Milloin kannattaa yrittää exän kanssa ystävyyttä?

Kumpi teistä on lompakkoloinen?

Ei ystävyyttä eksän kanssa.

Kerro esimerkin: erottiin lasteni isästä ystävinä, mutta hän ei hyväksynyt seuraavia kumppaneitani, ja hänen omat suhteensa kaatuivat mustasukkaisuuteen, kun hänen naisystävänsä eivät uskoneet että olimme jääneet ystäviksi. Lopulta hän ilmoitti ettei aio enää esitellä minua sille naiselle jonka kanssa hän lopulta meni naimisiin. Oli todella kolkkoa olla yhteisen lapsemme vanhojen tansseissa ja ylioppilasjuhlissa, kun eksä ja hänen nyksänsä eivät tulleet edes tervehtimään.

Toinen lapsistamme kuoli. Eksä ei tullut hautajaisiin. Sitten kuoli eksä. Elävä lapsemme ei ole missään tekemisissä isänsä lesken kanssa.

Okei, kiitos! 

Tämä exäni on ystävä aiempienkin exiensä kanssa, tai siis, osan heistä. 

Ehkä etäisempi kaveruus, hyvän päivän tuttavuus on paras? 

Ja alan kääntyä siihenkin, että on ok, jos ystävyyttä ei tule olemaan... 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Kumpi teistä on lompakkoloinen?

Ei kumpikaan. 

Ap 

Ei koskaan. Ainakin puoli vuotta taukoa ja lopeta haikailu myös

https://vipurl.pro/hotlady

Vierailija kirjoitti:

Voitteko vastata aloituksen kysymykseen, kiitos. 

Näin vaivaa ja vastasin teidän kysymyksiinne niin toivoisin nyt näkemyksiä joko on sopiva aika yrittää sitä ystävyyttä? 

Ap 

Koskaan ei ole sopiva aika. Sait vastauksen, ole hyvä.

Sitten omissa hautajaisissa voi harkita mutta sittenkin hyvin varovasti .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Ei se niiden vika ole, jos olette eronnut. Lasten asiat pitää pystyä hoitamaan aikuisten tavoin fiksusti. Ei siinäkään tarvi ystävä olla.

Kyllä exän kanssa saattaa joutua olemaan tekemisissä lasten aikuistumisen jälkeenkin. Saattaa tulla esim. valmistujaisia ja lastenlapsia.

Ei se tarkoita, että on ja pitää olla tekemisissä, jos on samoissa juhlissa. 

Minä olen muutaman eksän kanssa kaveri tai jopa ystävä. Lasteni isän kanssa olen oikein hyvissä väleissä ja ollaan kontaktissa muutenkin kuin vain lapsiin liittyvissä asioissa. Erosta lähes kymmenen vuotta ja asutaan kaukana toisistamme, en näe mitään syytä miksei ystävyytemme jatkuisi näin vielä senkin jälkeen kun nuorinkin on lähtenyt maailmalle. Juuri viime viikonloppuna vietimme kaikki yhdessä mukavan illan yhdessä. Miehen hyvin raskaat masennusjaksot ja egoistisuus tuhosivat parisuhteemme ja olivat vahingoksi lapsille, mutta ystävyys toimii ihan hyvin.

Eron jälkeen minulla oli sellainen hyvin kevyt suhde miehen kanssa, jolla on hyvin mielenkiintoinen persoonallisuus. Ei hänestä olisi ollut oikeaksi partneriksi minulle, mutta käymme yhdessä konserteissa, vietämme viihtyisiä iltoja hyvien keskustelujen merkeissä ja tavallaan hän kuuluu jo perheeseenkin ja osallistuu perhejuhliimme säännöllisesti.

Kuuntele ap ensisijaisesti itseäsi. Mikä tuntuu sinusta hyvältä. Ei näissä asioissa ole mitään yksioikoisia sääntöjä. Mikä toimii yhdelle ei välttämättä ole yhtään hyväksi toiselle. 

 

N51

Olen kaveri exäni kanssa. Oltiin yhdessä reilusti yli 10 vuotta mutta lapsia meillä ei ole. Exä sairastui psyykkisesti suhteemme aikana eikä suhteestamme sairauden vielä pahennuttua tullut enää mitään. Nyt oikean lääkityksen myötä hän voi hyvin, mutta koen ettei meistä paria enää voi tulla. En kuitenkaan näe syytä, miksi emme voisi olla kavereita. Tietenkään silloin ei onnistuisi jos jompi kumpi haaveilisi yhteen paluusta. 

Olemme entisen puolison kanssa kavereita nyt kun erosta on tarpeeksi aikaa.

Edelleen pidämme toisistamme, vaikka avioliitto ei onnistunut.

Toivotin nyt aamusta exälleni hyvää ystävänpäivää ja vaihdoimme kuulumiset ja muuten ajatuksia. Hyvin sujui, tuli hyvä mieli, ei herännyt mitään eroottisia tai romanttisia tunteita tuosta. Ex edelleen korosti miten haluaa pysyä ystävänä ja yhteyksissä. 

Ap