Mikä motiivi patologisella valehtelijalla on valehdella
kaikesta ihan töikseen?
Onko teillä käsitystä tai tietoa siitä, mistä johtuu tuo tapa?
Kommentit (74)
Olen kotoisin Etelä-Savosta, siellä on tavallista, että ihmiset puhuvat mitä sattuu. Se on tavallaan small talkia, sellaisia tyhjiä lupauksia tai tarinoita, joissa on totta vain nimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa opetettu.
Persulan penalle se on kyllä ihan kotona (puolueessa) kasvatettu. Koulussa ei opeteta valehtelemaan eikä copy/pastettamaan toisten graduja. Koulussa opetetaan kunnioittamaan toista ihmistä ja pysymään totuudessa sekä välttämään rikoksia, mutta kaikki tämähän on syvässä ristiriidassa sun persumaailmankuvan kanssa :D
"Mytomaniaa sairastavia kutsutaan mytomaaneiksi, suomeksi yleensä patologisiksi valehtelijoiksi. Pakonomainen valehtelu ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan se liittyy muihin mielenterveyden ongelmiin oireena. Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Patologinen_valehtelu
Mielenterveysongelmiin ei ole motiivia. Ne osuu kohdalle ja niistä joko parantaa itsensä hankkimalla apua tai jää niihin rypemään loppuiäkseen sairaudentunnottomana. Narsisti ei parane. Narsistiksi kasvetaan rajattomalla kasvatuksella, eli joko vanhemman loputtoman sallivuuden/välinpitämättömyyden tai vanhemman harjoittaman kaltoinkohtelun perusteella. Narsistilla ei ole käsitystä omista tai toisten rajoista, ei myöskään perusturvallisuudentunnetta tai empatiakykyä. Ja tältä pohjalta miettikäämme, mitä persut on lapsuudestaan kertoneet.
Kunpa tietäisikin. Tämä on aiheuttanut kuitenkin sisäistä raivoa, ihmetystä, hämmennystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei heillä ole motiivia. Valehtelin asioista joilla ei ollut edes merkitystä silloin kun olin pahasti alkoholisoitunut.
Miksi valehtelit mitättömistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
Mun serkku on kova valehtelemaan. Ja asioista, joista ei hyödy edes yhtään mitään. On ollut sellainen lapsesta asti. Juttelee välillä ihan höpöjuttuja, toisen hänelle kertomia tarinoita ominaan ja itselle tapahtuneita arkisia asioita ihan muunlaisina kuin ne tapahtui. Eikä hyödy tästä mitään.
Jonkinlainen oikosulku aivoissa?
Vierailija kirjoitti:
Halu saada huomiota tai etua jossain muodossa. Se on kuitenkin kuin pissaisi housuunsa eli lämmittää vain sen aikaa, kunnes jää kiinni.
Mulla on yks tuttu patologinen valehtelija. Itse hän vain ihmettelee, kun hänellä on elämässä niin huono tuuri. No eihän se mitään huonoa tuuria ole. Ihmiset nyt vain eivät halua tehdä yhteistyötä tai olla tekemisissä patologisen valehtelijan kanssa. Ei ammatillisesti eikä henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti: Kunpa tietäisikin. Tämä on aiheuttanut kuitenkin sisäistä raivoa, ihmetystä, hämmennystä.
Siis kunpa tietäisinkin, miksi valehtelija aina puljauttaa kaiken uusiksi ja tietysti omaksi edukseen, kuinkas muuten.
Heidän käytöksensä on herättänyt ainakin minussa liiankin voimakkaita (useimmiten salattuja) tunteita: sisäistä raivoa, pettymystä, surua, voimattomuutta, inhoa, vihaa, halveksuntaa. En voi ylikorostaa näiden tunteiden määrää, enkä tietenkään pidä niistä tunteista. Tiedän, että he eivät muutu, omatuntoa ei ole, etiikka = oma etu, valehtelu OK
Eräällä patologisella valehtelijallahan se äiti "kuoli" useampaan otteeseen saadakseen sääliä muilta
Hän kertoi , että käden känsä tuli työssä. Vuoden päästä se känsä oli jo hänen mielestä syöpä.
Nykyisin sometilillään ilmoittaa olevansa ammatiltaan "xxxxxasentaja"
Hän tosissaan kuvittelee, että muut uskoo nuo jutut.
Lisäksi varas ja hyväksikäyttäjä, väkivaltainen rikollinen
Valehtelu on yleensä lapsuudessa opittu selviytymismekanismi. Esim. jos vanhempi hyväksikäyttää tai on alkoholisti, joka nolaa perheensä jatkuvasti, lapsi oppii valehtelemaan suojellakseen perheensä mainetta ja toisaalta suojellakseen itseään totuudelta. Yleensä taustalla on astetta isompi trauma.
Tätähän voi kysäistä keneltä tahansa persulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Kunpa tietäisikin. Tämä on aiheuttanut kuitenkin sisäistä raivoa, ihmetystä, hämmennystä.
Siis kunpa tietäisinkin, miksi valehtelija aina puljauttaa kaiken uusiksi ja tietysti omaksi edukseen, kuinkas muuten. Heidän käytöksensä on herättänyt ainakin minussa liiankin voimakkaita (useimmiten salattuja) tunteita: sisäistä raivoa, pettymystä, surua, voimattomuutta, inhoa, vihaa, halveksuntaa. En voi ylikorostaa näiden tunteiden määrää, enkä tietenkään pidä niistä tunteista. Tiedän, että he eivät muutu, omatuntoa ei ole, etiikka = oma etu, valehtelu OK
Tämä selitys palvelee sinun omaa egoasi, mutta voi sekin olla hyvin kaukana totuudesta. Jos on elänyt hyvän elämän ja onnellisen lapsuuden, voi toki olla vaikea ymmärtää huonoista oloista tulleen ihmisen selviytymiskeinoja. Valehtelu on yksi selviytymiskeino, jonka olen huomannut olevan hyvin käytetty rikkinäisistä perheistä tulleiden keskuudessa. Tavasta voi päästä pois, mitta se vaatii yleensä vuosien terapian. Valehtelulla peitellään traumaa.
Jokin sairaus. Uskovat itsekin valheisiinsa.
Ei kai siinä mitään järkevää syytä ole sen kummemmin kuin kleptomaanillakaan varastella kaikkea mitä eteen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään järkevää syytä ole sen kummemmin kuin kleptomaanillakaan varastella kaikkea mitä eteen tulee.
Totta kai kaikkeen on syy. Palstan tason tietäen ei yllätä, ei tätä aihetta haluta kunnolla pohdiskella. Patologinen valehtelu on vakavaa ja yleensä merkki jostakin, ei sellainen tapa synny tyhjästä. Kleptomaniaankin on syy.
Tuotahan se vakavatasoinen narsismi on ja uskovat kyllä itse "harhoihinsa". Narsismia/narsistisuutta on eri asteista kuten kaikissa persoonallisuushäiriöissä on aste-eroja, tuo kuvaamasi on varmaan niin vakavaa että diagnostiset kriteerit täyttyvät heittämällä.