*HEINÄMAMMAT-06 Maaliskuun turinoita...:-)

joten kaikki taitaa olla nauttimassa hyvästä säästä ja viettää viikonloppua :-)



meiltä vieraat lähti joten ehdin koneella piipahtamaan, meinasin että lähden tekemään kävelylenkin kun on niin mukava keli ulkona, on tullut sisällä oltua kun vieraita passannut :-) on se mukavaa kun vieraita äy, mutta vielä mukavempaa kun saa olla omalla porukalla. Vielä kun joillakin vierailla ei ole omia lapsia niin eivät oikein välillä ymmärrä sitä kun tulevat kyläilemään...



mutta nyt ylös, ulos ja lenkille :-)





Tupuhupuna

paljon on oltu ulkona kun kelit ovat olleet aivan loistavat! ihana viikonloppu alkaa olla takana. onneksi lupailivat hyviä kelejä myös ensi viikolle niin päästään ulos. täytyykin alkaa kaivaa Mealle Millan vanhoja kuravehkeitä niin pääsisi menninkäinen konttailemaan hiekkalaatikolle. :)



nyt vielä hetkeksi tuijottamaan telkkaria :)



ps. meinasi unohtua kertoa että Mealle tuli ylös hammas! nyt neiti narskuttelee hampaita sitten koko ajan yhteen ja minulla painelee kylmät väreet selässä ylös ja alas...

Kylmät väreet meni täällä myös kun luin hampaiden narskuttelusta. Tyttäreni harrasti vastaavaa. " puistattaa hurjasti "

Kevät on mullanvaihdon aikaa. Minun pitää kantaa sitä selkä vääränään jo sen vuoksi että poikani pistelee sitä kourakaupalla suuhunsa. Aina kun silmä välttää, on äijä dyykkaamassa kukkapurkkeja (iso limoviikuna lattialla) tai pahanteon kohteena on sähköjohdot. Kiivetään kaikkialle, ja kaadutaan yhtä nopeasti kuin on päästy ylös. Miten nuo voivat selvitä hengissä aikuisikään??? ;D

... vahingossa viesti lähti ennen kun ehdin enempiä hölöttää.

Tuossa viime viikolla tuli itselläni vuosia lisää ja ukko kultani oli järjestänyt aivan ihanan yllärin. Mentii kahestaan kylpylään vuorokaudeksi :) Siinä samalla meni sitte kosimaan ja muuta en osannu tehä ku vollottaa ilosta :))



No viikonloppu menikin sitte kaksia juhlia juhliessa yhtä aikaa. Jännitin kovasti miten meijän poju pärjää yökylässä kun sellasella ekaa kertaa oli mut hyvin meni. Jaa tulee vieraita...jakan lisää ku ehin...

Viime viikkoisista sukulaisvieraista on päästy kunnialla eroon ja elämä palailee normaaleihin uomiinsa. Pakko jälleen kerran todeta, että tytöt ovat aivan käsittämättömän rauhallisia ja helppoja kuljetella mukana (" käyttäjäystävällisiä" , kuten ystävättäreni totesi :o) ). Vieraiden kanssa tuli testattua liikkuminen sateenvarjorattaiden ja kantorepun kanssa julkisissa kulkuvälineissä, ja harmikseni totesin, ettei se taida yksin ollakaan ihan niin helppoa kuin optimistisesti kuvittelin. Vaikka jaksan ja pystyn nostamaan toisen vauvan rattaissa muutaman portaan yli, toisen ollessa kantorepussa (edessä vielä toistaiseksi), ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että olemme niin pahuksen ylileveä kuljetus, että jäisimme jumiin viimeistään junien " tukitankoihin" . Pitänee vielä hioa tekniikkaa... Ihmiset kyllä yleensä tarjoutuvat auttamaan, mutta koska olen itsepäinen ja juro suomalainen, en halua joutua tilanteeseen, jossa JOUDUN PYYTÄMÄÄN apua...



