Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jääneet kuivahtaneeseen parisuhteeseen taloudellisista syistä, kysymys?
15.02.2025 |
Ja kysymys varsinkin teille, joilla päätöksen tekemisestä jo kulunut aikaa. Tuntuuko että kannatti? Saako niistä taloista, autoista, maista, veneistä, lomamatkoista ym. sen kokoisen onnellisuuden tunteen, että se peittoaa sen kuolleen parisuhteen? Jos joskus olisi ollut jotain muutakin tarjolla, mutta valitsitte sen vakaamman taloustilanteen uuden parisuhteen sijaan.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Tarinatrollin avaus. Keräilee täältä yksittäisiä lauseita jotka sitten sekoittelee myrkylliseksi sarkastikseksi keitokseksi jota väittää sitten tositarinaksi. Tää kuvio on niiin nähty.
Onko tää se sarjapettäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli rahan takia kaikki käy useimmille. Prostituutiotahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
"Niin te esimerkiksi juttelette keskenänne. Meillä tilanne oli se ettei puoliso päiväkausiin vaivautunut sanomaan mitään ja perjantaisin pakkasi tavaransa ja lähti sanaakaan sanomatta mökille ja tuli maanantaiaamuna takaisin. Meillä ei ollut mitään yhteistä enää vuosiin."
Tuo on kuollut parisuhde, ei kuivahtanut.
Viisastelua. Kuivahtaneestakin voi tulla mieleen pystyyn kuollut parisuhde.
T. Eri
En yhtään ymmärrä, miksi ainut vaihtoehto eron myötä olisi muuttaa kerrostaloyksiöön. Selittäkää?
Eikö teillä ole keski-ikäisinä yhtään mitään varallisuutta? Miksei? Mitä jos toinen teistä joutuu työttömäksi, sairastuu vakavasti? Tms? Joudutteko heti muuttamaan pois sielä omakotitalostanne? Ettekö ole varautuneet vastoinkäymisiin? Vai elättekö te puolisonne rahoilla?
Mietittekö koskaan omistatteko te sen talon ym. vai omistaako talo teidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni epävakaa ei kykene mihinkään tasapainoiseen ihmisuhteeseen. Siksi levittää valheita sellaisista somessa.
Liittyy tähän nyt miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin yli viideksi vuodeksi ja jälkeenpäin tiedän että oli pelkkää oman elämäni haaskaamista. Lopulta tapasin toisen ihmisen ja ymmärsin että muutakin voisi olla vielä. Nyt taas elän ja olen onnellinen enkä vain odota päivien kulumista. Jos pelkästään taloudelliselta kannalta ajattelee niin tietenkin entinen parisuhde olisi ollut hyödyllisin mutta elämällä muutakin arvoa.
Tässä se meidän ero on. Minä en odota päivien kulumista. Minä nautin niistä. Tänäänkin aion tehdä mukavia asioita itsekseni eli juuri kuten vahvasti introverttinä haluan. Puolison kanssa kyllä syömme yhdessä ja jutellaan. Ei meillä ole myrkyllinen ilmapiiri. Hän on mun perheenjäsen, mutta parisuhde ei määrittele minua.
Kommentoija 3
Kuulostaa ihan mukavalta ja teille sopivalta tuo teidän yhdessäolo. Itse introverttinä en jaksaisi katsella huushollissani ihmistä, joka on lähinnä vain kämppis. Vaikka mukava kämppis olisikin, niin kaipaan omaa rauhaa ja tilaa. Opiskeluaikana asuin kaverin kanssa, se riitti.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin kuivaan suhteeseen koska en usko löytäväni parempaa miestä, tai edes samantasoista ja en halua elää sinkkuna. Elintaso romahtaisi aika lailla, en jaksaisi enää aloittaa 50+ kerrostaloyksiössä. Minusta aika harva mies on kiinnostava, ja jotenkin tuntuu että samanlaisia isoja lapsia ne kaikki on. Hyväksyn kuolleen seksielämän hintana laadukkaasta elämästä kun arki kuitenkin on harmonista.
Itsestä tuntuu jotenkin oudolta tuollainen. Loppujen lopuksi ne seinät on vaan seiniä omakotitalossakin. Ihme pelkoja ihmisillä asumisen suhteen. Onko siinä enemmän kyse jostain statuksesta? Että näyttää ulospäin hienommalta kun on joku kunnon talo? Koska elämä nyt kuitenkin on varsin samanlaista asunnosta riippumatta. Puutarhaakin pystyy hoitamaan rivarin pihassa tai vaikka vuokrapalstalla.
