Te jotka olette jääneet kuivahtaneeseen parisuhteeseen taloudellisista syistä, kysymys?

sain juuri tämän taloudellisen turvallisuuden tuoman asetelman päätökseen. lapset kiittelivät sitä, että oli joitain aktiviteetteja perheenä (matkoja, juhlia), mutta ymmärtävät, että päästän nyt käsijarrun irti ja jatkan eteenpäin sopivammassa suhteessa, joka antaa minullekin paljon. vuosia tulin vaihtelevasti exän kanssa toimeen, mutta se liekki pysyi yli kymmenen vuotta kerran kadottuaan poissa. parisuhde oli vajaata.

Kyllä mä mieluummin asun okt:ssa mukavan kumppanin kanssa kuin kyhjöttäisin yksin jossain kerrostalokopissa. Ei alkuhuuma kestä ikuisesti kenenkään kanssa, enkä minä yhtä ihanaa miestä mistään löytäisi kuin joka mulla nyt on. 

"Niin te esimerkiksi juttelette keskenänne. Meillä tilanne oli se ettei puoliso päiväkausiin vaivautunut sanomaan mitään ja perjantaisin pakkasi tavaransa ja lähti sanaakaan sanomatta mökille ja tuli maanantaiaamuna takaisin. Meillä ei ollut mitään yhteistä enää vuosiin."

Tuo on kuollut parisuhde, ei kuivahtanut.

Jäin aikanaan huonoon suhteeseen, koska vakavasti sairaana en olisi yksin voinut jäädä vanhaan pieneen taloomme maalla. Enkä olisi saanut lainojakaan itselleni. Tiesin hyvin että jos joutuisin kerrostaloon asumaan, romahtaisi henkinen vointikin, koska tarvitsin sitä metsää ja merenrantaa kaikissa kivuissani.

Kannatti todellakin, koska lopulta menimmekin pariterapiaan ja saimme suhteemme kuntoon. Olen todella onnellinen!

Minä lähdin huonosta suhteesta eikä tarvinnut luopua juuri mistään. Omakotitalo tämäkin on, sisällä enemmän tilaa. Piha pienempi, mutta onpahan vähemmän työtä. Ei se aina tarkoita että menee huonompaan. Pärjään jopa vähemmällä rahalla kuin ennen. Kun tämä talo oli hinnaltaan vain kolmanneksen entisestä missä exän kanssa asuttiin. Ja kuitenkin jo 7v asunut tässä, yksi kalliimpi remontti piti toki tehdä. Mitään isompaa ei enää ole tiedossa. Ja en edes tienaa paljon, tällä hetkellä olen työtön. 

Paljon parempi tässä, on se vapaus. On minulla uusi suhde ollut jo muutaman vuoden, mutta ei nähdä edes joka päivä. Lasten takia toki tuli silloin venytettyä eroa, että ovat edes koululaisia. Nyt siis jo teinejä. Ja eivät oikein isälleen haluaisi lähteä. Joten eiköhän ero ollut oikea ratkaisu, ex osaa olla hankala, nyt kun lapset on jo isompia, on sitä myös heitä kohtaan. 

Tarinatrollin avaus. Keräilee täältä yksittäisiä lauseita jotka sitten sekoittelee myrkylliseksi sarkastikseksi keitokseksi jota väittää sitten tositarinaksi. Tää kuvio on niiin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on omituinen kuvitelma, että koko elämä olisi yhtä "märkää suhdetta". Pitäisihän sen jo arkijärkikin sanoa, että parittelujutut kuuluvat aikaan ennen lapsien tuloa, ja sen jälkeen ilot ovat muunlaisia

Jos koko elämän pitää olla yhtä märkää ja seksiä, niin silloin ollaan kuin eläimet. Tehdään yksi pesue, potkitaan poikaset pesästä, vaihdetaan kumppania ja märkää uuden kumppanin kanssa. Tuo ei ole monogamista eikä inhimillistä, vaan elukkamaista siitossekoilua

 

Kysy siis ennemminkin, että mistä löytää ilon ja täyttymyksen elämään sen jälkeen, kun märkäsiitokset on onnistuneesti suoritettu ja on vapaa-aikaa muille touhuille. Vastaatkin jo itsellesi, että vene ei sitä välttämättä tuo.

