Hermo menee.... :( 23-vuotias nuoreni palasi kotiin ja...

Taas tämä sama? 

*syvä huokaus*

Oletko varma, että nuori puhuu totta? Puolen vuoden sairausloma kerralla kuulostaa oudolta. Tuollsiseen sairauslomaan kuuluu pakosti paljon tapaamisia, terapeutin tapaamisia ym. Ei ketään laiteta noin vain puolen vuoden sairaslomalle. 

Erikoista, että hän sai heti noin pitkän sairausloman. Eikös yleensä työkyky arvioida noin 3 kk välein? Tt-lääkäri kirjoittaa B-lausunnon, jonka perusteella Kela myöntää sairauspäivärahan. Jos myöntää.

Ettei se nyt vaan höntitä sua? Jos onkin saanut potkut?

Älä mahdollista lorvimista mutta anna tukesi ja rakkautesi. Siis mikäli osaat rakastaa.

Kiitos vastauksista! 

Tämä uupunut poikani on korkeakouluopiskelija, mutta nyt on opinnot tauolla syksyyn asti ja sairausloma siis päällä. Teki myös kahta työtä opintojen ohella, mutta ei enää. En tiedä eron syytä tyttöystävästä, seurustelivat lukiosta asti, mutta nyt eronneet. 

Poika käy psykiatrisella sairaanhoitajalla puhumassa ja lääkityskokeilu on. Tavannut lääkäriä joka kirjoitti saikun. Uupumusoireet alkoi jo aiemmin mutta tuo ero aiheutti lopullisen romahduksen.

Näin kerrottuna itselläkin herää myötätunto häntä kohtaan mutta käytännön arjessa ärsyttää aivan uskomattoman paljon!

Haukuin häntä lusmuksi kun oman rankan työviikkoni jälkeen siivosin, kokkasin ja pyykkäsin molemmille. Nyt en jaksa yhtään hänen murheitaan joten lähden just muualle, leffaan, kylään, salille, mitä vaan. 

Kiitos kun sain avautua!!

Ap 

Sama tilanne oli minunkin pojan kohdalla ja olin iloinen kun "kehtasi" tulla vanhempiensa luokse takaisin. Mielelläni häntä passasin, siinä huomaamatta meni muutaman ylimääräisen perunan keittäminen ja kalsareiden pesut.

Pojan vointi alkoi kohenemaan melko nopeasti. Pitää vaan olla jotain mielekästä tekemistä. Kesää kohti menimme ja hän alkoi käymään mm. fresbeegolf-radoilla vanhan kaverinsa kanssa. Vajaan vuoden asui täällä kunnes löysi netistä uuden rakkauden - siinäkään ei hyvin käynyt, mutta selvisi jo omin voimin tuosta erosta.

Ymmärrän Ap tuskastumisesi, jos ei asunnossasi ole liiemmälti tilaa ja olette käytännössä koko ajan samassa tilassa. Kirjoitin tuossa yllä, ja vuoden päivät paluumuuttajan kanssa meni hyvin, etua oli siitä, että talossani oli tilaa ja pojalla melkeinpä oma kerros käytössä. Mutta kyllä kalsareiden piti osua pyykkikoriin ja mitään sotkemista en olisi hyväksynyt. Normaalit käytöstavat pitää olla! Ja osaahan nuoresi pyykätä, tai jos ei osaa, niin opeta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! 

Tämä uupunut poikani on korkeakouluopiskelija, mutta nyt on opinnot tauolla syksyyn asti ja sairausloma siis päällä. Teki myös kahta työtä opintojen ohella, mutta ei enää. En tiedä eron syytä tyttöystävästä, seurustelivat lukiosta asti, mutta nyt eronneet. 

Poika käy psykiatrisella sairaanhoitajalla puhumassa ja lääkityskokeilu on. Tavannut lääkäriä joka kirjoitti saikun. Uupumusoireet alkoi jo aiemmin mutta tuo ero aiheutti lopullisen romahduksen.

Näin kerrottuna itselläkin herää myötätunto häntä kohtaan mutta käytännön arjessa ärsyttää aivan uskomattoman paljon!

Haukuin häntä lusmuksi kun oman rankan työviikkoni jälkeen siivosin, kokkasin ja pyykkäsin molemmille. Nyt en jaksa yhtään hänen murheitaan joten lähden just muualle, leffaan, kylään, salille, mitä vaan. 

Kiitos kun sain avautua!!

Ap 

Ei se ole haukkumista vaan toteamista.

Helpota ap poikasi oloa tilkkasen aktivoimalla häntä. 1/2vuotta on pitkä aika pojallesi olla aivan toimetonna.

