Jos voisit muuttaa asian, haluaisitko lapset isommalla ikäerolla?

Meillä 3 vuoden ikäero oli aivan mainio.

ikäeroa 2,5v. lapsilla nyt.

Olisin halunnut toisen heti perään, mutta ei se luoja vaan antanut heti.

ja vaikka välillä on ollut raskasta, niin ihan kiva on, että erot eivät ole isommat. En kyllä kadu tuota pitkääkään väliä yhtään. Ehdin vähän olla töissäkin, ja toipua tuosta edellisestä rumbasta.

Näin on ollut hyvä. Kolme lasta, ikäerot kahdella ekalla 2v4kk, tokan ja kolmannen 1v3kk. Ei ole ollut rankkaa.

Lapsillani vajaat 2 vuotta ikäeroa. Kun toinen syntyi, niin olihan siinä vähän rankkaa, kun vauvalla oli koliikki ja säälitti isompi, kun joutui olemaan enemmän "yksin". Mutta nyt leikki-ikäisinä ovat toistensa parhaat kaverit, ikävöivät varmaan toisiaan enemmän kuin meitä vanhempia. Olen niin hirveän onnellinen, kun uskalsin "tehdä" lapset noinkin peräkkäin. Esikoiselta jäävät vaatteetkin voi kierrättää suoraan kuopukselle.



Jos ikäeroa on enemmän, niin vaarana on ainakin se, etteivät lapset viihdy keskenään. Eikä vanhemmat saa niin helposti ja nopeasti omaa aikaa, kun tarvii keksiä viihdykettä eri-ikäisille.

Meillä lapset 3.5v, 1.5v ja 5kk. Toki on ollut rankkaa en sitä kiellä mutta eiköhän kaikilla ole joskus :)

Lapsillani tasan 3v. ikäeroa ja ehkä vähempi ero olisi helpottanut alun tohinaa ja nykyistä nahistelua.



Esikoinen teki kaiken maailman temppunsa 3v. uhmassa ja tuoreena isoveljenä. Nyt pikkusisko ärsyttää tarkoituksella 10v. veljeään ja tämän kavereita, kun yrittää päästä joukkoihin. Saattaisi näin olla kuitenkin pienemällä ikäerollakin, enpä tiedä...

mulla lapset 1v 1kk ikäerolla ja nyt ovat 6 ja 7v. Hyvät kaverukset ja uuden oppiminen menee samaan tahtiin. En kokenut että vauva-aika olisi ollut erityisen raskas. Oikeastaan siinä pääsi helpolla kun kummallakin aika samat jutut yhtäaikaa (syömiset, vaipanvaihdot, päiväunet ym.) Ei tarvinnut montaa vuotta sitä "ruljanssia". Ja nyt ovat todella läheisiä keskenään ja jutut menevät niin hyvin yhteen =D

Mutta jos voisin jotain muuttaa, niin olisin saanut lapset nuorempana (ja ehkä useamman). Edellyttäen tietenkin, että olisin myös tavannut mieheni aikaisemmin.

heillä 3 v. ikäeroa, 2 v. olis ollut parempi.

Kakkosen jälkeen olisin myös heti halunnut kolmosen tilaukseen, mutta kun eipä se hormonitoiminta käynnistynyt kun vasta kun lapsi oli melkein 2. Siinä vaiheessa elämäntilanne sitten olikin jo ihan erilainen.

Ekan ja tokan välissä 1v 7 kk, tokan ja kolmannen 2v 1kk (tämä olisi voinut olla lyhyempikin!), kolmannen ja neljännen 1v 11kk.

nää neljä lasta olis saanu tulla vaikka neljän vuoden sisään ;)



Varmaan olisin ollu jossain vaiheessa ihan rikki, mutta olispa tullut kerralla tehtyä ja nyt kun ne on jo isoja niin olis muisto vain :D

mustasukkainen ja huomionkipeä. Oltaisiimpa tiedetty, olisi saanut enemmän aikaa kasvaa isommaksi ennen uutta vauvaa.

Lasten ikäero 1 v 8 kk ja se oli liian vähän. Kuopuksen vauvavuosi oli erittäin rankka, sillä hän myös sairasteli paljon ja valvotti yöt, ja olisi pitänyt jaksaa hoitaa myös esikoista. Nyt myöhemmin ikäero tuntuu sopivalta (ovat nyt 6 ja 8), mutta helpompaa olisi ollut suuremmalla ikäerolla.

Meillä kaksi vanhinta ovat 1v2kk ikäerolla ja mitä isommaksi lapset ovat kasvaneet sitä paremmalta tuo pieni ikäero on tuntunut. Toki se vauva-aika on haastava, mutta se menee ah niin nopeasti ohi.



Nyt kahdella nuorimmalla on myös pieni ikäero, 1v6kk ja onhan se omanlaistaan organisoimista mutta tiedän ettei tämä "kahden vauvan" aika kauaa kestä.

Ei ollut rankkaa enää kuopuksen vauva-ajan jälkeen, eli sitten kun leikkivät yhdessä niin elämä helpottui huomattavasti. Oma rankkuutensa voi olla siinäkin että on kaksi pientä ihan eri aikaan, eli heistä ei ole missään vaiheessa oikein seuraa toisilleen.

Meillä kaksi lasta, ikäero 1v 4 kk (nyt 4 v. ja 5 v.). Kaikista rankinta oli kun esikoinen oli ihan pieni (eli kun oli vain yksi vauva), kuopuksen vauva-aika oli helppoa. Toki sitä vaippojen vaihtoa jne. riitti, mutta yöt nukuttiin pääsääntöisesti hyvin, päivällä molemmat nukkuivat samassa rytmissä kunnon päikkärit, ei ollut mustasukkaisuusongelmia tai mitään muutakaan erikoista. Nyt lapset ovat bestikset, vaikka toki molemmilla on omiakin kavereita ja joskus pientä kähinääkin on (kuten myös minulla oli 6 v. nuoremman siskoni kanssa..).

Meillä ikäeroa 1 v 6 kk. Alku oli suht helppoa kun vauva vaan nukkui, kulki siinä sivussa. Oli sylissä tai kantoliinassa eikä vienyt aikaa esikoiselta. VAsta kun olivat 3 ja 1 v 6 kk oli vauhtia. Sairaan raskasta oli. Siitä lähtien kun olivat 4 ja 3 on ollut tosi helppoa. Lapset leikkii keskenään samoja leikkejä. Ovat tiivis parivaljakko. Ei kaduta tippaakaan. Minun hermoillani 3 vuotta olisi ollut pahin ikäero. En olisi jaksanut elää kahta 3-vuotiskautta eli 6 vuotta peräkkäin taaperoikää.

pojilla on ikäeroa 2 v 2 vkoa.



Toinen, mitä en nyt haluaisi muuttaa, on sukupuoli. Silloin alussa ajattelin, että olisi voinut tulla pojan jälkeen tyttö. Mutta onneksi ei tullut. Poikien yhteiset leikit (nyt jo koululaisia) ovat aivan uskomattomia - kateeksi käy, kun itsellä ei ollut samanlaista parasta kaveria kotona. On se niin suunnaton rikkaus.