No mitä muista asioista intohimoiset ihmiset sitten tekevät? Kehittävät kulttuuria, etsivät ja löytävät uusia kasvilajeja, bongailevat joka kevät lintuja. Juoksevat maratoo

Joillain on sairas tapa ajatella että on täysin oikein hyväksikäyttää muita ihmisiä, pettää, salasuhteilla ja projisoida tämä toisten syyksi. Sitten kun heitä käytöksestään kritisoi he uhriutuvat somessa ihmisten edessä. Itsereflektioita näillä ei ole lainkaan vaikka muilta sitä vaativatkin.

Vierailija kirjoitti:

Pidän tästä vakaasta ja rauhallisesta parisuhteesta, jossa saan olla minä. Pidän omakotitalosta, isosta puutarhasta, taloudellisesta huolettomuudesta (molemmilla on omat rahat, en elä miehen siivellä).

Vaihtoehtona voisi olla ilkeä ja väkivaltainen "elämäni rakkaus" ja todella saisin kokea elämää enemmän kuin edes haluaisin.

Outoa logiikkaa. Ihan kun et voisi itse valita sitä seuraavaa kumppania. Tai olla ihan vaan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Tarinatrollin avaus. Keräilee täältä yksittäisiä lauseita jotka sitten sekoittelee myrkylliseksi sarkastikseksi keitokseksi jota väittää sitten tositarinaksi. Tää kuvio on niiin nähty.

Epävakaa pikkunilkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on omituinen kuvitelma, että koko elämä olisi yhtä "märkää suhdetta". Pitäisihän sen jo arkijärkikin sanoa, että parittelujutut kuuluvat aikaan ennen lapsien tuloa, ja sen jälkeen ilot ovat muunlaisia

Jos koko elämän pitää olla yhtä märkää ja seksiä, niin silloin ollaan kuin eläimet. Tehdään yksi pesue, potkitaan poikaset pesästä, vaihdetaan kumppania ja märkää uuden kumppanin kanssa. Tuo ei ole monogamista eikä inhimillistä, vaan elukkamaista siitossekoilua

 

Kysy siis ennemminkin, että mistä löytää ilon ja täyttymyksen elämään sen jälkeen, kun märkäsiitokset on onnistuneesti suoritettu ja on vapaa-aikaa muille touhuille. Vastaatkin jo itsellesi, että vene ei sitä välttämättä tuo.

No mitä muista asioista intohimoiset ihmiset sitten tekevät? Kehittävät kulttuuria, etsivät ja löytävät uusia kasvilajeja

Niin tarkoitatko, että aloittaja on tällainen? Että tämä on jotain sepitystä oikeuttaa sivusuhteita ja rietastelua avion ulkopuolella?

(Mikähän oli se sana minkä vuoksi viestini jäi moderoinnin haaviin... uusi yritys) Tällä hetkellä tuntuu että kannatti.

Jäin parisuhteeseen lähinnä siksi että va--aisen lapsen (ja muiden lasten) kanssa yksin arkeen jääminen ja vaikkapa kerrostalossa asuminen olisi ollut per-eestä. Parisuhteessa oli se etu ettei tarvinnut murehtia asunnosta ja kustannuksista, pystyi tekemään lyhyttä työaikaa lapsen eduksi, ja joskus välillä pääsi jopa omille menoille. Eli raha ja lastenhoitoapu oli ne syyt silloin.

