Olenkohan loukannut terapeuttani, hänestä on tullut etäinen. Vai kuuluuko se asiaan?

Kuulostaa ihan normaalilta. Ilmeisesti psykoterapeutti katsoo, että akuutein hätä ei ole nyt päällä, ja voidaan keskittyä itse asioiden käsittelyyn sen sijaan, että sua täytyisi koko ajan jotenkin "kantaa" ja sinusta huolehtia. Kun niitä asioita käsitellään, se on usein enemmän älyllistä ja "kuivaa", ja monet terapeutit kokee hyöydylliseksi tehdä siinä samalla muistiinpanoja, katsella vanhoja muistiinpanojaan tms, jotta saavat langan päästä kiinni, mikä on asiakkaan oirekuva ja mistä voisi johtua. 

Eli minusta tämä nykytilanne on se normaalitilanne terapiassa, ja tuo alkutilanne jota tunnut ihannoivan, vain sellaista mihin vain osa terapeuteista ryhtyy, jos asiakkaalla on akuutti tilanne päällä. Se tsemppaus yms. voi olla hyvinkin tarpeen,että selviää vaikeimman. yli, mutta se ei ole varsinaisesti psykoterapeuttista hoitoa vielä. Nyt olet siinä osassa, jossa psykoterapeutti yrittää kaivaa problematiikkasi takaa laajempia, mahdollisesti jo lapsuudessa alkaneita kuvioita. Esim. itselläni paljastui parin vuoden terapian jälkeen itselleni ihan alussa tiedostamaton häpeän ja henkisen väkivallan kierre, ja asiat ei kunnolla lähteneet ratkeamaan ennen kuin tämä paljastui. Ja sen paljastumiseksi terapeutti tarvi paljon sitä kuuntelua ja pohdiskelevan näköisenä ruudun tuijottelua.

Mutta voit ehdottomasti ottaa tämän asian terapeutin kanssa puheeksi, kun se sinua häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti on lojaali vaan karttuvalle lompakolleen. Kun väsyy leikkimään kiinnostunutta ja auttamisen haluista empaatikkoa, se alkaa näkyä. Nyökyttelyä ja fraaseja. Ei muista mitään mitä olet puhunut, koska ei ole jaksanut kuunnella, unohtaa jopa nimesi. Ei ole tästä millänsäkään, koska olet niin yhdentekevä, ja senkin hän tekee sinulle selväksi. Jos jotain kautta saa maksut käynneistäsi, se riittää hänelle aivan täysin. Jos vessan pesusta maksettaisiin sama, hän tekisi mieluummin sitä.

Tämä. Itse olen kokenut jatkuvan asioitteni unohtelun lisäksi kroonista myöhästelyä käynneiltä, joihin selityksenä oli iloinen *mä nyt olen tällainen ja hyväksyn sen!* Tämä selvä! Oikeasti. Minun on vaikea edes sanoittaa kuinka syvältä psykoterapia voi olla ihan vain, koska Siinä Ei Ole Mitään Järkeä. Nyt kun katson menneisyyteeni, olisin syvimmässä masennuksessanikin hyötynyt enemmän säännöllisestä lounastukiosta/kahvilla käynnistä ystävän kanssa. Ystävä olisi ollut siellä sentään vapaaehtoisesti, inhoamatta ja alentamatta sisäisesti, pitämättä teatteria ja ilmaiseksi. Aaaaaa! Vieläkin vtuttaa!

Aina jos terapiassa mietityttää joku asia, siitä kannattaa jutella nimenomaan terapeutin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet alkanut liian tuttavalliseksi? Mulla on hyvä suhde terapeuttiini, jos ei olisi hoitosuhde, niin ottaisin mielelläni sellaisen ystävän. Olemme samalla aaltopituudela. Mutta on hoitosuhde ja näin ollen pidän kaiken hyvin asiallisena. Hän myöskin. On jopa sanottu, että tykätään toistemme seurasta, mutta siinä se. Hoitosuhde on hoitosuhde.

