niin kivuliaasti, että kipu muistuu mieleen vieläkin. Pelko aktivoituu heti, jos juurikin lenkkipolulla vastaan juoksee tosi villin oloinen koira, tai se alkaa murista ja jähmettyy. Onneksi enää ei saa pitää koiria vapaana, kuten silloin varmaankin kun olit lapsi. 

Jos osaat lukea kissojen elekieltä, opit kyllä ymmärtämään koirienkin elekieltä. Koirat ovat aapisia kissoihin verrattuna :)

Epävarma koira pyrkii myös aina ensin väistämään. Pureminen on sille viimeinen keino ja ennen puremista on tullut jo useita varoitusmerkkejä. Puhutaan koiran raggression portaista joiden vasta ylin askelma on puraisu. Jos haluat, voit tsekata tuon asteikon alla olevasta linkistä. Artikkeli koskee koiran resurssiaggressiivisuutta, mutta aggression portaat soveltuvat ihan kaikkeen koiran aggressioon.

https://dogio.fi/blog/resurssiaggressiivisuus-osa-1-ihmiseen-kohdistuva…

Useimmiten koira joutuu käyttämään noita aggression ylimpiä askelmia silloin, kun se on viety sille liian vaikeaan tilanteeseen, eikä sillä ole mahdollisuutta poistua tai edes ottaa etäisyyttä. Klassisin esimerkki tästä on pienen koiran omistaja, joka vie koiransa liian lähelle yleensä isoa koiraa ja hekottelee rähjäävälle koiralleen "pieni koira, iso ego" tajuamatta, koiran ilmentävän puhdasta pelkoaggressiivisuutta ja omistaja itse on pakottanut sen tilanteeseen, jossa sille ei ole jäänyt enää muita vaihtoehtoja kuin yrittää puolustautua aggressiolla.

Siedättämällä. Oma isäni pelkäsi kuollakseen saksanpaimenkoiria, kun sellainen oli häntä purrut lapsena. Joutui sitten olosuhteiden pakosta asumaan sellaisen kanssa parin kuukauden ajan, eikä sen jälkeen ole lakannut kehumasta, miten oli hienoin koira minkä on tavannut. 

Pitää muistaa aina, että koira on perusolemukseltaan petoeläin, laumaeläin (suojelee omaa laumaa) ja näin ollen koiraan kannattakin suhtautua kunnioituksella. Koirasta saa kouluttamalla ja sosialistamalla erittäin yhteiskuntakelpoisen kyllä, ja varsinkin omistajan kanssa oleva hyväkäytöksinen (koulutettu) koira ei ole minkäänlainen vaara. Omistajalta on aina syytä kuitenkin kysyä saako koiraa tervehtiä, jos haluaa tehdä tuttavuutta. Yksin jätettyä (esim kaupan edusta) koiraa ei kannata lähestyä. En myöskään itse koskaan ole jättänyt pieniä lapsia yksin meidän palvelusrotuisten koirien kanssa, vaikka ne on aina koulutettu ja ovat sosiaalisia. Koira on laumanjohtajansa johdossa tottelevainen, omin päin saattaa tulla luontaiset vaistot esiin.

Minun koiraa ei kiinnosta ohikulkijat yhtään, mutta jos vastaantulija jo kaukaa alkaa tuijottamaan koiraa herättää se koirassa epäilyksiä ja takuulla on valmis "yhteenottoon". Jos vain yrität mennä ohi tuijottamatta koiraa, katsele muualle niin ei koiratkaan välitä. Koira ymmärtää jos joku pelkää ja osaa käyttäytyä niin ettei pelkoon ole syytä, mutta kun pelkääjät käyttäytyy niin että koira kokee sen uhaksi. Harvemmin koirat mitään tekee ja minuakin puri koira kun olin lapsi, mutta ei ole haitannut, vaikka nyt aikuisenakin on pari kertaa ollut tilanne se, että ovat yrittäneet purra. Toiselle noista karjaisin niin että se sakemanni pisti makaamaan maahan eikä yrittänytkään enää mitään, oli siis kaupan edessä ja yhtäkkiä yritti ottaa käsivarresta kiinni. Toinen oli tuttu rotikka joka yhtäkkiä hyppäsi raivona vasten onneksi omistaja sai sen äkkiä pois, ilmeisesti käsidesin haju laukaisi tilanteen, mutta siihen koiraan meni luotto täysin, kun ensin heiluttelee häntää ja sitten yrittää kurkkuun kiinni. En silti pelkää yleisesti koiria, vain tuota yhtä 

Jos vaan koirapelon poistamisesta on kyse, niin voi kokeilla hypnoterapiaa. 1-2 kertaa pitäisi riittää.

Aika moni koirapelkoinen on hankkinut koiran ja sen pituinen se pelko. 

Sanon itse noille flex-hihnojen pitäjille, että ei kiinnosta, tekeekö murresi jotain vai eikö tee, sen sijaan minä en itse halua, että koira koskee minuun. Välillä menee neutraalilla äänensävyllä perille, joskus joutuu sanomaan tiukemmin.

EN pelkää koiria, mutta yhden kävelylenkin aikana voi useampi koira haluta nuuhkimaan tai kerjäämään huomiota -

ei kiitos.

Sinänsä mielenkiintoista, että jotkut ihmiset pelkäävät koiria. Itse en kuulu niihin, ja minulla hieman päinvastainen ongelma, että kun liikun paljon ulkona, väistän toki vastaantulevaa koiraa kunnolla etukäteen, mutta tykkään tsiikata koiria, koska pidän niistä, ja koirat vaistoaa sen, ja tekevät mielellään tuttavuutta, mikä hieman kiusallista, kun sitten helposti joutuu juttelemaan omistajien kanssa, mitä en sinänsä välitä tehdä. 

Koirat pitävät huomiosta, ja jos niitä katsoo sopivalla tavalla silmiin, niin ne helposti haluavat tehdä tuttavuutta, mitä moni koiran omistajakaan ei sinänsä halua, siis että joutuu juttelemaan ventovieraiden kanssa.

Koirat ovat mielestäni oikein kivoja tapauksia, jos ne eivät pelkää ihmistä eikä muita koiria. Peloton koira ei ole aggressiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Otat koiran. Itse taas kissoista huonoja kokemuksia, eli en ota koskaan kissaa. Ne on arvaamattomia!

Eivät ole, et vain ymmärrä niiden kehon kieltä ja viestintää.