Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vierastaako kenenkään muun lapsi isäänsä?
06.03.2007 |
Meillä poika jo 3v., eikä ongelma vieläkään helpota. Siis ihan oikeasti kohta menee hermot. Lapsi on siis aivan vauvansa lähtien ollut todella, todella äidinpoika, ihan jo parin viikon ikäisestä lähtien tilanne oli aina se, että kun lähdin käymään kaupassa tai koiran kanssa vartin lenkillä pojan hereilläollessa, niin oli aivan saletti että lapsi huutaa aina naama punaisena kotiintullessani. Ja tosiaan vieläkään ei juuri helpota, vaikka ikää tosiaan jo 3v.
Mieheni eli lapsen isä on ollut ihan vauvasta lähtien todella paljon kotona, ikinä ei ole sattunut mitään epämiellyttävää tms. mikä voisi selittää tuon isän vierastamisen. Hän on lapsirakas, kärsivällinen ja osallistuva, siis ihan mukiinmenevä isä mielestäni kaikella tapaa. Viime syksynä tein jonkinverran iltatöitä, eli lapsi oli paljon isänsä kanssa iltoja kotona, ja siitä tuli aivan katastrofi. Illat menivät ihan ok kotona, mutta lapsi (joka ei myöskään viihdy päiväkodissa kovin hyvin, olisi äidin kanssa vaan...) alkoi muuten kiukuttelemaan ja reagoimaan niin pahasti, että jo päiväkodissakin ihmettelivät.
Ihan tyypillinen esimerkki on taas tämä tämäniltainen: olemme molemmat vanhemmat kotona, tulee pojan nukkumaanmenoaika ja on isän vuoro mennä laittamaan lapsi nukkumaan. Alkaa aivan MIELETÖN tantrumi ja vihlova äidin perään huuto, jota kestää niin kauan että lapsi nukahtaa hätäänsä ja raivoonsa. Ei mitenkään mieltäylentävää.
Kellään muulla kokemuksia tällaisesta, ja mitä tälle pitäisi tehdä?
Kommentit (10)
Joko lapsi on outo tai isä tehnyt jotain minkä lapsi tulkinnut pahaksi teoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä parempi, välillä huonompi, mutta siis selkeästi koko ajan äiti on se ehdottomasti tärkeämpi ihminen, ja isä on aina ollut välttämätön paha, vaikka ihan suht hyvin kaikki meneekin kun en itse ole kotona. ap
mutta kumpikaan ei keksi yhtään mitään epämiellyttävää tms. mistä lapsi olisi saanut " kammon." Ja tämä alkoi tosiaan ihan vastasyntyneestä. Jotenkin kummallista kun vertaa isoveljeen, joka jo ihan vastasyntyneestä lähtien otti pienet päivätirsat isänsä rinnan päällä kun loikoilivat sohvalla. ap
Menee todennköisesti iän kanssa jossain määrin ohi, mutta niinhän se on, että joskus se toinen vanhempi vain on ehdoton ykkönen.
kuin salamaniskusta käänsi katseensa isiin ja julistautui isän tytöksi. On toki munkin vielä, mut ihan ihme käänne tapahtui..Ja on myös tosi tarkka kaikista ihmissuhteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ärsyttävä tilanne, iltaisin just nukkumaanmeno on pahimpia juttuja, karmea huuto ja kiljunta...nauti siinä sitten " omasta ajasta..." ap
isä tuohon suhtautuu?
Varmaan aika hankalaa teillä kaikilla, mutta koettakaa kestää, älkääkä hermostuko pieneen ihmiseen. Eihän sitä tahallaan tee. Ehkä hän on sen tyyppinen, että tarvitsee tiiviin suhteen yhteen ihmiseen. Yleensä kai tuollaiset helpottuvat iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan napisematta hoitaa oman osuutensa lapsen hoidosta ja jaksaa kuunnella kiukuttelua, vaikka mua monta kertaa melkein säälittää isän puolesta; kolme vuotta kiukuttelua ja víeroksumista. Tosin kyllä heillä on ihan kivaa ja rauhaisaa yhdessäoloa silloin kun en ole paikalla, jos esim. olen illan poissa ja tulen niin myöhään kotiin, että lapsi on mennyt jo nukkumaan. Mutta siis äiti on ehdoton ykkönen AINA ollessaan paikalla, ja isä ei kelpaa toisinaan yhtään mihinkään.
meillä on lapsia (alle kouluikäisiä), joille vaan se jompikumpi vanhemmista on se ehdoton ykkönen. Toinen kelpaa vain silloin, jos se ykkösvanhempi ei ole paikalla. Tämä taitaa olla itse asiassa aika yleistäkin.
Teillä nyt sattuu olemaan tällainen vahvasti äidin poika.
Luulen, että vähitellen tässä tämä alkaa tasoittua. Hyvä, että isä jaksaa kaikesta huolimatta olla paljon pojan kanssa. Se luo pohjaa sille, että jonakin päivänä pojan kiukuttelut ovat mennyttä ja sitten isä ja poika voivat olla ihan normaalisti keskenään, vailla hampaiden kiristelyä.
Tsemppiä teille!
Outoa tuo ei missään tapauksessa ole, kuten joku ennätti tietysti kommentoimaan, vaan käsittääkseni melko yleistäkin, että toinen vanhemmista on se ehdoton ykkönen.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos menisitte kasvatusneuvolaan? Sieltä voisi saada hyviä neuvoja tai apua.