Mitä asioita voi ymmärtää vasta kun sen kokee itse?
Itse sanoisin, että yksinäisyyden. Se oli ihan jotain erilaista, kuin mitä oli ajatellut. Paljon vaikeampaa, rankempaa ja pelottavampaa. Se vaikutti myös itsetuntoon.
Kommentit (92)
Pelastuminen kuolemasta elämään, synnistä vapauteen ja Saatanan vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan.
Vaikkapa auton kaataminen keulan kautta katolleen 160 km/h vauhdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kun yks nainen sanoi että nyt saatuaan lapset hän ymmärtää myös muita lapsia, on ikäänkuin kaikkien äiti. Että kukaan jolla ei ole omia, ei voi olla äidillinen.
Miten jos sattuukin olemaan?? Kaikki ei ole samasta puusta
Ei todellakaan ole. Kaikki äidit ei ole tippaakaan äidillisiä. Ja niin paljon kuin synnyttäneet väittävätkin vastaan, myös synnyttämätön nainen voi olla äidillinen. Adoptioäiti on välimuoto: muodollisesti äiti mutta biologisesti ei ole.
Adoptioäitiä äidillisyydessä vastaava voi olla mummi, täti, joku läheinen rakas vanhempi nainen, sisko, kuka vain.
Siis mitä ihmettä?
Se on totta että äitiys tai äidillisyys ei riipu biologiasta, mutta en todellakaan alkaisi ver
Minäkin rakastin koiraani, en silti ollut sen äiti. Rakkautta ja huolenpitoa ei puuttunut.
Adoptioäitiys juridinen sopimus. Vaikka miten kismittäisi, et ole lapsen äiti. Äitikin hänellä on tai on ollut, mutta se et ole sinä.
On monia asioita, joita ei voi ymmärtää samoin ennen kuin on kokenut ne itse. Lista on varmaan loputon. Pahimpia ovat varmaan sellaiset, jotka liittyvät kipuun, menettämiseen ja pelkoihin niiden eri muodoissa. Suurin elämää mullistava asia, jota on vaikea ymmärtää syvällisesti ennen sen kokemista, on varmasti vanhemmuus ja kaikki se vastuu ja rikkaus, mitä se tuo mukanaan.
Seksuaalinen väkivalta, ja väkivalta ylipäätään.
Vanhuus ja vanhuuden tuomat vaivat, kun ei enää jaksa mitään kuten ennen eikä parempaa ole tiedossa tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kun yks nainen sanoi että nyt saatuaan lapset hän ymmärtää myös muita lapsia, on ikäänkuin kaikkien äiti. Että kukaan jolla ei ole omia, ei voi olla äidillinen.
Miten jos sattuukin olemaan?? Kaikki ei ole samasta puusta
Ei todellakaan ole. Kaikki äidit ei ole tippaakaan äidillisiä. Ja niin paljon kuin synnyttäneet väittävätkin vastaan, myös synnyttämätön nainen voi olla äidillinen. Adoptioäiti on välimuoto: muodollisesti äiti mutta biologisesti ei ole.
Adoptioäitiä äidillisyydessä vastaava voi olla mummi, täti, joku läheinen rakas vanhempi nainen, sisko, kuka vain.
Siis mitä ihmettä?
Se on totta että äitiys tai äidillisyys ei
Minäkin rakastin koiraani, en silti ollut sen äiti. Rakkautta ja huolenpitoa ei puuttunut.
Adoptioäitiys juridinen sopimus. Vaikka miten kismittäisi, et ole lapsen äiti. Äitikin hänellä on tai on ollut, mutta se et ole sinä.
Vaikka sinua miten paljon kismittäisi, lapsensa adoptoinut äiti on lapsen äiti.
Sinun koirasi tuskin liittyy adoptioon millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
On monia asioita, joita ei voi ymmärtää samoin ennen kuin on kokenut ne itse. Lista on varmaan loputon. Pahimpia ovat varmaan sellaiset, jotka liittyvät kipuun, menettämiseen ja pelkoihin niiden eri muodoissa. Suurin elämää mullistava asia, jota on vaikea ymmärtää syvällisesti ennen sen kokemista, on varmasti vanhemmuus ja kaikki se vastuu ja rikkaus, mitä se tuo mukanaan.
Tämä ihmeellinen harvinainen ilmiö on mainittu ketjussa noin 38 kertaa.
Olisiko mitään muuta?
Aika usein saa kuulla, ettei joku ymmärrä transsukupuolisuutta. Käsittääkseni se tosin johtuu lähinnä siitä, että ihmiset ajattelevat sen lähes aina väärin, esim.mies ajattelee, että entä jos minä haluaisin leikkauttaa munani... Ei, ei, sairasta, en ikinä voisi tehdä niin. Ymmärtääkseen transsukupuolisia täytyy ymmärtää, että he ovat ihan oikeasti kokemaansa sukupuolta sisäisesti, eli mies ei voi ymmärtää transnaisia, ainoastaan transmiehiä. Miehen on kuviteltava kuinka oma penis ei olisikaan koskaan kehittynyt vaan olisi surkastunut klitorikseksi ja rinnat olisivat alkaneet kasvaa, miltä se olisi tuntunut ja kun kaikki olisivat sanoneet, ettet sinä mikään mies ole, sinulla on xx-kromosomit joten nainenhan sinä olet.
Sitten taas osa naisista sanoo, ettei tuo pidä paikkaansa, koska ei ole mitään sisäistä sukupuolta, ei heillä ainakaan ole mitään sukupuoli-identiteettiä vaan naiseus on sama kuin rinnat ja emätin, that's it. Kuitenkin he aina ajattelevat asiat naisen näkökulmasta sitä itse edes huomaamatta. He päivittelevät, kuinka kamalaa oli, kun aikoinaan naisen piti aina ottaa miehen sukunimi avioliitossa, vaikka se olisi ollut kuinka hirveä. Miehet taas antavat sympatiat sille miehelle, joka eli sen hirveän sukunimen kanssa lapsesta saakka. Jos mies käyttäytyy huonosti he puuskahtavat, että miehet ovat juuri tuollaisia. Jos nainen käyttäytyy huonosti kyse on huonosti käyttäytyvästä yksilöstä.