Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jääneet kuivahtaneeseen parisuhteeseen taloudellisista syistä, kysymys?
15.02.2025 |
Ja kysymys varsinkin teille, joilla päätöksen tekemisestä jo kulunut aikaa. Tuntuuko että kannatti? Saako niistä taloista, autoista, maista, veneistä, lomamatkoista ym. sen kokoisen onnellisuuden tunteen, että se peittoaa sen kuolleen parisuhteen? Jos joskus olisi ollut jotain muutakin tarjolla, mutta valitsitte sen vakaamman taloustilanteen uuden parisuhteen sijaan.
Kommentit (70)
Kaksi introverttiä yhdessä. Saadaan keskittyä tekemään omia juttuja. Esim mies lukee kirjoja ja itsellä koiraharrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
No mitä jos asuisi rivitalossa, matkustelisi keskihintaisiin paikkoihin ja olisi rakkauselämä?
Kuivuneessakin suhteessa voi olla kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
No mitä jos asuisi rivitalossa, matkustelisi keskihintaisiin paikkoihin ja olisi rakkauselämä?
Siinähän se; en kaipaa rakkauselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
No mitä jos asuisi rivitalossa, matkustelisi keskihintaisiin paikkoihin ja olisi rakkauselämä?
Siinähän se; en kaipaa rakkauselämää.
No sitten ei varmaan väliä.
Jäin yli viideksi vuodeksi ja jälkeenpäin tiedän että oli pelkkää oman elämäni haaskaamista. Lopulta tapasin toisen ihmisen ja ymmärsin että muutakin voisi olla vielä. Nyt taas elän ja olen onnellinen enkä vain odota päivien kulumista. Jos pelkästään taloudelliselta kannalta ajattelee niin tietenkin entinen parisuhde olisi ollut hyödyllisin mutta elämällä muutakin arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on omituinen kuvitelma, että koko elämä olisi yhtä "märkää suhdetta". Pitäisihän sen jo arkijärkikin sanoa, että parittelujutut kuuluvat aikaan ennen lapsien tuloa, ja sen jälkeen ilot ovat muunlaisia
Jos koko elämän pitää olla yhtä märkää ja seksiä, niin silloin ollaan kuin eläimet. Tehdään yksi pesue, potkitaan poikaset pesästä, vaihdetaan kumppania ja märkää uuden kumppanin kanssa. Tuo ei ole monogamista eikä inhimillistä, vaan elukkamaista siitossekoilua
Kysy siis ennemminkin, että mistä löytää ilon ja täyttymyksen elämään sen jälkeen, kun märkäsiitokset on onnistuneesti suoritettu ja on vapaa-aikaa muille touhuille. Vastaatkin jo itsellesi, että vene ei sitä välttämättä tuo.
No mitä muista asioista intohimoiset ihmiset sitten tekevät? Kehittävät kulttuuria, etsivät ja löytävät uusia kasvilajeja, bongailevat joka kevät lintuja. Juoksevat maratooneja, perustavat yrityksiä, ryhtyvät taiteilijoiksi, kirjailijoiksi, rakentavat puutarhaa, hurahtavat uskoon, jne.
Miksi koko elämän pitäisi olla sukuelinten ja limakalvojen märkää hinkutusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
No mitä jos asuisi rivitalossa, matkustelisi keskihintaisiin paikkoihin ja olisi rakkauselämä?
Miksi? Mielestäni elämä, joka pyörii panosuhteiden ympärillä on alkeellinen. "Jaa nyt tämä panosuhde loppui, etsitäänpä uusi panosuhde." Tuo ei ole ihmisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on omituinen kuvitelma, että koko elämä olisi yhtä "märkää suhdetta". Pitäisihän sen jo arkijärkikin sanoa, että parittelujutut kuuluvat aikaan ennen lapsien tuloa, ja sen jälkeen ilot ovat muunlaisia
Jos koko elämän pitää olla yhtä märkää ja seksiä, niin silloin ollaan kuin eläimet. Tehdään yksi pesue, potkitaan poikaset pesästä, vaihdetaan kumppania ja märkää uuden kumppanin kanssa. Tuo ei ole monogamista eikä inhimillistä, vaan elukkamaista siitossekoilua
Kysy siis ennemminkin, että mistä löytää ilon ja täyttymyksen elämään sen jälkeen, kun märkäsiitokset on onnistuneesti suoritettu ja on vapaa-aikaa muille touhuille. Vastaatkin jo itsellesi, että vene ei sitä välttämättä tuo.