Tämä on oikeastaan vähän huvittavaa, ja veteen piirretty viiva. Itse en usko (enää) psykoterapiaan muuta kuin raskaan sarjan traumataustassa traumaterapiaan. Muutoin tuo on juurikin tuollaista arvuuttelua ja tunnekikkailua; katsoinkohan nyt liian pitkään, sanoikohan nyt moi ja tarkoittikin hyvästi 🙄 Joo kiitos ei.

No, raskaansarjan traumaterapiassa olen. xD

Voisikohan nuo havainnot liittyä johonkin traumaan? Oletan, että traumoja on taustalla, kun olet hakeutunut terapiaan. Itse kävin terapiassa ja taustalla oli ahdistunut kiintymissuhdemalli. Jos terapeuttini oli joskus etäisempi, ahdistuin ja aloin keskittyä vanhasta tottumuksesta löytämään lisää todistusaineistoa siitä, että hän ei enää halua olla minun terapeuttini. Samalla tavalla esim. kumppanista kaivoi tuollaisia merkkejä. Ahdistuneesti kiintynyt ajattelee todella herästi, että toisen reaktiot, ilmeet, eleet ja jopa mikroilmeet liittyvät jotenkin häneen itseensä, eikä näe edes vaihtoehtona, että toisella voi olla jotain omankin mielen päällä menossa.

Minulle kävi vähän sama juttu: kävin monta vuotta terapeutilla, viimeiset vuodet harvemmin, kun aloin saada asioita kuntoon. Terapeutti oli aina todella ystävällinen ja ihana ja "supportiivinen", mutta eräällä kerralla hän käyttäytyi oudosti: vilkuili kännykkää ja puhui minulle ihan kuin vieraalle ihmiselle (esim. isäni on kuollut kun olin nuori ja tästä on puhuttu paljonkin, niin yhtäkkiä hän kysyi "ootko ollut sun isän kanssa tekemisissä nyt viimeaikoina?" ) hämmennyin niin, etten saanut sanaa suustani. Minulla oli 45 minuutin aika varattuna niin kuin yleensäkin, mutta puolen tunnin päästä hän ilmoitti, että eiköhän lopeteta tähän, jos sulla ei oo muuta. Poistuin enkä mennyt sinne enää koskaan.Todella outo olo jäl. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet alkanut liian tuttavalliseksi? Mulla on hyvä suhde terapeuttiini, jos ei olisi hoitosuhde, niin ottaisin mielelläni sellaisen ystävän. Olemme samalla aaltopituudela. Mutta on hoitosuhde ja näin ollen pidän kaiken hyvin asiallisena. Hän myöskin. On jopa sanottu, että tykätään toistemme seurasta, mutta siinä se. Hoitosuhde on hoitosuhde.

Tämä on oikeastaan vähän huvittavaa, ja veteen piirretty viiva. Itse en usko (enää) psykoterapiaan muuta kuin raskaan sarjan traumataustassa traumaterapiaan. Muutoin tuo on juurikin tuollaista arvuuttelua ja tunnekikkailua; katsoinkohan nyt liian pitkään, sanoikohan nyt moi ja tarkoittikin hyvästi 🙄 Joo kiitos ei.

