Jos lähempänä 40 vuotta oleva nainen haluaa lapsen ja

Omat ratkaisut eivät ole ainoita oikeita ratkaisuja, oli minkäikäinen tahansa.

Vierailija:

Omat ratkaisut eivät ole ainoita oikeita ratkaisuja, oli minkäikäinen tahansa.

Yleensäkin ihmiset, jotka arvostelevat muiden valintoja ja ratkaisuja, ovat itse epävarmoja siitä, ovatko he nyt itse varmasti tehneet elämässään juuri oikeat valinnat... Ihmisellä, jolla on hyvä itsetunto ja joka on sinut itsensä kanssa, ei ole mitään tarvetta tai edes mielenkiintoa kritisoida niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet elämässään toisin kuin itse on tehnyt.

ap:lla jo ennestään lapsia?

Mutta niinhän se on, että lapsia kannattaa tehdä vasta sitten kun kokee itsensä aikuiseksi.



Joskus kyllä mietin, että miten samassa maailmassa voi asua ihmisiä, jotka ehtii elää 4 vuosikymmentä ilman että ilmenee tarvetta kasvaa aikuiseksi!



t. 24-vuotias täysin aikuinen nainen, joka ehkä hieman katkerana muistelee miten (liian?)nuorena on joutunut vastuuseen ensin itsestään, sitten lapsuudenperheestään ennen oman perheen perustamista.

Siis tarkoitan teitä, jotka heristelette sormea naiselle, jota siis kaiken järjen mukaan MIES on kohdellut ala-arvoisesti, epäinhimillisesti. Ja ettäkö 40v nainen on tehnyt väärin, koska ei ole mennyt aiemmin naimisiin???? Perustanut perhettä???



Keitä te olette? Oletteko kenties tutustuneet tosielämään - siihen faktaan, että 1) sitoutumishaluisia, älykkäitä miehiä on rajallinen määrä (entä jos nainen ei esim. ole kovin viehättävän näköinen - no, teidän tuomionne on kuten natsien - ei kelvollinen äidiksi) 2) naisen mahdollisuudet työelämässä ovat niin ikään rajalliset - esim. jos olet kaltaiseni akateeminen pätkätyöläinen ja elät apurahasta apurahaan, silloin voi olla, että se otollinen, jalatmaassa ja elämäturvattu -hetki koittaa vasta reippaasti yli kolmekymppisenä 3) jo isoäitimme tekivät lapsia aloittaen 20 vuotiaana ja lopettivat usein vasta 45:sena eli niin kauan kuin luoja soi kuukautiset - eli tässä ei ole mitään mullistavaa maailmanhistoriallisesti!

Ei siihen liity ikä mitenkään!!



Miksi muka parikymppisenä pitää miehelle olla mukava ja odotella, mutta nelikymppisenä saa olla kusipää?



Itselleni parisuhde on tärkeämpi asia kuin tehdä lapsi kun sitä ei kumppani halua. Odotin 20- vuotiaana miehen halua alkaa isäksi.

Toki, 40- vuotiaana on pakko toimia. Mutta selän takana salaa toiminta on petos, se on moraalitonta ja väärin. Jos hankkiutuu raskaaksi olisi syytä varautua yksinäiseen loppuelämään parkuvan lapsen kanssa, jos parisuhde kaatuu on täysin väärin vielä vollata miehen perään joka nostaa kytkintä!

Minä olen luottamuksen pettämistä vastaan.



Olen pian 30- vuotias 2 pienen lapsen äiti. Käyn töissä. Olen 3 vuotta odottanut vauvakuumeessa miehen innostusta perheenlisäyksestä, nyt miehellä kuume kolmannesta lapsesta.

Vanhempani on eronneet.

Kaikki miehet ympärilläni on jossain vaiheessa halunnu perhettä. Tällä hetkellä tiedän 2 vauvakuumeista alle 30- vuotista miestä..



Ajat muuttuu, isoäitimme oli kotona ja teki lapsia. Eikä sitten paljon muuta.. Oltiin nyrkin ja hellan välissä. Naimisiin mentiin kun haluttiin alkaa harrastaan seksiä.

Tasa-arvo on kumma asia. Itse nautin työssäkäymisestä ja mahdollisuudesta jäädä hoitamaan lapsia kotiin. Mutta tasa-arvo ei ole vaan naisiin ylettyvä asia. Se koskee myös miehiä. Jos toinen ei halua lasta, sitä ei silloin hankita.



