Onko rankempaa olla koko perheensä tsunamissa menettänyt lapsi vai aikuinen?

Vierailija kirjoitti:

Orvoksi jääneellä on helpompaa kun sosiaalitoimi maksaa jos ei huoltajat kykene ja sitten saa perinnön.

Ja orvon eläkkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Jokainen alaikäinen orvoksi jäänyt saa uudet huoltajat, usein tästä myös tulee lapsen uusi perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Jokainen alaikäinen orvoksi jäänyt saa uudet huoltajat, usein tästä myös tulee lapsen uusi perhe.

No joo mutta on se silti eri asia kuin oma äiti ja isä. Omat lapset ovat sen sijaan tavallaan loppumaton luonnonvara, vaikka jokainen heistä onkin oma yksilönsä.

Lapsen menettäminen on pahin ajatus ikinä. 

Vanhemmat, no, ne ei välttämättä ole kovin hyviä kaikilla. Ja lapsi on joka tapauksessa menossa eteenpäin, kasvaa ja aikuistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Jokainen alaikäinen orvoksi jäänyt saa uudet huoltajat, usein tästä myös tulee lapsen uusi perhe.

No joo mutta on se silti eri asia kuin oma äiti ja isä. Omat lapset ovat sen sijaan tavallaan loppumaton luonnonvara, vaikka jokainen heistä onkin oma yksilönsä.

Silti se on sen lapsen uusi perhe. On toki Kyösti lapsen omasta asenteesta kiinni, miten perheeseen sopeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Jokainen alaikäinen orvoksi jäänyt saa uudet huoltajat, usein tästä myös tulee lapsen uusi perhe.

Täh? Ei saa välttämättä

Miksi jotkut orvoksi jääneet kiukuttelevat ihan turhaan? Ovat joskus katkeria toisillekin.

Riippuu siitä millainen perhe lapselle tulee "tilalle". Jos hyvä, uskoisin että selviää paremmin.

Itse oon menettänyt lapsen (en tsunamissa). Tästä ainakaan ei selviä ja jokunen vuosi mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Jokainen alaikäinen orvoksi jäänyt saa uudet huoltajat, usein tästä myös tulee lapsen uusi perhe.

Täh? Ei saa välttämättä

Niin?

Lain mukaan alaikäisellä tulee olla huoltaja. Joten kyllä kaikki sen uuden huoltajan tavalla tai toisella saavat.

Pitäisi kysyä perheistä missä jäänyt eloon toinen vanhemmista ja vaikka yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kysyä perheistä missä jäänyt eloon toinen vanhemmista ja vaikka yksi lapsi.

Tuollahan kommentoi sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Jokainen alaikäinen orvoksi jäänyt saa uudet huoltajat, usein tästä myös tulee lapsen uusi perhe.

No joo mutta on se silti eri asia kuin oma äiti ja isä. Omat lapset ovat sen sijaan tavallaan loppumaton luonnonvara, vaikka jokainen heistä onkin oma yksilönsä.

No ei se nyt ihan noinkaan ole. Jos on menettänyt lapsensa ja myös kumppaninsa, ja lapset on olleet vaikka jo teinejä, niin ei niitä uusia lapsia enää ihan niin vaan hankita, varsinkaan ilman kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Kyllä lapsena voi saada uuden vanhemman, esimerkiksi isäpuolesta tai äitipuolesta. Tai adoption myötä.

Kesällä yksi miehen sukulaisperhe menetti lapsensa Texasin tulvissa, ihan kauheaa. Eiköhän jokainen vanhempi toivo että mieluummin lapsi selviäisi.

Mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Kyllä lapsena voi saada uuden vanhemman, esimerkiksi isäpuolesta tai äitipuolesta. Tai adoption myötä.

Omasta asenteestakin kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsen menettäminen ole aina pahinta, kun järjestys on väärä.

Toisaalta lapsena et voi saada uusia vanhempia mutta vanhempana voit mahdollisesti saada uusia lapsia vaikka ne eivät entisiä korvaakaan. Näin on monelle tsunamista pelastuneelle myös käynyt.

Kyllä lapsena voi saada uuden vanhemman, esimerkiksi isäpuolesta tai äitipuolesta. Tai adoption myötä.

Omasta asenteestakin kiinni

Itseasiassa aika merkittävästikin kiinni omasta asenteesta.