Tytöt liikkuvat nyt jo suhteellisen näppärästi paikasta toiseen, tosin edelleen vain peruuttamalla. Kierimistä, pyörimistä ja pakittamista yhdistelemällä he pääsevät haluamiinsa paikkoihin ja käsiksi tavaroihin. Osumatarkkuus on vain hieman huonoa, ja molemmat jäävät säännöllisesti jumiin sohvan tai sängyn jalkoihin ja ovenpieliin. Molemmat ovat myös käyneet sängyn alla toteamassa, että sinne mahtuu hyvin selällään, mutta pois ei pääse. Sohvan alla on myös mukavaa, mutta asento on valittava huolellisesti ennen sinne menoa, sillä sinne mahtuu hyvin peruuttamalla, mutta jossain vaiheessa ei enää pysty pitämään päätä ylhäällä eikä mahdu myöskään kääntymään. A-tyttö on erittäin kiinnostunut ovista ja B kaikesta mikä sattuu eteen tulemaan. A on myös haltioissaan siitä, että pystyy nyt tulemaan äidin luo! Lattialla istuessani hän tulee aina pyrkimään syliin. (Hän osoittaa jo muutenkin erittäin selkeästi, kun haluaa syliin ja kenen syliin :o).)



Hauskimman näköistä on, kun tytöt makaavat lattialla vatsallaan toisiaan vastapäätä, nousevat käsiensä varaan, tuijottavat toisiaan tiiviisti silmiin, kiljahtelevat muutaman väkevän käskyn ja lähtevät peruuttamaan yhtä aikaa eri suuntiin. N-Y-T nyyyyt!



A-tyttö harjoittelee konttausasentoon nousemista, mutta polvet ovat niin jäykät, että homma näyttää punnertamiselta. Tätä pitää herätä yölläkin harjoittelemaan, yleensä n. klo 4-5. Minun puolestani saisi treenata niin paljon kuin jaksaa, mutta usein joudun hakemaan hänet viereemme, kun käskevästä äänensävystä päätellen hän yrittää järjestää ohjattua jumppaa myös siskolleen. Onneksi tytöt eivät herää helposti.



On hauska seurata tyttöjen keskinäistä kommunikointia; vaikka molemmat leikkivät paljon yksinään, on satunnainen kohtaaminen siskon kanssa aina riemunkiljahdusten ja koskettelun paikka. Viime aikoina he ovat alkaneet olla hieman mustasukkaisia toisistaan: jos otan toisen tytöistä syliin, ja toisenkin tekisi mieli, alkaa hän simuloida hätätilaa. A-tyttö itkee oikeasti loukkaantuneena (hänelle tulee aina kaksi valtavaa kyyneltä silmien alle, jotka pysyvät paikoillaan kuin liimattuina - ihankuin pelleillä, jotka maalaavat silmän alle kyyneleen) tai kitisee riipaisevasti, B itkee tekoitkua, jonka uskottavuudessa on totta tosiaan parantamisen varaa. A on tytöistä enemmän sylissä viihtyvää sorttia, mutta B näköjään pitää osuuksistaan huolen :o). Aamuisin tytöt herättävät toisensa ihan tarkoituksella, hihkumalla ja vaatteista nykimällä. Samoin päiväunilla ensimmäisenä herännyt herättää toisen, ja he saattavat touhuta pitkäänkin " keskenään" (nukkuvat eri pinniksissä, mutta vierekkäin). Niinä aamuina kun toinen vauvoista on vieressämme (yleensä A), ja herää ensimmäisenä, hän herättää ensin meidät (isänsä kanssa hänelläkin on hieman vaikeuksia :oD) ja " juttelee" meidän kanssamme hiljaa, mutta heti kun omassa sängyssään nukkuvan ensimmäinen kiljaisu kuuluu, tälle vastataan kahdella kuuluvalla iloisella kiljauksella, ja kun haen toisenkin viereemme kellimään, molemmat hymyilevät leveästi. Muutamina viime viikkoina olen huomanut, etteivät tytöt nukahda helposti omiin sänkyihinsä, jollei toinen ole myös sängyssään. Muualla nukkuessa siskon läheisyys on yhdentekevää.