Onhan se paljon mukavampaa elää viihtyisässä kodissa, jonka on vuosien varrella laittanut mieluisakseen ja varsinkin jos puutarhaa tykkää hoitaa niin siihen pihaankin kiintynyt. Kuin sitten muuttaa johonkin pienempään, pikkuinen piha tai vuokrapalsta jonne pitää erikseen lähteä... Aikuisten lastenkin on helppo tulla kylään jos on tilaa. Kyllä on paljon etuja siinä että jää. Ja jos se parisuhde on vielä kuitenkin kaverillinen eikä riitaisa, eikä kaipaa enää seksielämää tai rakkauden huumaa, niin miksipä ei jäisi.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ymmärrä, miksi ainut vaihtoehto eron myötä olisi muuttaa kerrostaloyksiöön. Selittäkää?
Eikö teillä ole keski-ikäisinä yhtään mitään varallisuutta? Miksei? Mitä jos toinen teistä joutuu työttömäksi, sairastuu vakavasti? Tms? Joudutteko heti muuttamaan pois sielä omakotitalostanne? Ettekö ole varautuneet vastoinkäymisiin? Vai elättekö te puolisonne rahoilla?
Itse ihmettelen myös että miksi kerrostaloyksiö on niin monelle suunnilleen katastrofi? Nykyään yksiöissäkin on isot kylpyhuoneet ja parvekkeet, ei ne mitään ankeita luukkuja ole. En minä ainakaan yksiössä asumisesta traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi introverttiä yhdessä. Saadaan keskittyä tekemään omia juttuja. Esim mies lukee kirjoja ja itsellä koiraharrastus.
Tuo lienee hieman eri asia kuin, mistä ap puhuu. Aloituksessa mainitaan kuivahtanut suhde. Teillä ei kai koskaan muuta ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mieluummin asun okt:ssa mukavan kumppanin kanssa kuin kyhjöttäisin yksin jossain kerrostalokopissa. Ei alkuhuuma kestä ikuisesti kenenkään kanssa, enkä minä yhtä ihanaa miestä mistään löytäisi kuin joka mulla nyt on.
Teillä sitten ilmeisesti on ihan mukava suhde. Ei kukaan oleta, että se alkuhuuma kestäisi ikuisesti, sen jälkeen suhde kehittyy yleensä johonkin suuntaan. Sitä ihmettelen, että miksi kyhjöttäisit yksin kerrostalokopissa? Etkö osaa ilman puolisoa elää ja tehdä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan siitä kämppismäisestäkin kumppanista seuraa ja turvaa verrattuna siihen, että olisi ihan yksin. Tai riippuu tietysti suhteesta, jos se puoliso on enemmän rasite kuin ilo niin varmaan kannattaa erota. Mutta ei se pystyyn kuollut suhde vielä tarkoita että elämä olisi jotenkin kurjaa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen päätökseeni tyytyväinen. Vaikken tyhjän päälle putoaisikaan, niin onhan tämä omassa talossa asuminen ja lomamatkojen suunnittelu mukavampaa kuin kerrostalossa asuminen ja harvemmin matkustelu edullisempiin kohteisiin. Lomat teen siis jo nyt enimmäkseen yksin.
No mitä jos asuisi rivitalossa, matkustelisi keskihintaisiin paikkoihin ja olisi rakkauselämä?
Muuten asiaan kantaa ottamatta, ei sitä uutta "rakkauselämää" niin vain sinkkunakaan löydä, etenkään jos on jo ikää. Itse olen mieluummin sinkku kuin huonossa suhteessa ja siihen minulla on mainiosti varaa, mutta en ikinä kuvitellut vaihtoehtoni olevan "huono suhde vs hyvä suhde" vaan "huono suhde vs sinkkuus".
Ja näin pitäisi mielestäni kaikkien arpoa, koska ei sitä uutta hyvää kumppania niin vain löydä; kuinka
Jäin 45 v sinkuksi pitkän liiton jälkeen (minut jätettiin), uusi, hyvä kumppani löytyi vuodessa. Ei kävellyt vastaan, vaan tiiviisti deittailin Tinder-miehiä, kepeällä asenteella, mutta valmiina tarttumaan, jos joku todella osuisi. Suosittelen muuttamaan olosuhteita, jos ne tuntuvat tukalilta, elämä on nopeasti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele. Mitä jollain materialla tekee jos ei ole onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin kuivaan suhteeseen koska en usko löytäväni parempaa miestä, tai edes samantasoista ja en halua elää sinkkuna. Elintaso romahtaisi aika lailla, en jaksaisi enää aloittaa 50+ kerrostaloyksiössä. Minusta aika harva mies on kiinnostava, ja jotenkin tuntuu että samanlaisia isoja lapsia ne kaikki on. Hyväksyn kuolleen seksielämän hintana laadukkaasta elämästä kun arki kuitenkin on harmonista.