Nykyään olemme löytäneet toisemme uudestaan kun elämä on vähän helpottunut, ja tällä hetkellä haluaisin jatkaa ihan itse sen parisuhteen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä mieluummin asun okt:ssa mukavan kumppanin kanssa kuin kyhjöttäisin yksin jossain kerrostalokopissa. Ei alkuhuuma kestä ikuisesti kenenkään kanssa, enkä minä yhtä ihanaa miestä mistään löytäisi kuin joka mulla nyt on. 

Tuo ei edes kuulosta kuivahtaneelta jos kerran tunnet noin.

Jäin kuivaan suhteeseen koska en usko löytäväni parempaa miestä, tai edes samantasoista ja en halua elää sinkkuna. Elintaso romahtaisi aika lailla, en jaksaisi enää aloittaa 50+ kerrostaloyksiössä. Minusta aika harva mies on kiinnostava, ja jotenkin tuntuu että samanlaisia isoja lapsia ne kaikki on. Hyväksyn kuolleen seksielämän hintana laadukkaasta elämästä kun arki kuitenkin on harmonista.

Niin kauan kun siinä parisuhteessa pysytään, niin se tuleva rakkauselämä on vain teoreettista. Salasuhdekin voi päättyä jos toisesta osapuolesta tulee sinkku. Usein salasuhteen vapaat osapuolet ovat siinä juurikin siksi, että siten saa pitää oman vapautensa eikä tarvitse elättää ketään eikä ottaa arkipäivisin toista huomioon. Koska tavataan harvemmin, niin aina voi näyttää sen paraatipuolensa toiselle. 

Entä jos näkisit sen toisen joka aamu kärttyisenä, hikisenä, tukka pystyssä ja pesemättömin hampain niin säilyisikö sama intohimo seuraavat 20 vuotta? Lisäksi vielä erosta yleensä seuraavat taloudelliset vaikeudet ja mahdollisten lasten sovittaminen tähän intohimoiseen kuvioon. Se, mitä on ajatellut unelmien suhteeksi voi osoittautua suureksi virheeksi jo alkumetreillä. Etenkin nämä "puolisoni ei ymmärrä minua" vinkujat jatkavat usein tätä samaa virttä ja syyttävät eksiään pieleen menneestä elämästään ja katkeroituvat pitkäksi aikaa. Näitä on siis molemmissa sukupuolissa. Salarakas saattaa huomata, että ei se nyksän eksä ollutkaan se ongelma siinä suhteessa. Näkökulma saattaa muuttua silmänräpäyksessä.

Joillakin on se tuhkimosyndrooma. Kun arki tulee niin ryhdytään haaveilemaan siitä elämän prinssistä/prinsessasta joka tulee ja pelastaa tästä tylsästä ja tasapaksusta elämästä. Jos näiden impulssien vuoksi vaihdetaan puolisoa, niin sitä saa todennäköisesti olla vaihtamassa elämänsä loppuun. Jollain kohdalla voi myös realisoitua se riski, että se ihana ihminen onkin mielenterveysongelmainen, peluri, rikollinen tai sarjapettäjä.

Tämä ei kuitenkaan koske sitä jos on mennyt välit niin huonoksi, että ei puhuta enää ollenkaan, eikä tehdä mitään yhdessä. Jos jompikumpi vihaa toista, sille ei varmaan enää oikein mitään voi.

Mutta ennen eroa kannattaa rehellisesti tutkia mitä omassa päässä liikkuu, olenko vain kyllästynyt tähän arkeen ja jos muuttaisin jotain, niin muuttuisiko tämä parisuhde paremmaksi. Ihminen voi olla kyllästynyt myös itseensä, eikä siihen auta puolison vaihtaminen. Täytyy nähdä vaivaa ja muuttua itse.