Siskosta on tietenkin myös se hyvä puoli, että häneltä voi aina ottaa lelun kädestä, jos oma sattuu putoamaan :o).



Täälläkin oli viikonloppuna mitä mainioin sää, ja lauantaina kävimme kävelyllä yhdessä puutarhassa. Päätimme kokeilla yhdistelmärattaita pelkällä istuinosalla kaukaloiden sijaan, jotta tytöt näkisivätkin jotain. En osannut arvata, millaisen tunneryöpyn tämä saisi aikaan! Kaukaloissa tytöt ovat minuun päin, joten näen heidän jokaisen ilmeensä ja eleensä ja voin kosketella lähimpänä olevaa tai pitää kädestä. Kuomurattaissa tytöt ovat kasvot menosuuntaan ja paljon alempana, ja näen kuomujen kurkistusaukoista vain heidän haalareidensa huput. Aloin itkeä melkein heti, kun työnsin rattaat liikkeelle. Tytöt tuntuivat olevan kaukana ja niin isoja jo! Mies silitteli ja suukotteli parhaansa mukaan eikä nauranut ollenkaan :o). Kun sain suurimmat kuohut hillittyä, sanoin miehelle, että on kaikin puolin onni, että tytöt olivat menosuuntaan eivätkä näin ollen tarvinneet hävetä äitinsä puolesta... Tytöistä kasvot menosuuntaan istuminen oli tietenkin ihmeen ihanaa (tätähän on kyllä jo kokeiltu sateenvarjorattailla). Takana istuva ei kyllä tosin pääse juuri maisemia ihailemaan, mutta pystyypähän ainakin potkimaan toista... Puistossa katselimme tyttöjen kanssa sorsia noin metrin päästä, kommentteja ei irronnut kummaltakaan, mutta silmä tarkkana seurattiin liikettä. Yleensähän he näkevät lintujen lentävän, ja kun tämä pullasorsa ei siivilleen noussut, eivät tytötkään olleet kovin vaikuttuneita spektaakkelista. A-tyttö kyllä sätkytteli jalkojaan ja veti henkeään, kun sorsa otti ensimmäisen askeleen...



Hui, tulipas taas joristua. Tytöt leikkivät yhdessä lattialla löytämänsä kahisevan muovikassin kanssa, mutta nyt pitänee se heiltä jo ottaa pois: A on työntänyt päänsä kassin sisään ja B läimii häntä riemuukkasti...



Aurinkoisin terveisin,



Oi-kukka & tyttäret viikkoa vajaat 8kk

sais tulla esiin taas. :)



ollaan täällä ihmetelty samaa että miten noiden ipanoiden päät kestää niin paljon iskuja? aina pää kolisee kun kaatuu ja sehän tapahtuu monesti päivän aikana. :/ aika nopeasti muksujen tasapaino kuitenkin paranee ja siten ne muksahtelut vähenee. :)



oltiin aamulla taas lenkillä tyttöjen kanssa ja suunniteltiin Millan kanssa että voitaisiin illalla mennä uudestaan. Meakin niin tykkää istua vaunuissa ja katsella maailman menoa.



vauvoilla (tai siis taaperoitahan nämä kohta alkaa kai olla) on kyllä aivan mahtava " kieli" vaikkei sanoja tulekkaan. haettiin viikonloppuna matkalaukku meille (matka lähestyy!) ja sitä kun Mea ihmetteli öhkimällä. selvästi oli öhkimisessä erilaisia sävyjä. ensin tuli kysyvää, sitten innostunutta ja sitten " normaali" öhkimistä. sitten jäikin matkalukku siihen ja neiti lähti peppu pyörien etsimään uutta tutkittavaa.