No, raskaansarjan traumaterapiassa olen. xD

Traumoihin erikoistuneella traumapsykoterapeutilla? Silloin tuollainen käytöskikkailu on vielä epäterveempää. Ammattilaisen pitäisi kyllä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi vähän sama juttu: kävin monta vuotta terapeutilla, viimeiset vuodet harvemmin, kun aloin saada asioita kuntoon. Terapeutti oli aina todella ystävällinen ja ihana ja "supportiivinen", mutta eräällä kerralla hän käyttäytyi oudosti: vilkuili kännykkää ja puhui minulle ihan kuin vieraalle ihmiselle (esim. isäni on kuollut kun olin nuori ja tästä on puhuttu paljonkin, niin yhtäkkiä hän kysyi "ootko ollut sun isän kanssa tekemisissä nyt viimeaikoina?" ) hämmennyin niin, etten saanut sanaa suustani. Minulla oli 45 minuutin aika varattuna niin kuin yleensäkin, mutta puolen tunnin päästä hän ilmoitti, että eiköhän lopeteta tähän, jos sulla ei oo muuta. Poistuin enkä mennyt sinne enää koskaan.Todella outo olo jäl. 

Tiedän tunteen. Käytännössä alleviivattu ja vahvistettu trauma, josta itse maksoin (!) Omalla kohdallani myös epäilen, että tämä terapeutti sadistisesti teki tempun minulle tarkoituksella. 

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan nuo havainnot liittyä johonkin traumaan? Oletan, että traumoja on taustalla, kun olet hakeutunut terapiaan. Itse kävin terapiassa ja taustalla oli ahdistunut kiintymissuhdemalli. Jos terapeuttini oli joskus etäisempi, ahdistuin ja aloin keskittyä vanhasta tottumuksesta löytämään lisää todistusaineistoa siitä, että hän ei enää halua olla minun terapeuttini. Samalla tavalla esim. kumppanista kaivoi tuollaisia merkkejä. Ahdistuneesti kiintynyt ajattelee todella herästi, että toisen reaktiot, ilmeet, eleet ja jopa mikroilmeet liittyvät jotenkin häneen itseensä, eikä näe edes vaihtoehtona, että toisella voi olla jotain omankin mielen päällä menossa.

Tätäkin olen tottakai pohtinut. Olen miettinyt onko tämä minun omaa kuvitelmaa ja reaktiota siitä, että pelkään hylätyksi tulemista ja koen itseni olevani jollekin liikaa tai koen olevani muuten huono ja nyt huomaan, että yritän saada hyväksyntää ja toivoisin, että terapeuttini pitäisi minusta. Olen kai kiintynyt ja huomaan, että olen harmissani tästä tilanteesta mutta uskon kyllä siihen, että terapeuttini on ihan oikeasti nyt etääntynyt ja tarkoituksellisesti. Se on hänen työtään ja haluaa toimia ammattimaisesti. Nyt on minun vastuulla myös ymmärtää tilanne ja myös etääntyä hieman mutta kuitenkin niin että voin keskustella ja työstää asioitani avoimesti. Tämä on ihan hyvä opetus ja työstämisen paikka minulle kokonaisuudessaan. Ap

Minusta tuo alun käytös kuulostaa varsinkin vapaa-ajalla tapahtuvan viestinnän osalta jossain määrin epäammattimaiselta. Ja tämä nykyinen aika normaalilta terapialta. Mutta sano hänelle ihmeessä suoraan miltä tuntuu, niin kuulet hänen näkemyksensä asiaan. Pahin olisi vain hiljaa lopettaa terapia pettyneenä, kun voi olla totaalinen väärinymmärrys koko juttu. Tai jopa niiden traumojen ilmentymä, jonka takia terapiassa yleensä käyt. Esim. itseni kkun lapsena moneenkin kertaan hylätty, niin kaikki hylkäämiseen vähänkin viittaava kuten toisen emotionaalinen etääntyminen aiheuttaa minussa hätää. Mutta sehän on juuri yksi tunne, jota terapiassa pitää käsitellä, joten hyvä vaan jso sitä nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan nuo havainnot liittyä johonkin traumaan? Oletan, että traumoja on taustalla, kun olet hakeutunut terapiaan. Itse kävin terapiassa ja taustalla oli ahdistunut kiintymissuhdemalli. Jos terapeuttini oli joskus etäisempi, ahdistuin ja aloin keskittyä vanhasta tottumuksesta löytämään lisää todistusaineistoa siitä, että hän ei enää halua olla minun terapeuttini. Samalla tavalla esim. kumppanista kaivoi tuollaisia merkkejä. Ahdistuneesti kiintynyt ajattelee todella herästi, että toisen reaktiot, ilmeet, eleet ja jopa mikroilmeet liittyvät jotenkin häneen itseensä, eikä näe edes vaihtoehtona, että toisella voi olla jotain omankin mielen päällä menossa.