34

menipä keskustelu taas raiteiltaan!=(

Mikäli ap:llä ei ennestään lapsia ja mies ei innokas lapsen tekoon,minä menisin tekemään sen lapsen jonkun muun kanssa. Meille naisille kun toi äitiys on kuitenkin niin tärkeä asia suhteellisen monelle,tunne että susta on jotain hyötyä,sinä olet osa jatkumoa.

Ottaisin asian puheeksi miehen kanssa ja tekisin selväksi että muitakin keinoja löytyy lapsen tekoon,mikä tarkoittaisi tod. näk. suhteen kariutumista. Mutta petokseen en lähtisi kuitenkaan itsekunnioituksen kustannuksella.

Itselläni vanhin lapsi 20v ja nuorin 2v ja itse olen hieman vajaa nelikymppinen,jolle juuri selvisi etten enää tod. näk. saa terveitä lapsia,joten hyvästijättöä tämäkin on osalle naiseudestaan,koska olen niitä naisia joille huomauteltiin ettei yksin minun tarvitse tätä maailmaa lapsilla täyttää ja vieläpä ilman uskonnollista vakaumusta!

Ymmärrän ap:n ahdistuksen,koska kyllä äitiys on suuri osa naiseutta ja ne jotka eivät siihen jostain syystä kykene,joutuvat käymään läpi uskomattoman identiteetti-kriisin.

Haluisin kuitenkin muistuttaa ap:ta mikäli teet lapsen mieheltäsi salaa(josta en ole sua tuomitsemaan)että tässä ikää kehityshäiriöt ym. yleisimpiä ja mikäli olet ko. asian kanssa sinut niin mikäjottei...

Ja sitten ihan aiheen ohi...

Olen mieheni kanssa ollut yhdessä 25 -vuotiaasta, mies ei halunnut lapsia. No, en minä voi lasta tehdä yksinkään ja vastoin toisen tahtoa. Siinä aikamme elettiin ja sitten sanoin miehelle, että jos haluat lapsen niin nyt on aika. Sain esikoisen ollessani järistyttävän vanha, 34 v. Toinen lapsi syntyi 2006 ja nyt olen kolmatta kertaa raskaana ja lapsen syntyessä olen jo haudan partaalla, eli 38 v. Jotenkin minua loukkaa aivan hirveästi että joku sanoisi minua vanhaksi..toki en enää mikään nuori tyttö ole, mutta ollaanko tässä tosiaan jo ihan vanhuksia? Ainakin minua luullaan edelleen 25 -vuotiaaksi. Olen sitä mieltä että lapset pitävät nuorena;) Mielestäni ei ole mitään oikeaa aikaa tehdä lasta, sanokoot muut mitä tahansa, minä ainakin aion vielä saada tämän lapsen ja ehkä vielä neljännenkin, jos luoja suo.

Kovasti harmittaa etten " tehnyt" lapsia nuorempana, mutta turha on murehtia mennyttä, pitää iloita siitä mitä on saanut.

Vierailija:

Yleensäkin ihmiset, jotka arvostelevat muiden valintoja ja ratkaisuja, ovat itse epävarmoja siitä, ovatko he nyt itse varmasti tehneet elämässään juuri oikeat valinnat... Ihmisellä, jolla on hyvä itsetunto ja joka on sinut itsensä kanssa, ei ole mitään tarvetta tai edes mielenkiintoa kritisoida niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet elämässään toisin kuin itse on tehnyt.

Hyvin yleinen on myös se, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Kaikki vastaavat lauseet perustuvat olettamukseen, että jokainen ihminen toimii parhaalla mahdollisella tavalla, eikä kenenkään tarvi kokea empatiaa heikompia kohtaan (saati yrittää puolustaa heitä), sillä pitää vain luottaa siihen että kaikki toimivat oikein. Näin ei kuitenkaan ole, kuten varmasti jokainen mediaa seurannut tietää. Jokainen vanhempi ei ole lapselleen se paras, ei todellakaan.

Maailma on täynnä pahoja, tyhmiä ja ajattelemattomia ihmisiä, jotka toimivat 100% itsekkäästi. Jos kukaan ei puuttuisi heidän tekemisiinsä eikä yrittäisi muuttaa maailmaa, olisi elämä aika hirveää. (En nyt sano, että lapsen tekeminen vanhana olisi synneistä pahin, kommentoin pelkästään tuota sinun lausahdustasi.)

Olen kiitollinen siitä, että edelleen riittää rohkeita ja empaattisia ja kiinnostuneita ihmisiä, jotka uskaltavat puuttua myös toisten asioihin ja ottaa kantaa, sen sijaan että piiloutuisivat iän ikuisten " jokainen menee tavallaan" mantran taakse.