Tee hänelle  lista ,mitä hänen pitää tehdä päivittäin/ viikottain. Jos itse teet aterriat , niin poika tekee:

1) lataa astiat pesukoneeseen ja tyhjentää koneen.

2) siistii pöytätasot päivittäin.

3) imuroi kodin kerran viikossa.

4) laittaa pyykit koneeseen kerran viikossa ja ripustaa ne kuivumaan. ( vaatii vain ,että katsoo vaateista ,missÄ lämpötilassa pesee ja tummat ja valkoiset erikseen.

5) vaihtaa omat lakanansa.

tuossa ei ole liikaa hommaa , ja tekee mielenterveydelle hyvää edes noi pienet puuhat päivittäin.

Tietysti haraa vastaan, mutta älä anna periksi.  Kokemusta on, oma nelikymppinen asui pari kuukautta luonani ja yritti lusmuilla , en antanut periksi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

23-vuotias on aikuinen eikä nuori.

Alle 30v on nuori

EU on näin päättänyt.

Nykynuorilleko annetaan eron jälkeen heti kättelyssä puolen vuoden sairasloma töistä?!

Lopeta nyt ainakin nuo palvelut heti. 23 v monella on jo omia lapsia, hyvänen aika sentään.

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorilleko annetaan eron jälkeen heti kättelyssä puolen vuoden sairasloma töistä?!

Selkeästi nuori on vakavasti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorilleko annetaan eron jälkeen heti kättelyssä puolen vuoden sairasloma töistä?!

Ehkä on parempi vaihtoehto kun vielä muutama vuosikymmen sitten kun eron jälkeen sisaren pojalle naurettiin ja käskettiin ryhdistäytyä lääkärissä. Tappoi itsensä vähän myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Helpota ap poikasi oloa tilkkasen aktivoimalla häntä. 1/2vuotta on pitkä aika pojallesi olla aivan toimetonna.

Tee hänelle  lista ,mitä hänen pitää tehdä päivittäin/ viikottain. Jos itse teet aterriat , niin poika tekee:

1) lataa astiat pesukoneeseen ja tyhjentää koneen.

2) siistii pöytätasot päivittäin.

3) imuroi kodin kerran viikossa.

4) laittaa pyykit koneeseen kerran viikossa ja ripustaa ne kuivumaan. ( vaatii vain ,että katsoo vaateista ,missÄ lämpötilassa pesee ja tummat ja valkoiset erikseen.

5) vaihtaa omat lakanansa.

tuossa ei ole liikaa hommaa , ja tekee mielenterveydelle hyvää edes noi pienet puuhat päivittäin.

Tietysti haraa vastaan, mutta älä anna periksi.  Kokemusta on, oma nelikymppinen asui pari kuukautta luonani ja yritti lusmuilla , en antanut periksi,

Nelikymppinen????

Potku perseelle js loppuu tuo teatteri. 

Vierailija kirjoitti:

Lopeta nyt ainakin nuo palvelut heti. 23 v monella on jo omia lapsia, hyvänen aika sentään.

Jos ovat miespuolisia niin lapset ovat vahinkolaukauksia tai jonkun ma mulipariskunnan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta nyt ainakin nuo palvelut heti. 23 v monella on jo omia lapsia, hyvänen aika sentään.

Jos ovat miespuolisia niin lapset ovat vahinkolaukauksia tai jonkun ma mulipariskunnan. 

Eli pojille on ok lusmuilla ilman mitään määrää?

Lapsilla kuten meillä aikuisilla tapahtuu notkahduksia elämässä, kun autamme on hepompi nousta. 

Olisikohan poikasi parisuhde päättynyt tuohon jatkuvaan makoiluun ja kotitöiden laiminlyöntiin? 

Oi voi, itsellä saman ikäinen lapsi ja korkeakouluopiskelija joka tekee töitä. Yhteiskunta vetää nuoret piippuun, nykypäivän opiskelu on haastavaa etäopintoineen ja itseohjaumisineen. Tähän on kenenkään turha tulla selittämään miten kansakoulussa oli helppoa vuonna käpy ja samalla nostettiin perunaa. Nykypäivä on nykypäivää, kaikki on kallista ja pienet opiskelun tuet ei riitä elämiseen. Tämä kaikki johtaa tähän, nuoret uupuvat kaiken alle. Maailman tilanne ei myöskään ole valoisa nuorille.

Ilmeisesti on tosi uupunut, niin ota pikkuhiljaa mukaan asioihin. Esim. kävelylle joka päivä ja samalla hän vie roskat. Myös pyykit voi laittaa. Pienillä teoilla alkuun. Ota itsellesi omaa aikaa riittävästi. Ja rajaa tila, että esim. iltaisin voit olla omassa tilassa ja hengähtää. Ajattele, että tämä on väliaikaista ja hän kyllä toipuu taas.