Mea söi tänään lottokupongin. :( onneksi se oli vanha eikä siinä ollut mitään voittoa. :) en edes kyllä tiedä mistä se sellaisen sai mutta nopeasti se suuhun ja mahaan hävisi. toivottavasti se tulee yhtä kivuttomasti ulos.



tällaista meillä tälle päivälle. alan kohta leipomaan kaurakeksejä jos ne tuolle menninkäisellekkin sopisivat.

...ainakin täällä Varsinaissuomessa. :)



Olipa piristävää lukea Oi-kukan juttuja. Kyllä varmaan on välillä raskastakin kahden vauvan kanssa (vaikka ovatkin käyttäjäystävällisiä), mutta juttusi ovat aina niin aurinkoisia, että tulee tosi hyvälle tuulelle! :) :) :)



Meillä sitten itkettiin viime yö. Lieneekö taas ne korvat vai hampaitako ukkeli tekee... Tuntuu siellä ikenissä jotain pullotusta. Oltiin just perjantaina korvien jälkitarkastuksessa, joten en nyt taida heti rynnätä lääkäriin. Katsellaan muutama päivä.



Ukkeli on kovasti yrittänyt päästä konttausasentoon. Muuten onnistuu, mutta kädet eivät vielä suoristu, vaan jäävät kyynärnojaan. On meillä esikoisen kanssa ollut hauskaa seurata treenejä.

Meilläkin suosikkipaikka on - yllätys, yllätys - pöydän alla. Ja sekös vasta kiukuttaa, kun pää kolisee tuolien jalkoihin. Ja oviaukot eivät tahdo riittää, kun ukkeli " meloo" huoneesta toiseen hirveällä höyryllä. Nyt on yöt olleet taas tosi levottomia. Herra löytyy milloin mistäkin pinteestä, miten on mahtanut päästäkään kyseisiin asentoihin unissaan. Eipä auta enää unipussi, ei. Taitaisi olla helpompi itse liikkua, jos pussia ei olisi ollenkaan.

Selkeä vierastuskausi on myös alkanut. Jos joku perheestämme lähtee pois huoneesta, alkaa hirveä parku. Välillä ei saa mennä edes muutamaa metriä kauemmas (riippuen pojan vireystilasta).



Saiskohan tuosta auringosta yhtään siivousenergiaa????

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!

Päivyli

Nukutin tyttöä äsken tuolla pihalla ja mulle tuli kuuma, vaikka päälläni oli ihan ohkanen takki! Mittari näyttikin 17c tossa auringossa takapihalla. VAU!! Nyt onkin sitten iso ksymysmerkki, että mitä laittaa esikoiselle päälle puistoon?? Haalarissahan se läkähtyy, mutta välikausihaalari on kaiketi sitten liian ohut?

Meillä on nukuttu kohta 2 viikkoa yöt läpeensä! Neiti ei siis herää edes tuttia tarvitsemaan! Tää on niin ihanan outoa. Tiedän, ettei tälläinen luksus kauaa jatku, joten nyt pitää vaan nauttia. Tietääpä ainakin, että tyttö OSAA nukkua yönsä kun kaikki on hyvin. Hänellä taitaakin olla nyt sellainen rauhallinen vaihe menossa; mitään suurta ei oloe kehityksessä tapahtunut, korvat ovat viimein kunnossa ja päivisnkin syödään niin hyvin, ettei yöllä tarvitse maitoa enää. Hyvä näin!

Jostain syystä minä vain aolen väsyneempi aamuisin kun koskaan aikaisemmin. En ymmärrä, pitäis olla just toisinpäin??!! Toi esikoinen kyllä vie mun kaikki voimat nykyisin, on siis ihan mahdoton. Eilen jouduin ottamaan tukasta pojan irti, kun yhtäkkiä iski hampaansa mun selkänahkaan! Sattui niin hitosti, että refleksinomaisesti tarrasin pojan tukasta irti:( Koskaan ennen en ole tätä tehnyt tai suuttunut näin kovasti, mutta nyt meni totaalisesti pinna! Poika istuikin sitten jäähyllä vähän enemmän kuin sen 3 minuuttia, että minä sain rauhoittua.