Vierailija kirjoitti:

Jäin kuivaan suhteeseen koska en usko löytäväni parempaa miestä, tai edes samantasoista ja en halua elää sinkkuna. Elintaso romahtaisi aika lailla, en jaksaisi enää aloittaa 50+ kerrostaloyksiössä. Minusta aika harva mies on kiinnostava, ja jotenkin tuntuu että samanlaisia isoja lapsia ne kaikki on. Hyväksyn kuolleen seksielämän hintana laadukkaasta elämästä kun arki kuitenkin on harmonista.

Itsestä tuntuu jotenkin oudolta tuollainen. Loppujen lopuksi ne seinät on vaan seiniä omakotitalossakin. Ihme pelkoja ihmisillä asumisen suhteen. Onko siinä enemmän kyse jostain statuksesta? Että näyttää ulospäin hienommalta kun on joku kunnon talo? Koska elämä nyt kuitenkin on varsin samanlaista asunnosta riippumatta. Puutarhaakin pystyy hoitamaan rivarin pihassa tai vaikka vuokrapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun siinä parisuhteessa pysytään, niin se tuleva rakkauselämä on vain teoreettista. Salasuhdekin voi päättyä jos toisesta osapuolesta tulee sinkku. Usein salasuhteen vapaat osapuolet ovat siinä juurikin siksi, että siten saa pitää oman vapautensa eikä tarvitse elättää ketään eikä ottaa arkipäivisin toista huomioon. Koska tavataan harvemmin, niin aina voi näyttää sen paraatipuolensa toiselle. 

Entä jos näkisit sen toisen joka aamu kärttyisenä, hikisenä, tukka pystyssä ja pesemättömin hampain niin säilyisikö sama intohimo seuraavat 20 vuotta? Lisäksi vielä erosta yleensä seuraavat taloudelliset vaikeudet ja mahdollisten lasten sovittaminen tähän intohimoiseen kuvioon. Se, mitä on ajatellut unelmien suhteeksi voi osoittautua suureksi virheeksi jo alkumetreillä. Etenkin nämä "puolisoni ei ymmärrä minua" vinkujat jatkavat usein tätä samaa virttä ja syyttävät eksiään pieleen menneestä elämästään ja katkeroit

Paljon pelkoja tässä kirjoituksessa. En oikein tiedä tuollaisesta varman päälle elämisestä pikkuliekillä siltikään. Jos ei mitään riskejä ota koskaan, niin voi olla että koko elämä jää vähän pliisuksi.

Määrittele kuivahtanut ja/tai kuollut parisuhde?

Nämä elämä jää pliisuksi ja muut ovat kateellisia peittelevät omaa häpeäänsä ja syyllisyyttään.

"Aloituksessa kuitenkin puhuttiin siitä, että olisi ollut mahdollisia vaihtoehtojakin. Onhan se helpompi pysyä siinä kuivahtaneessa suhteessa, jos muuta ei edes olisi tarjolla. Mutta jos on ollut ja silti valinnut sen taloudellisen turvallisuuden"

Kuka oikeasti tietää mitä olisi tarjolla? Moni kuvittelee että tarjokkaita olisi paljonkin, kun ei oikeasti joudu tavoittelemaan niitä mahdollisuuksia. Ennen mahdollisuuden realisoitumista mikään ei ole varmaa, ja ne "jonossa olevat" kumppaniehdokkaat voivat olla vain harhaa (joko omaa mielikuvitusta tai se toinen on vain huvikseen flirttailut tms) tai osoittautua vaikka kuinka huonoiksi. Se pyy oksalla ei ole varma saalis ennen kuin se on omassa kainalossa. 

Aina kuulee, että myykää talo, mutta esim. Me ostimme talon maalta melko kalliilla joten myyntihinta tulisi olemaan niin mitätön, että tuskin kattaa koko jäljelle jäävää lainaosuutta ja sitten joutuisi vielä viisi vuotta pelkäämään että ostaja haastaa oikeuteen. Mielellään maksellaan ensin asuntolaina pois ja katsellaan sitten eroa paremmin ja voidaan myydä tämä pilkkahintaan tonttina jollekin.