Itsestä tuntuu jotenkin oudolta tuollainen. Loppujen lopuksi ne seinät on vaan seiniä omakotitalossakin. Ihme pelkoja ihmisillä asumisen suhteen. Onko siinä enemmän kyse jostain statuksesta? Että näyttää ulospäin hienommalta kun on joku kunnon talo? Koska elämä nyt kuitenkin on varsin samanlaista asunnosta riippumatta. Puutarhaakin pystyy hoitamaan rivarin pihassa tai vaikka vuokrapalstalla.
Onhan se paljon mukavampaa elää viihtyisässä kodissa, jonka on vuosien varrella laittanut mieluisakseen ja varsinkin jos puutarhaa tykkää hoitaa niin siihen pihaankin kiintynyt. Kuin sitten muuttaa johonkin pienempään, pikkuinen piha tai vuokrapalsta jonne pitää erikseen lähteä... Aikuisten lastenkin on helppo tulla kylään jos on tilaa. Kyllä on paljon etuja siinä että jää. Ja jos se parisuhde on vielä kuitenkin kaverillinen eikä riitaisa, eikä kaipaa enää seksielämää tai rakkauden huumaa, niin miksipä ei jäisi.
Onko? On tuolla aika kivoja asuntoja maailmalla kuitenkin saatavilla. Ja toivottavasti omat vanhempani ei ainakaan elä sen mukaan mikä minulle, aikuiselle lapselle, olisi jotenkin kivempaa. Tai ainakaan kysymättä minulta, että onko sillä minulle jotain merkitystä miten asuvat. Varmaan vanhempien ero on suru aikuisellekin lapselle, mutta harva nyt kuitenkaan varmaan toivoo että vanhemmat pysyy yhdessä siksi ettei aikuisille lapsille tule paha mieli.
Monelle lapselle se vanhempien asuminen omakotitalossa muodostuu ennen pitkää loppujen lopuksi vähän taakaksi. Siellä pitää käydä auttelemassa ja pitää vanhempia silmällä etteivät tee hulluja sähkösopimuksia tai ostele jotain remontteja huijausfirmoilta.
"Ilmeisesti sinulla kovasti kuitenkin nuo sukuelimet mielessä, koska minä en niitä maininnut mitenkään. Mielestäni parisuhteen kuivahtaminen on sitä, että ei enää viihdytä yhdessä ylipäätään. Ei naureta yhdessä, ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, vältellään kahdestaan oloa ja se seksi. Mutta paljon muutakin kuin seksi.
ap"
Eihän tuommoisessa suhteessa ole mitään järkeä, jos vältelläänkin jo kahdestaan oloa. Eroa vireille niin saat vielä jotain kivaa elämääsi!
-eri
Minä olen riitaisassa suhteessa, koska muutakaan en voi. Yksin ei riittäisi varat kuin yksiöön, ja meillä on kolme lasta.
Ihastuin syksyllä toiseen mieheen, ja hetken luulin että tunne on molemminpuolinen. Kun sitten sain kuitenkin näpeilleni, ymmärsin että en tulisi löytämään ketään muutakaan. Olen nelikymppinen, matalasti koulutettu, lihava ja niin tavallinen, ettei minussa ole yhtään mitään.
Niinpä olen tässä (omakoti) talossa ja joskus käydään matkoilla, muuten teen ruokaa, siivoan ja elän arkea. Samaa tekisin siinä yksiössäkin.
Se kumppani voi olla kuin hyvä kämppis. Hoitaa osuutensa yhteisen kodin eteen, mahdollistaa mukavamman asumisen taloudellisesti, sen kanssa voi jutella ja on joku lähellä jos vaikka itse sairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Onhan siitä kämppismäisestäkin kumppanista seuraa ja turvaa verrattuna siihen, että olisi ihan yksin. Tai riippuu tietysti suhteesta, jos se puoliso on enemmän rasite kuin ilo niin varmaan kannattaa erota. Mutta ei se pystyyn kuollut suhde vielä tarkoita että elämä olisi jotenkin kurjaa siinä.
Tässä kommentissa tulee mielestäni hyvin esiin ihmisten luonne-erot. Itse olen sellainen ihminen, etten tarvitse toista ihmistä turvaksi, enkä seuraksi. Viihdyn ihan hyvin itsekseni, ja seuraa on elämässä vaikka ei puolisoa olekaan. Toivon kuitenkin löytäväni kumppanin, eli en ole sellainen sinkkuna loppuelämä-tyyppinen henkilö.
Mutta tuon turvallisuuden tarpeen olen huomannut monissa ihmisissä. Että kumppani tuo turvaa. Itse koen olevani ihan turvassa omillanikin.
Moni epävakaa ei kykene mihinkään tasapainoiseen ihmisuhteeseen. Siksi levittää valheita sellaisista somessa.