 

Tätäkin olen tottakai pohtinut. Olen miettinyt onko tämä minun omaa kuvitelmaa ja reaktiota siitä, että pelkään hylätyksi tulemista ja koen itseni olevani jollekin liikaa tai koen olevani muuten huono j

Tämä kuulostaa todella hyvältä pohdinnalta! Sitä kannattaa pohtia itsekseen ja ehkä terapeutinkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet alkanut liian tuttavalliseksi? Mulla on hyvä suhde terapeuttiini, jos ei olisi hoitosuhde, niin ottaisin mielelläni sellaisen ystävän. Olemme samalla aaltopituudela. Mutta on hoitosuhde ja näin ollen pidän kaiken hyvin asiallisena. Hän myöskin. On jopa sanottu, että tykätään toistemme seurasta, mutta siinä se. Hoitosuhde on hoitosuhde.

Tämä on oikeastaan vähän huvittavaa, ja veteen piirretty viiva. Itse en usko (enää) psykoterapiaan muuta kuin raskaan sarjan traumataustassa traumaterapiaan. Muutoin tuo on juurikin tuollaista arvuuttelua ja tunnekikkailua; katsoinkohan nyt liian pitkään, sanoikohan nyt moi ja tarkoittikin hyvästi 🙄 Joo kiitos ei.

Ei terapiassa sinänsä tuollaista tunnekikkailua tehdä, mutta jos asiakkaalla on taipumusta tuollaiseen liikaan toisten reaktioiden ajatteluun, niin toki sekin siellä jossain vaiheessa tulee käsiteltäväksi. Ja hyvä on jos tuleekin, koska tuollainen voi aiheuttaa valtavasti tarpeetonta kärsimystä ihmisen elämään. Terapia ei missään nimessä pyri vahvistamaan tällaista, että arvuutellaan toisten kulmakarvan asennosta mitä se nyt tykkää minusta tai sanomisistani, vaan päinvastoin jos tällaista taipumusta on, niin tuodaan esiin sitä realistista näkökullmaa, että esim. tympeä ilme ei välttämättä mitenkään liity välttämättä juuri sinuun ja tekemisiisi, voi olla vaikka uneton yö, perheriita tms. ihan omia asioita takana.

Oman elämäni terapia käytännössä pelasti luisulta yhä syvenevään masennukseen ja sen lääkitsemiseen päihteillä. Valitettavasti, koska ihmiset puhuu juuri tuommoista että terapia on lässytystä ja terapeutit vaan haluaa rahat pois, menin terapiaan vasta yli nelikymppisenä, joten osan elämän haaveista toteutaminen kuten lapset on jo mahdotonta. Olisinpa mennyt nuorempana. Mutta ei, silloin uskoin vaan että olen sisäisesti paha ihminen ja minun täytyy varjella muita itseltäni, ja juoda itseni vaan hiljaa hikikomerossani hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä terapiasta on ollut minulle paljon apua. Terapeuttini on myös hyvä ja meillä on tosi hyvin toiminut aiemmin mutta nyt en tiedä mitä on meneillään. Ap 