Koko ajan poika tekee jotakin idioottimaista. Eilen mm. tuo puremisjuttu, sitten heittelee kaikki mun viikkaamat vaatteet pitkin olohuonetta, sylkee puhtaisiin vaatteisiin pyykkikoriin, purkaa talouspaperirullan pitkin lattioita, istuu keittiöpöydällä ja kaataa täyden kahvikupin parketille, kiusaa pikkusiskoa minkä ehtii, pissii lattialle....



huoh. Ihan KOKO AIKA saa olla ojentamassa, kieltämässä, ohjaamassa. Ja tietenkin neiti jää siinä tietty vähemmälle ja hänkin alkaa kitistä, kun kaipaa syliin, seuraa tms. Huutaa myös helposti, jos isoveli tulee lähelle kiusaamiselkeissa....onneksi osaa neiti pitää jo puolensa:) Kiljuu ja itkee ihan hulluna, jos veli vie esim. lelun kädestä:) Hyvä vaan!:)



No tälläistä marinaa taas tällä erää...nyt ulkoiluhommiin ja kevätsäästä nauttimaan!

En muka ole joutanut taas koneelle kirjoittelemaan...mitä lie olen touhunnut, kun asunto on kyllä niin sotkuinen että...



Meidän neiti ei vielä konttaa eikä isommin ryömikkään. Kierimällä ja hissukseen taakse päin ryömii, mutta se siitä. Ruoka maistuu tosi hyvin. Ainut on se, että aamusta ei halua puuroa vaan juo vellin. Kovasti haluaisi isompien lapsien mukaan ja näkee miten välillä harmittaa, kun ei pääse, kiljuu ja huitoo mahoton.



Minäkin olen töihin palaamassa viimeistään 15.4 ja lapset menee mummolle hoitoon ainakin näin aluksi. Isompi menee 1-2x/vk hoitoon ja saa näin ikäistään seuraa ja virikkeitä.



Nyt en jouda enempää taas kirjoitteleen!!!

Palaillaan!



mutsi+muksut

joku kaipaili auringosta energiaa siivoamiseen. yhdyn tuohon! ollaan oltu niin paljon ulkona ettei olla ehditty siivota...mukamas.



kaurakeksejä neidille eilen leivoin ja hyvin ne on ainakin maistuneet eikä vielä ole merkkejä siitä etteivät sopisi. :) bongasin myös jostain sellaisen viljan kuin quinoa joka voisi menninkäiselle sopia. sitä siis seuraavalla kauppareissulla täytyy ostaa. jos siitä sitten saataisiin sitä iltapuuroa niin ei ihan välttämättä tarvitsisi yöllä syödä.



neidin maidon juonti on vähentynyt ihan mahdottomasti. ennen meni litra päivässä ja nykyään nippa nappa puoli litraa... onneksi ensi viikolla on 8kk neuvola niin saadaan kysäistyä tarttisko aloittaa lisäkalkin syönti.



onko muilla ipanoilla hinku nuolla kaikki ruuvin kohdat mitä vaan löytää? Mea nuolee niitä huonekaluista ja kynnyksistä oikein antaumuksella. onkohan sillä raudan puute? :) tai sitten se vaan on neidin ikioma pikku harrastus. hirveä lotke ja yninä käy kun Mea löytää jonkun ruuvin mitä nuolla. yäk!



tänä aamuna Mea taas innostuksissaan muksahti naamalleen seisomasta. oli taas neidillä kiire johonkin ja tasapaino petti. :( poskea koristaa nyt iso mustelma.



nyt taas mentävä. oli mukava lueskella teidän juttujanne taas. :)