No mitä muista asioista intohimoiset ihmiset sitten tekevät? Kehittävät kulttuuria, etsivät ja löytävät uusia kasvilajeja, bongailevat joka kevät lintuja. Juoksevat maratoo
Ilmeisesti sinulla kovasti kuitenkin nuo sukuelimet mielessä, koska minä en niitä maininnut mitenkään. Mielestäni parisuhteen kuivahtaminen on sitä, että ei enää viihdytä yhdessä ylipäätään. Ei naureta yhdessä, ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, vältellään kahdestaan oloa ja se seksi. Mutta paljon muutakin kuin seksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on omituinen kuvitelma, että koko elämä olisi yhtä "märkää suhdetta". Pitäisihän sen jo arkijärkikin sanoa, että parittelujutut kuuluvat aikaan ennen lapsien tuloa, ja sen jälkeen ilot ovat muunlaisia
Jos koko elämän pitää olla yhtä märkää ja seksiä, niin silloin ollaan kuin eläimet. Tehdään yksi pesue, potkitaan poikaset pesästä, vaihdetaan kumppania ja märkää uuden kumppanin kanssa. Tuo ei ole monogamista eikä inhimillistä, vaan elukkamaista siitossekoilua
Kysy siis ennemminkin, että mistä löytää ilon ja täyttymyksen elämään sen jälkeen, kun märkäsiitokset on onnistuneesti suoritettu ja on vapaa-aikaa muille touhuille. Vastaatkin jo itsellesi, että vene ei sitä välttämättä tuo.
No mitä muista asioista intohimoiset ihmiset sitten tekevät? Kehittävät kulttuuria, etsivät ja löytävät uusia kasvilajeja, bongailevat joka kevät lintuja. Juoksevat maratoo
No nyt oli melkoinen sepustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuivuneessa parisuhteessa nautin eniten pettämisestä, ihanaa kun saa varata hotellihuoneen jonkun muun naisen kanssa. Edes sinkkuna ei ollut niin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Jäin yli viideksi vuodeksi ja jälkeenpäin tiedän että oli pelkkää oman elämäni haaskaamista. Lopulta tapasin toisen ihmisen ja ymmärsin että muutakin voisi olla vielä. Nyt taas elän ja olen onnellinen enkä vain odota päivien kulumista. Jos pelkästään taloudelliselta kannalta ajattelee niin tietenkin entinen parisuhde olisi ollut hyödyllisin mutta elämällä muutakin arvoa.
Tässä se meidän ero on. Minä en odota päivien kulumista. Minä nautin niistä. Tänäänkin aion tehdä mukavia asioita itsekseni eli juuri kuten vahvasti introverttinä haluan. Puolison kanssa kyllä syömme yhdessä ja jutellaan. Ei meillä ole myrkyllinen ilmapiiri. Hän on mun perheenjäsen, mutta parisuhde ei määrittele minua.
Kommentoija 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuivahtanut parisuhde on ainakin itselleni että eletään enää kämppiksinä. Kummallakin omat juttunsa ja omat menonsa pitkälti. Ei rakkautta eikä yhteistä muutoinkaan. Eikä myöskään seksiä tietenkään. Jossakin sukujuhlissa käydään yhdessä pönöttämässä koska niin kuuluu ja ollaan pariskuntaa. Vaikkei sitä enää olla vuosikausiin oltu.
Ehkä monillekin riittää kun taloudellinen turva ja elintaso eron myötä laskisi. Jokainen arvostaa itse mikä on elämässään tärkeää. En jäisi enkä ole jäänyt tuossa tilanteessa.
Kerään nyt rahaa siihen että saan oman asunnon ostettua kesällä. Sitten loppuu tämä suhde.