Transferenssi sinun puoleltasi. Muista että olet pelkkä maksava asiakas, älä luo kiintymyssuhdetta häneen äläkä pahoittele mitään. Sinuna vaihtaisin terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan nuo havainnot liittyä johonkin traumaan? Oletan, että traumoja on taustalla, kun olet hakeutunut terapiaan. Itse kävin terapiassa ja taustalla oli ahdistunut kiintymissuhdemalli. Jos terapeuttini oli joskus etäisempi, ahdistuin ja aloin keskittyä vanhasta tottumuksesta löytämään lisää todistusaineistoa siitä, että hän ei enää halua olla minun terapeuttini. Samalla tavalla esim. kumppanista kaivoi tuollaisia merkkejä. Ahdistuneesti kiintynyt ajattelee todella herästi, että toisen reaktiot, ilmeet, eleet ja jopa mikroilmeet liittyvät jotenkin häneen itseensä, eikä näe edes vaihtoehtona, että toisella voi olla jotain omankin mielen päällä menossa.

 

Tätäkin olen tottakai pohtinut. Olen miettinyt onko tämä minun omaa kuvitelmaa ja reaktiota siitä, että pelkään hylätyksi tulemista ja koen itseni olevani jollekin liikaa tai koen olevani muuten huono j

Mitä luultavimmin on omaa kuvitelmaasi - terapeutti ei ole edes huomannut käyttäytyneensä erikoisesti tms. On hyvä pitää mielessä, että nämä ammattilaiset ovat aivan keskivertokansalaisia, joilla suurimmalla osalla vain keskiarvoinen äo. Samoin tunne-elämä ihan yhtä rikki kuin peruspirkollakin. Jeesus ei siis ole yhäkään keskellämme. Sitten näissä on valitettavasti niitä tapauksia, jotka nauttivat vallasta/manipuloinnista/sadismista. Niitä kuitenkin harvemmassa.

Jos hän olisi hyvä terapeutti niin sinä kävisit tätä keskustelua hänen, etkä av-palstan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä terapiasta on ollut minulle paljon apua. Terapeuttini on myös hyvä ja meillä on tosi hyvin toiminut aiemmin mutta nyt en tiedä mitä on meneillään. Ap 

 

Transferenssi sinun puoleltasi. Muista että olet pelkkä maksava asiakas, älä luo kiintymyssuhdetta häneen äläkä pahoittele mitään. Sinuna vaihtaisin terapeuttia.

 

Lypsylehmän osaa ei voi tarpeeksi alleviivata tässä bisneksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi vähän sama juttu: kävin monta vuotta terapeutilla, viimeiset vuodet harvemmin, kun aloin saada asioita kuntoon. Terapeutti oli aina todella ystävällinen ja ihana ja "supportiivinen", mutta eräällä kerralla hän käyttäytyi oudosti: vilkuili kännykkää ja puhui minulle ihan kuin vieraalle ihmiselle (esim. isäni on kuollut kun olin nuori ja tästä on puhuttu paljonkin, niin yhtäkkiä hän kysyi "ootko ollut sun isän kanssa tekemisissä nyt viimeaikoina?" ) hämmennyin niin, etten saanut sanaa suustani. Minulla oli 45 minuutin aika varattuna niin kuin yleensäkin, mutta puolen tunnin päästä hän ilmoitti, että eiköhän lopeteta tähän, jos sulla ei oo muuta. Poistuin enkä mennyt sinne enää koskaan.Todella outo olo jäl. 

Hän ei muistanut ilman muistiinpanoja mitään puheistasi, oli aiemmin kerrannut muistiinpanoista asiat. Siksi tuo ap:nkin terapeutti tuijottaa muistiinpanoja, kun ei muista. Terapeutiksi kannattaa tämän takia valita akateemisilta kyvyiltään pätevä ihminen eli psykologi tai psykiatri että voi varmistua edes jonkinlaisesta muistin tasosta. Nythän psykoterapeutiksi voi opiskella rahalla kuka vaan, vaikka se aivot juonut alkoholisti.

Voi hyvä luoja taas, eikö ihmiset oikeasti ymmärrä terapian tarkoitusta?  

Sen ensimmäinen tarkoitus on tukea kriisin keskellä ja  perimmäinen tarkoitus on saada "potilaalle" / " asiakkaalle" keinot terapian jälkeistä itsenäistä selviytymistä varten ja se vaatii omia hoksottimia myös oivaltaa, kuinka niitä keinoja voi hyödyntää.

Tottakai se terapeutti ottaa yhteyttä, jos et saavu sovittuna aikana paikalle, huoli siitä, oletko mahdollisesti tehnyt itsellesi jotain, pitääkö hälyttää apua, onko saatunut joku onnettomuus/tapaturma, vai onko kyse vaan siitä ettei huvittanut tulla paikalle, jolloin jonkun muun aika olisi voitu laittaa siihen tilalle.

Mutta terapiasuhde ei saa missään nimessä syventyä sen enempää.  Sen vuoksi terapeuttisi antaa etäisen kuvan itsestään, ettet kiinny häneen liikaa. Vaarana nimittäin on, että potilas sokeutuu silloin todellisuudelle, joka on se, ettei se terapeutti ole kuitenkaan 24/7 pitämässä kädestä kiinni.    Terapeutilla on valtavasti muitakin potilaita, ja mitä siitä tulisi jos ammattiterapeutti kiintyisi jokaiseen potilaaseen yhtä paljon?  

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja taas, eikö ihmiset oikeasti ymmärrä terapian tarkoitusta?  

Sen ensimmäinen tarkoitus on tukea kriisin keskellä ja  perimmäinen tarkoitus on saada "potilaalle" / " asiakkaalle" keinot terapian jälkeistä itsenäistä selviytymistä varten ja se vaatii omia hoksottimia myös oivaltaa, kuinka niitä keinoja voi hyödyntää.

Tottakai se terapeutti ottaa yhteyttä, jos et saavu sovittuna aikana paikalle, huoli siitä, oletko mahdollisesti tehnyt itsellesi jotain, pitääkö hälyttää apua, onko saatunut joku onnettomuus/tapaturma, vai onko kyse vaan siitä ettei huvittanut tulla paikalle, jolloin jonkun muun aika olisi voitu laittaa siihen tilalle.

Mutta terapiasuhde ei saa missään nimessä syventyä sen enempää.  Sen vuoksi terapeuttisi antaa etäisen kuvan itsestään, ettet kiinny häneen liikaa. Vaarana nimittäin on, että potilas sokeutuu silloin todellisuudelle, joka on se, ettei se terapeutti ole kui

Pt:n evankeliumi, jae kuusi. Uskoo ken tahtoo. Minuun tuo höpinä ei uppoa enää koskaan. Raamatussakin on enemmän järkeä, ja se on pyyteetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja taas, eikö ihmiset oikeasti ymmärrä terapian tarkoitusta?  

Sen ensimmäinen tarkoitus on tukea kriisin keskellä ja  perimmäinen tarkoitus on saada "potilaalle" / " asiakkaalle" keinot terapian jälkeistä itsenäistä selviytymistä varten ja se vaatii omia hoksottimia myös oivaltaa, kuinka niitä keinoja voi hyödyntää.

Tottakai se terapeutti ottaa yhteyttä, jos et saavu sovittuna aikana paikalle, huoli siitä, oletko mahdollisesti tehnyt itsellesi jotain, pitääkö hälyttää apua, onko saatunut joku onnettomuus/tapaturma, vai onko kyse vaan siitä ettei huvittanut tulla paikalle, jolloin jonkun muun aika olisi voitu laittaa siihen tilalle.

Mutta terapiasuhde ei saa missään nimessä syventyä sen enempää.  Sen vuoksi terapeuttisi antaa etäisen kuvan itsestään, ettet kiinny häneen liikaa. Vaarana nimittäin on, että potilas sokeutuu silloin tode

 

Jos haluat sen noin ajatella. Duunia tämä vain on, bisnestä ihmiseltä ihmiselle. Ei täällä taikoja tehdä.