Pidän tästä vakaasta ja rauhallisesta parisuhteesta, jossa saan olla minä. Pidän omakotitalosta, isosta puutarhasta, taloudellisesta huolettomuudesta (molemmilla on omat rahat, en elä miehen siivellä).
Vaihtoehtona voisi olla ilkeä ja väkivaltainen "elämäni rakkaus" ja todella saisin kokea elämää enemmän kuin edes haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin yli viideksi vuodeksi ja jälkeenpäin tiedän että oli pelkkää oman elämäni haaskaamista. Lopulta tapasin toisen ihmisen ja ymmärsin että muutakin voisi olla vielä. Nyt taas elän ja olen onnellinen enkä vain odota päivien kulumista. Jos pelkästään taloudelliselta kannalta ajattelee niin tietenkin entinen parisuhde olisi ollut hyödyllisin mutta elämällä muutakin arvoa.
Tässä se meidän ero on. Minä en odota päivien kulumista. Minä nautin niistä. Tänäänkin aion tehdä mukavia asioita itsekseni eli juuri kuten vahvasti introverttinä haluan. Puolison kanssa kyllä syömme yhdessä ja jutellaan. Ei meillä ole myrkyllinen ilmapiiri. Hän on mun perheenjäsen, mutta parisuhde ei määrittele minua.
Kommentoija 3
Niin te esimerkiksi juttelette keskenänne. Meillä tilanne oli se ettei puoliso päiväkausiin vaivautunut sanomaan mitään ja perjantaisin pakkasi tavaransa ja lähti sanaakaan sanomatta mökille ja tuli maanantaiaamuna takaisin. Meillä ei ollut mitään yhteistä enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
No mitä jos asuisi rivitalossa, matkustelisi keskihintaisiin paikkoihin ja olisi rakkauselämä?
Muuten asiaan kantaa ottamatta, ei sitä uutta "rakkauselämää" niin vain sinkkunakaan löydä, etenkään jos on jo ikää. Itse olen mieluummin sinkku kuin huonossa suhteessa ja siihen minulla on mainiosti varaa, mutta en ikinä kuvitellut vaihtoehtoni olevan "huono suhde vs hyvä suhde" vaan "huono suhde vs sinkkuus".
Ja näin pitäisi mielestäni kaikkien arpoa, koska ei sitä uutta hyvää kumppania niin vain löydä; kuinka usein itselläsi tulee vastaan vapaita parisuhdekelpoisia yksilöitä, joiden kanssa olisi molemminpuolista kiinnostusta? Minulla ehkä kerran 5 - 10 vuodessa jos sitäkään, ja vanhetessa vielä vähemmän koska ihmisiä on sinkkuina vähemmän, ja niille tulee enemmän parisuhde-esteitä (esim itse en halua lapsellista kumppania).
Eropäätöstä ei siis ikinä pidä perustaa sille illuusiolle että löytää paremman, vaan sille, olisiko sinkkuna onnellisempi kuin siinä nykyisessä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
No mitä jos asuisi rivitalossa, matkustelisi keskihintaisiin paikkoihin ja olisi rakkauselämä?
Muuten asiaan kantaa ottamatta, ei sitä uutta "rakkauselämää" niin vain sinkkunakaan löydä, etenkään jos on jo ikää. Itse olen mieluummin sinkku kuin huonossa suhteessa ja siihen minulla on mainiosti varaa, mutta en ikinä kuvitellut vaihtoehtoni olevan "huono suhde vs hyvä suhde" vaan "huono suhde vs sinkkuus".
Ja näin pitäisi mielestäni kaikkien arpoa, koska ei sitä uutta hyvää kumppania niin vain löydä; kuinka
Aloituksessa kuitenkin puhuttiin siitä, että olisi ollut mahdollisia vaihtoehtojakin. Onhan se helpompi pysyä siinä kuivahtaneessa suhteessa, jos muuta ei edes olisi tarjolla. Mutta jos on ollut ja silti valinnut sen taloudellisen turvallisuuden.
Olen nössö ja pelkään uutta. Myös riippuvainen toisesta. Ja looseri.
Minulla ei ole itsekunnioitusta laisinkaan.